Muu maa mustikka?

Harva meistä tulee ajatelleeksi, miten monipuolista ruoka on ohjaustoiminnan välineenä. Tämä johtuu siitä, että keskuskeittiöt huolehtivat yleensä asiakkaittemme ruokailuista ja ruokaan liittyvät toiminnot ovat jääneet välipalojen asteelle. Lettujen paisto ja makkaran grillaus on tuttua, mutta tikkupulla on osalle jo vieraampi.

Ohjaustoiminnan opiskelijana olen miettinyt, miksi ruokaa ei ole hyödynnetty enempää hyvinvoinnin edistäjänä. Johtuuko tämä siitä, että ministeriöissä on muutakin miettimistä, vai siitä, että ruoka ei kuulu artenomin opinto-ohjelmaan? Onko asiakkaille helpompi tarjota askartelua ja tuolijumppaa, kuin ohjata pois jääkaapilta? Puuttuuko työpaikalta keittiö vai onko syynä se, että pomolla on herne nenässä ja tiskiä muutenkin liikaa?

Oli miten oli, syöminen on ihmisen tärkein elinkeino. Pallogrilli maksaa vähemmän kuin kangaspuut ja grillin voi nostaa aina pihalle. Ihmisen fyysisestä hyvinvoinnista ruuan osuus on 90 % ja liikunnan vain 10 %, joten siinä on päättäjillä pohtimista.

Ruoka on kulttuuria ja kattaminen taidetta

Perinteisiin taide- ja taitoaineisiin verrattuna ruuanlaitto on ainoa käsityömenetelmä, jossa ihminen voi hyödyntää kaikkia aistejaan. Käsien lisäksi hän voi käyttää niin maku-, näkö-, kuulo-, haju- kuin tuntoaistiaan ja tyydyttää kaiken lisäksi vielä nälkäänsä.

Minulle ruoka on kulttuuria ja kattaminen taidetta. Ohjaajana minulle on sama, onko teoksen alustana lautanen vai valkoinen paperi. Samoja oppimisteorioita ja didaktiikan malleja voi soveltaa niin padassa kuin patalapussa. – Näitä meidän kannattaa maistella, kun seuraavan kerran mutustelemme uusia ohjaussuunnitelmia.

Näin teet yksinkertaisen aistiradan?

Valitse kaupasta viisi erilaista ruokaan liittyvää raaka-ainetta. Yksi jokaista aistia varten. Yksi, joka maistuu hyvältä (esim. omenahillo). Toinen, joka näyttää hyvältä (esim. kasvispyörykkä). Kolmas, joka tuoksuu hyvältä (esim. pulla). Neljäs, joka tuntuu hyvältä (esim. kuivattu karpalo). Viides, joka kuulostaa hyvältä (esim. hapankorppu tai porkkana). Mikäli haluat vaikeuttaa tehtävää, niin värjää hillo karamellivärillä punaiseksi. Huomaat, miten väri vaikuttaa ihmisten mielikuviin.

Vaikeinta radan suunnittelussa on ottaa huomioon ihmisten ruoka-allergiat ja -rajoitteet. Yksi ei voi syödä lihaa. Toinen ei syö kalaa. Kolmas on allerginen munalle ja neljäs pähkinälle. Viides ei uskonnollisista syistä syö sikaa ja kuudennella menee HYLAT:kin housuun. -  Urani aikana olen törmännyt jopa yhteen kasviskieltäytyjään!

Allergiat on helppo ymmärtää, mutta muissa karppaajissa riittää sulattelemista. Ruokien valinnassa auttaa kuitenkin etukäteen tehty kirjallinen kysely ja muistutus siitä, että jokainen maistaa tuotteita omalla vastuullaan. Jos jostain ei ole varma, niin sen voi jättää lautaselle. Tämän jälkeen sinun tarvitsee huolehtia vain kattauksesta ja käsienpesusta.

Kattauksessa pärjää kertakäyttöastioilla hienosti. Mikäli haluat aistiradasta ekologisemman, kata pöytään kunnon lautaset. Asettele servietit valmiiksi ja kaada vesi laseihin. Näin aistit aukeaa paremmin ja ohjaajan tehtäväksi jää vain makunystyröiden verbaalinen virittely ja kynttilöiden sytytys.

Teksti ja kuvat: Mikko T, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija