Suunnittelun lähtökohtia

Omassa tuokiossani ohjattavat ovat 20 - 30-vuotiaita naisia. Ryhmä tuntee toisensa ennalta, ja myös ohjaaja tuntee ryhmän. Ohjattavien kiinnostus kirjoittamista, runoutta ja japanilaista kulttuuria kohtaan sekä ohjattavien vireystaso saattaa kuitenkin vaihdella ryhmän sisällä. Todennäköisesti ryhmä kuitenkin kunnioittaa ohjaustilannetta osallistumalla toimintaan ja harjoituksiin aktiivisesti. . Oppimiskäsityksenä taustalla on väljästi kokemuksellinen oppiminen, sillä haikun kirjoittaminen opitaan oman kokeilemisen ja pohdinnan kautta.

Tavoitteet

Tavoitteena on tutustua japanilaiseen haiku- ja tankarunouteen sekä ilmaista itseään sanataiteen keinoin. Ohjattavat tutustuvat perinteisiin japanilaisiin runomittoihin, haikuun ja tankaan, sekä saavat omakohtaisen kokemuksen haikun syntymisestä luovan kirjoittamisen keinoin. Opiskelijat ymmärtävät haiku- ja tankarunojen rakenteen sekä haikun ja tankan yhtenä minimalistisena ilmaisun välineenä. Tarkoitus on luoda ohjaustilanteeseen musiikin ja muun rekvisiitan keinoin tunnelma, joka tukee aihetta ja johdattelee japanilaiseen kulttuuriin. Tunnelman kautta saadaan ohjattavat kiinnostumaan aiheesta, helpotetaan aiheen vastaanottamista ja herätellään luovuutta runojen kirjoittamista varten.

Ohjaajan tavoitteena on, hallita ajankäyttö ja selkeä esiintynen: puhun sopivalla äänenvoimakkuudella, tuon uuden asian esiin ymmärrettävällä ja helposti omaksuttavalla tavalla, annan ohjeet selkeästi ja varmistan, että ne on ymmärretty. Tavoitteena on myös kiinnittää ohjattavien huomio olennaiseen ja säilyttää luokkatilassa rauhallinen ilmapiiri. Ohjaaja pyrkii antamaan palautetta ryhmän osallistumisaktiivisuudesta. Tarkoitus on myös innostaa omalla esimerkillä ohjattavia monikulttuuristen teemojen ja runojen käyttöön ohjaustoiminnassa sekä virkistäytymisessä.

Materiaalit ja työvälineet

* muutama kynttilälyhty
* cd-soitin
* pieniä paperilappuja runojen kirjoittamista varten
* lyijykyniä ja pyyhekumeja
* piirtoheitin japanilaisen runomitan havainnollistamiseen sekä virikekuvan näyttämiseen
* muutamia runokirjoja havainnollistamista varten sekä herättämään kiinnostusta ohjattavaa aihetta kohtaan

Virikekuvaa käytetään inspiraation lähteenä runon kirjoittamisessa. Tarkoituksena on, että musiikki ja muu aiheeseen virittävä ja aihetta havainnollistava rekvisiitta ei häiritse opetusta tai suuntaa ohjattavien keskittymistä epäolennaiseen. Virittäytymisen on tarkoitus palvella ohjauksen sisältöä ja oppimista, ei häiritä sitä. Siksi esimerkiksi musiikin voimakkuuteen ja laatuun on kiinnitettävä huomiota.

Ohjaustilan järjestely

Ohjaaja on ennen ohjaustilannetta järjestellyt tilan niin, että jokaisella osallistujalla on pöytätilaa, tuoli ja taattu näkyvyys piirtoheitinkalvolle. Ohjaaja on asettanut jokaisen osallistujan pöydälle kaksi paperilappua, tarkistanut piirtoheittimen ja cd-soittimen toimivuuden ja laittanut musiikin soimaan vaimeana taustalle. Hän on myös asettanut kynttilälyhtyjä muutamalle pöydälle ja sytyttänyt kynttilät.

Motivointi

Etukäteismotivointi: Ohjaajaryhmä on yhdessä lähettänyt jokaiselle ohjaukseen osallistuvalle sähköpostiviestin, jonka tarkoituksena on herätellä kiinnostusta päivän ohjaustuokioita kohtaan.
Alkumotivointi: Tilaan on luotu tunnelma, jonka tavoitteena on herättää jo heti tilaan saavuttaessa kiinnostusta. Musiikin ja lausuttujen runojen avulla pyritään virkistämään osallistujien mieltä uuden asian vastaanottamista varten ja orientoimaan aiheeseen ja ohjaustilanteeseen. Ohjaaja pyrkii myös omalla olemuksellaan viestittämään kiinnostustaan aihetta kohtaan.
Loppumotivointi: Ohjaaja kannustaa osallistujia perehtymään aiheeseen lisää ja hyödyntämään sitä työssään sekä omassa virkistäytymisessään. Ohjaaja lukee lopuksi yhden (syntyneen tai muun) runon ryhmälle.

