Itsensä koristaminen on ollut aina ominaista niin naisille kuin miehillekin. Osaltaan on ollut inhimillinen halu tuoda itseään esiin, mutta myös suojautua korun avulla pahoilta voimilta. Korut ovat olleet merkittävissä rooleissa eri siirtymäriiteissä, osoittamassa yhteiskunnallista asemaa tai kuulumista johonkin ryhmään, heimoon, sukuun jne. 

Luonnonkansat käyttävät nykyäänkin koristautumiseen mm. kasveja, sulkia, eläinten hampaita ja luita, kiviä, puuta, helmiä, ihon maalausta, arpitatuointeja sekä väriaineilla tehtyjä tatuointeja. Materiaalit vaihtelevat ympäröivän luonnon ja yhteisön kulttuurin mukaan. Samanlainen koristautuminen on ollut vallalla kaikissa varhaisissa kulttuureissa. Varhaisimmat Suomesta löydetyistä kivikautisista koruista ovat pääasiassa luusta tehtyjä. Koruina on käytetty myös rei’itettyjä kivihelmiä, luita, liuskekivestä tehtyjä renkaita ja meripihkaa.

Ihmisen opittua metallien käytön korujen valmistus mullistui täysin. Syntyi koruntekijöiden oma ammattikunta, kultasepät. Korujen valmistus oli erittäin arvostettua ja vaati suurta ammattitaitoa. Materiaalit olivat kalliita, joten korut eivät olleet kaikkien saatavilla. Hyvin pian jalometallikorujen käyttö vakiintuikin hallitsijoille, ylhäisöille, papistoille ja varakkaimmille yhteiskuntaluokille.

Egyptin, Lähi-idän, Etelä-Amerikan sekä muiden vanhojen kulttuurien arkeologisissa tutkimuksissa on löytynyt upeita suunnattoman taidokkaasti valmistettuja kulta- ja hopeaesineitä. Vaatimattomilla teknisillä välineillä sepät ovat valmistaneet esineitä, jotka ovat tämän päivän kultasepälle jopa mahdottomia tehdä. Vuosituhansia koruja on valmistettu samankaltaisin menetelmin ja välinein kuin aikoinaan Egyptissä lähes 4000 eKr. Euroopassa on ollut keskiajalta saakka kultasepillä omat ammattikillat, jotka säätelivät tarkoin ammattikuntaa ja sen jäsenten määrää. Nykyäänkin kultaseppien työskentely Suomessa on luvanvaraista ja lain säätelemää.

Teollistumisen aika mullisti monet asiat ihmisen elämässä ja vaikutti myös koruun. Käsityöalat kuten taiteenkenttäkin kokivat tyylien ja ismien kirjon, ilmaisullisen merkityksen kasvun, uusien materiaalien tulon sekä teollisen valmistuksen vaikutukset. Pukukorujen tulo markkinoille toi korut myös alempien yhteiskuntaluokkien ulottuville. 1900-luvun kuluessa koru on saavuttanut meidät kaikki. Nykypäivänä koruja voi jokainen tehdä. 2000-luvulla korusta on tullut monille innostava harrastus, jossa näkee oman käden jälkensä nopeasti. Korussa voi toteuttaa omaa ilmaisuaan ja kehittää erilaisia teknisiä taitoja. Koru ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkästään kultaa, hopea ja pronssia sekä jalokiviä, vaan myös muovia, lasia, villaa, lankaa, nahkaa, puuta, paperia ja monia muita materiaaleja.

Koruja käyttävät kaikki ikään ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Haluamme ilmaista itseämme koruilla. Edelleenkin osoitamme omalla koristautumisellamme kuuluvamme johonkin ryhmään tai nimenomaan erottuvamme muista. Miehetkin ovat alkaneet käyttää myös muita koruja vihkisormusten rinnalla. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana yleistyneet lävistykset ja tatuoinnit ovat tuoneet uusia koristautumistapoja erityisesti miehille, mutta myös naisille. Korun käsite on laajentunut valtavasti. Internetistä aukeaa monelle aivan uusia maailmoja, kun käyttää kuvahaussa hakusanana jewellery art. Käykää ihastelemassa ja ihmettelemässä.

Teksti ja kuvat: Heidi Pesu, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija