Tampereen yliopisto, kasvatustiede, ammattikasvatus

Tutkimuksellinen lähestymistapa oli fenomenologinen, mutta koska oltiin kiinnostuneita ohjaustoiminnan artenomien erilaisista tavoista kokea ja käsittää ammatti-identiteetti, niin tutkimuksessa sitouduttiin löyhästi myös fenomenografiaan.

Aineiston hankinta perustui harkinnanvaraiseen näytteeseen. Koska haluttiin selvittää ohjustoiminnan artenomin ammatti-identiteetin variaatioita, niin aineisto kerättiin eri asiakasryhmien kanssa työskenteleviltä, erilaisen työnkuvan omaavilta ja eri aikaan valmistuneista artenomeilta. Tutkimukseen osallistui 16 artenomia (AMK).

Aineisto tuotettiin menetelmällä, jossa hyödynnettiin ammattialan työntekijöiden kykyä luoda mielikuvia ja niiden kautta jäsentää maailmaa ja suhdettaan siihen. Tutkittavat tekivät ensin kuvan aiheesta Minä ohjaustoiminnan artenomina ja liittivät kuvaan siitä kertovan tekstin. Varsinainen analysointi tapahtui tekstien perusteella. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen perusteella ohjaustoiminnan artenomin ammatti-identiteettiä rakentavia tekijöitä olivat yhteiskunnan rakenteet, jotka heijastuivat siihen organisaatioon ja työryhmään, jossa artenomit työskentelivät, oppiminen koulutuksessa, työssä ja muilla elämänalueilla sekä käsitykset itsestä työntekijänä. Ohjaustoiminnan artenomit työskentelivät vaihtelevissa työympäristöissä ristiriitaisten voimien puristuksessa, toisaalta heiltä odotettiin itsenäistä työotetta, mutta annettujen resurssien ja vallalla olevien kulttuurien liikkumavaran puitteissa. Koska muut työntekijät eivät antaneet artenomeille ammatti-identiteettimalleja, niin työ kohdistettiin asiakkaisiin ja omaa ohjaajuutta rakennetaan asiakassuhteiden kautta. Työkokemuksen karttuessa ammatti-identiteetit muuttuivat yksilöllisemmäksi ja artenomit tulivat tietoisemmiksi omista vahvuuksistaan ja rajoituksistaan sekä määrittelivät omaa paikkaansa rohkeammin. Koulutus oli yksi keino rakentaa yksilöllistä ammatti-identiteettiä. Oppimisessa korostui oman kokemuksen merkitys.
Ohjaajuus koettiin ammattialan ytimeksi ja se rakentui yksilöllisesti pitkällä aikavälillä, koko ammattiuran ajan.– Tekijöiden motiivit voivat kuitenkin muuttua, ja muutosten taustalla ovat useimmiten mahdollisuudet kehittää tekniikkaa, saatu palaute ja sitoutuminen graffitikulttuuriin.

Lähde: Tampereen yliopiston tutkielmat