Ohjauksen kulku ja ajankäytön suunnitelma

Tilanteen aloitus: Ohjaaja tervehtii ryhmää ja kertoo ohjaustuokion aiheen (musiikki soi vaimeana taustalla). Hän kehottaa osallistujia ottamaan miellyttävän asennon omalla paikallaan ja sulkemaan silmänsä "mielikuvamatkaa" varten. Ohjaaja odottaa, että kaikki ovat löytäneet mukavan asennon ja laittaa musiikkia hieman kovemmalle. Musiikin annetaan soida hetken aikaa. Ohjaaja lausuu muutamia japanilaisia runoja musiikin lomassa. (n. 10 min)

Työn/toiminnan ohjaaminen vaiheittain Alkuvirittelyn jälkeen ohjaaja hiljentää musiikin ja kehottaa jokaista tarttumaan edessään oleviin kynään ja paperiin. Hän pyytää ohjattavia kirjoittamaan paperiin kaksi kuvailevaa sanaa (adjektiivia), jotka nousevat mieleen äskeisen hetken tunnelmasta (runoista tai mielen kuvista) tai jotka vain ensimmäisinä tulevat mieleen. Sen jälkeen hän pyytää osallistujia kirjoittamaan paperiin vielä kaksi asiaa (substantiivia), jotka matkallaan kohtasi, tai jotka vain ensimmäisenä tulevat mieleen. Myös ohjaaja voi kirjata itselleen sanoja tai pyytää ryhmäläisilten sanalistoista itselleen sanoja lahjaksi. (n. 5 min)

Seuraavaksi ohjaaja pitää lyhyen "tietoiskun" japanilaisista haiku- ja tankarunoista ja opettaa niiden runomitan kalvoesimerkin avulla. Lopuksi hän heijastaa kalvolle inspiroivan kuvan sekä runomitan muistisäännön. (n. 10 min)

Ohjaaja varmistaa, että tehtävänanto on ymmärretty. Jokaisen on määrä kirjoittaa tyhjälle paperilapulle oma haikunsa, jossa voi käyttää hyväkseen aiemmin kirjattuja sanoja tai hakea uutta inspiraatiota kalvon kuvasta. Ohjaaja muistuttaa, että haiku on jokaisen henkilökohtainen, eikä sitä tarvitse paljastaa muille, ellei halua. Mikäli jollekin on vaikeaa samastua japanilaiseen maailmaan, voi haikun kirjoittaa mistä aiheesta vain, esim. päivän tapahtumista tai itsestään. Ohjaaja painottaa, että tärkeintä on kokeilla haikun (tai tankan) runomittaa. Hän muistuttaa, että runon kirjoittamisessa ei tarvitse pitää kiirettä ja jos joku on muita nopeampi, hän voi kirjoittaa useita runoja. Myös työrauhan tärkeydestä ohjaaja muistuttaa ryhmää. Musiikin voi laittaa soimaan vaimeana taustalle, jos se ei häiritse ketään ryhmän jäsentä. Ohjaaja voi kirjoittaa oman runonsa lahjaksi saamistaan sanoista/omista sanoistaan. (n. 5 - 15 min)

Tilanteen päättäminen: Ohjaaja kysyy osallistujien kokemuksia: Oliko haikun kirjoittaminen vaikeaa? Miksi se tuntui vaikealta? Haluaako joku lukea ääneen oman haikunsa? Haikuva voi myös vaihtaa parin kanssa tai lukea ääneen pienryhmissä. Haikuista (tai tankoista) voi myös parin kanssa/pienryhmässä keskustelulla: mistä aihepiiri syntyi, kertooko syntynyt haiku jotain kirjoittajasta, mitä sanavalinnat kertovat, miten musiikki, kuvat, aiemmin luetut runot vaikuttivat jne. Sitten ohjaaja mahdollisesti lausuu oman haikunsa, kannustaa kokeilemaan haikun kirjoittamista uudelleen vapaa-ajalla. Jos aikaa jää, ohjaaja lukee vielä muutamia suomalaisia saunahaikuja. Ohjaaja kiittää ryhmää osallistumisesta. (10 min - 15 min)

Runokirjoja tuokioon:
Tästä kirjasta luin runoja alkuvirittelyssä musiikin soidessa:
Tekijä: Masaoka, Shiki Teoksen nimi: Shiki : Japanilaisia haiku-runoja neljälle vuodenajalle Julkaisutiedot: [rauma] : Orienta, 1999 (Painorauma) Huomautus: suomentaneet heikki mallat et al.

Lopuksi luin runoja tästä suomalaisesta haikukirjasta: Tekijä: Selin, Helmer Teoksen nimi: Haikusaunan haikuja Julkaisutiedot: Jyväskylä : Atena, 1993 (Gummerus)

Musiikkia tuokioon:
Musiikkina käytin aika perinteistä tai ainakin hyvin tyypillistä japanilaista musiikkia. Kirjastoista löytyy paljon sopivia vaihtoehtoja tämän kaltaiseen tuokioon.

Tuokion suunnittelu ja ohjaus:
Sanna Broman
Kuvat:
ohjaustoiminnan opiskelijoiden tuotteita paperi- ja pahvitöiden kurssilta
© CuRec

CuRec 1/2004