CuRec-verkkolehti
  • Käden jälki
  • Ideavakka
  • Tiedon jyvät
  • Sanakannel
  • Viisasten kivi
  • Ajan pirta
  • Kulttuuripeili
  • Galleria

Aitoa lampaanvillaa

On ihanaa haistaa ja tuntea käsissään aito villa. Siinä väkisinkin palautuu mieleen, mistä villa on peräisin. On mielenkiintoista nähdä ja kokea itse, miten villan käsittely tapahtuu. Eikä se niin vaikeaa ole eikä kovin hidastakaan, kun vauhtiin pääsee.

Aivan ensimmäiseksi tuoreelle villalle pitää tehdä joko kylmä- tai kuumakäsittely, jotta mahdolliset koit ja muut ötökät kuolevat. Kylmäkäsittely tapahtuu vähintään 20 asteen pakkasessa viikon ajan. Kuumakäsittelyn voi puolestaan hoitaa saunassa 60 asteen lämpötilassa parin tunnin ajan. Tämä käsittely todellakin kannattaa tehdä, sillä se on pieni vaiva. Kukaan ei halua kotiinsa koita, jotka tuhoavat villoja ja villatuotteita ja joista on vaikea päästä eroon.

Villan pesu

Villan pesu on tarpeen, koska villa on aina likaista, eikä likaa haluta karstamyllyyn tai vaatteisiin. Lisäksi pesemätön villa on tuoretuote ja se säilyy käsittelemättömänä vain noin vuoden. Mitään tehokasta pesua pesuaineen kanssa en tehnyt, sillä minulla ei ollut tarkoitus värjätä villaa. Tein siis hienovaraisen pesun, joka poistaa suurimman osan liasta, mutta säilyttää villarasvan. Minulla ei myöskään ollut tarkoitus säilyttää pestyä villaa kovin kauaa, joten tämä pesumenetelmä soveltui käyttötarkoitukseeni. Vielä ennen pesua ravistelin villasta irtonaisia roskia pois ja sitten tein hienovaraisen pesun.

Pesu tapahtui niin, että laitoin isoon astiaan noin 35-asteista vettä, nostelin villat joukkoon ja annoin olla muutaman tunnin. Villojen liikuttelua ja rutistelua tulee välttää, ettei huopuminen ala. Kun villat olivat lionneet ja siis hieman peseytyneet, aloitin huuhtelun. Vaihdoin samanlämpöisiä huuhteluvesiä niin kauan, että vesi oli kirkasta, mutta varoin puristelemasta villoja.  Nostin villat kuivumaan sanomalehtien päälle ilmavasti. Vaihdoin lehtiä usein ja liikuttelin villakasaa, jotta kuivuminen nopeutuisi. Olen myös kuullut, että villoja on pesty pitämällä niitä ulkona vesisateessa. Tämäkin toimii varmasti, ja ainakin säästää vettä.  Mikäli haluaa säilyttää pestyjä villoja kauan ja haluaa suurimman osan villarasvasta pois, pesu kannattaa tehdä 45-asteisessa vedessä.

Villan karstaus

Kun villat olivat täysin kuivuneet, ravistelin ja nypin niistä vielä jäljelle jääneitä roskia pois. Sitten aloin karstata niitä koulun karstamyllyllä. Karstauksen jälkeen villakuidut ovat samansuuntaisesti ja villaa voi huovuttaa. Syötin villaa vähän kerrallaan pienemmän rullan alle ja pyöritin kampea myötäpäivään. Kun villaa oli vähän joka puolella isossa rullassa, ja mylly pyöri keveästi, irrotin villalevyn. Irrottamisessa hyvänä apuna oli keppi, jolla villan sai kätevästi irti karstamyllystä. Villan irrottamisessa myllyä pyöritetään vastapäivään. Villalevy syötetään karstamyllyyn niin monta kertaa, että se on selkeä ja tasainen.

Karstauksessa ei kannata olla liian ahne. Kannattaa tehdä suhteellisen ohuita ja pieniä villalevyjä, jolloin ne tasoittuvat nopeasti ja niistä saa tasaisia. Villan tasoittumista auttaa myös se, että levyä kääntelee toisinpäin karstauksen aikana. Ohuet ja tasaiset levyt ovat huovutuksessa hyviä, sillä niistä saa suoraan ladottua kerroksia.

Ja sitten huovuttamaan!

Teksti ja kuvat
Elisa Koskilahti, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija


Lähteet:

Sjöberg, Gunilla Paetau: Huopa

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tuholaisopas

 
  • CuRec 1/2009
  • CuRec 2/2009
  • CuRec 3/2009
  • CuRec 1/2010
  • CuRec 2/2010
  • CuRec 3/2010
  • CuRec 4/2010
  • CuRec 1/2011
  • CuRec 2/2011
  • CuRec 3/2011
  • CuRec 4/2011
  • CuRec 1/2012
  • CuRec 2/2012
  • CuRec 3/2012
  • CuRec 4/2012
  • CuRec 1/2013
  • CuRec 2/2013