Pieni ja hyljätty. Kaukana kotoa. Osaako kukaan nähdä sinussa mahdollisuutta – kauneutta? Katson sinua silmät avoinna. En näe mitään. Oletko pelkkä esine, josta minun tulisi hyötyä? Ehkä lähestyn sinua väärästä kulmasta.

Avaan sieluni tutkiakseni sinua. Näen osia, jotka ovat vanhoja ja surullisia. Mistä sinut on tehty, kulta? Tarkastelen palasiasi haavoittuneena, ja jokin häilähtää sisälläni. Ehkä olen erehtynyt olemuksesi syvimmästä luonteesta.

Murennan mieltäni laatikoivat estot, ja tutkin itseäni suhteessa sinuun. Haluan rakastaa sinua kuin itseäni. Alan hahmottaa sinut uudella tavalla. Sinä pysyt samana, mutta minä muutun.

Pidän sinusta, hiljainen seuralainen. Sinua pyörittää kauneus, voima ja asenne. Haluan näyttää sisäisen kauneutesi muille. Ole rohkea uusi ystäväni! Tulen asettamaan sinut arvoisellesi paikalle. Sinun ei tarvitse enää olla yksin. Sinusta tulee uusi luomus.

Nyt näen, mitä en nähnyt.

Teksti, kuva ja kaulakoru: Hannes Leminen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija
Malli: Jasmiina Leminen