Vietnamin vanhassa kulttuurikaupungissa Huessa sijaitsee paikallisten naisten vuonna 1999 perustama Hope Center -järjestö, joka tarjoaa ilmaista pukuompelijan ammattikoulutusta nuorille. Alun perin Hope Center on tarkoitettu kehitysvammaisten nuorten avuksi, mutta nykyisin siellä opiskelee myös etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ja köyhistä oloista tulevia nuoria.

Kehitysvammaisten kouluttaminen ja työllistymisen tukeminen on Vietnamissa erityisen tärkeää, koska huomattava osa maan väkiluvusta on kehitysvammaisia: noin 8 miljoonaa vietnamilaista, eli lähes joka kymmenes, kärsii jonkinlaisesta kehitysvammasta. Syy tähän juontaa historiaan ja Vietnamin sotaan, jossa yhdysvaltalaiset käyttivät aseena rikkakasvien torjuntamyrkkyä Agent Orangea. Myrkylle altistuminen raskauden aikana on johtanut siihen, että syntyneellä lapsella on ruumiillisia epämuodostumia. Ongelma ei ole poistunut, sillä Agent Orangea on edelleen jäljellä luonnossa eikä sitä pystytä puhdistamaan. Lisäksi moni on vammautunut Vietnamin sodan aikana käytettyjen miinojen takia. Metsissä ja maaseudulla on edelleen räjähtämättömiä miinoja.

Koulutus Hope Centerissä kestää puolesta vuodesta vuoteen. Toimintansa aikana järjestö on auttanut yli 550 nuorta. Ensimmäiset koulutuksen saaneet työskentelevät nyt Huen huippuompelimoissa. Osa koulutetuista nuorista taas on jäänyt työskentelemään Hope Centeriin. He valmistavat suuria vaate-eriä tilauksesta, kuten koulu- ja kuoropukuja, joiden tuotolla rahoitetaan järjestön toiminta.

Suurin osa koulutuksen saaneista kuitenkin palaa omille paikkakunnilleen työskentelemään paikallisiin ompelimoihin. Vaikka yksityisyrittäjyys on Vietnamissa tavoiteltavaa ja ihailtavaa, vain harvalla nuorella on mahdollisuus harkita oman pienen ompelimon perustamista. Liikkeen perustamiseen ei vaadita monimutkaisia byrokraattisia oikeuksia, mutta pääoman hankkiminen on useimmille mahdotonta. Kova työ ei pelota ahkeraa kansaa, jolle työnteko kuutena päivänä viikossa, kymmenenä tuntina päivässä on tavallista. Työn lomassa hoidetaan muutkin askareet, koska vapaa-aikaa on hyvin vähän. Centerissä työntekoon ei suhtauduta niin, että se on osa elämää, vaan se on itse elämä. Siksi työ pyritään tekemään mahdollisimman hyvin, mutta sitä ei kuitenkaan oteta liian vakavasti.

Teksti ja kuvat: Iiris Jalkanen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija