Avotulipoltot

Helpoin tapa polttaa savea on avotulipoltossa. Siihen ei tarvita suurtakaan alaa tulea varten ja sen rakentaminen ei vaadi erityisiä lisämateriaaleja.

Nuotion pohjaksi olisi hyvä valita kivinen alusta, jonka päälle kuivuneet saviesineet on helppo latoa. Kovin suurta kekoa saviesineistä ei kannata tehdä, ja aluksi kannattaakin kokeilla yhdellä tai kahdella esineellä, miten avotulipoltto toimii. Kun esineet on ladottu alustalle, peitä ne kuivilla puilla ja jos saatavilla on, kuivalla lannalla - lanta nostaa polttolämpötilaa. Riippuen tulen voimakkuudesta, voi poltto olla valmis jo tunnissa. Seuraa saven väriä miten se muuttuu polton aikana. Jos saveen halutaan mustia sävyjä, lisää tuleen märkää ruohoa, puuta tai turvetta. Tällöin tuli "vaimenee" eikä ole enää niin happipitoista ja savussa oleva hiili mustuttaa esinettä.

Alhaisen polttolämpötilansa vuoksi - n.600° - esineet jäävät melko hauraiksi ja helposti rikkimeneviksi. Tästä huolimatta kannattaa kokeilla avotulipolttoa erilaisten ryhmien kanssa, sillä polton aikana voi kaivaa esille makkarapaketin, -tikut ja käristää herkullisen aterian polton aikana. Ja jottei aika kävisi pitkäksi voi nuotion räiskyessä kertoa tarinoita menneistä ajoista ja kuvitella miten ehkä juuri tällä paikalla on joskus vaeltanut metsästäjäkansa...

Maakuoppapoltot

Maakuoppauuneja on useampia erilaisia joista tässä esittelen vain yhden. Lisätietoja voit etsiä lähteisiin merkityistä kirjoista.

Ennen maakuoppauunin rakentamista on hyvä selvittää kaikille osallistujille sen suurempi vaativuus ja turvallisuustekijät. Maakuoppauuni palaa huomattavasti kauemmin kuin avotulipoltto - jopa yli vuorokauden. Myös lämpötila uuneissa voi nousta jopa 1000 asteeseen, joten uunia ei saa koskaan jättää vartioimatta. Näin ollen tulee heti aluksi selvittää, että uunin palamista valvomaan täytyy sopia vuorot ettei jonkun tarvitse valvoa yksin kohtuuttomia aikoja. Edelliseen viitaten ota huomioon mahdollinen yöpyminen taivasalla.

Maakuoppauuneissa on mukana olkia ja kuivaa turvetta tai lantaa joista palaessaan vapautuvat myrkyllisiä palamisyhdisteitä ja esim. lanta palaessaan synnyttää voimakkaan hajun joka voi aiheuttaa herkille ihmisille migreeniä.

Maakuoppapoltoissa tulee myös huomioida mahdolliset sään tuomat oikut. Tosin ei pidä ottaa pienistä sadekuuroista otsaryppyjä, vaan sadekin tulisi kääntää hyväksi harjoitukseksi. Tämä onnistuu kun sateeseen on varauduttu. Ota siis polttopaikalle mukaan esim. muovipressu jonka tarvittaessa voi virittää keppien avulla kuopan päälle. Varaa polttopaikalle myös turvetta ja hiekkaa mahdollisen tulen leviämisen tukahduttamiseen.

Maakuopan valmistus

Valitse kuivahko maa jota on helppo kaivaa. Älä sijoita kuoppaa rinteen alaosaan, sillä silloin vesi valuu helpommin kuoppaan aiheuttaen uunin nopean jäähtymisen joka todennäköisesti rikkoo poltettavat esineet.

Kaiva kuoppa 30-50cm syväksi ja vähintään metrin pituiseksi. Liian pieni uuni polttaa itsensä nopeasti loppuun. Eristä kuopan pohja ja seinät. Eristykseen käyvät nyrkinkokoiset kivet, mutta jos saatavilla on tulenkestäviä keramiikkatiiliä, käytä mieluummin niitä. Tiilillä on parempi lämmöneritys kuin kivillä. Myös tavalliset tiilet ja ruukun sirpaleet käyvät eristeeksi. Eristä kuoppa reunoja myöten jolloin minimoidaan kosteuden ja kylmyyden pääsy kuoppaan polton aikana.

Kuopan täyttö
Polttoainesta ladotaan kerros uunin pohjalle ja sivuille. Polttoon kelpaavat mm. oljet, heinät, kaislat, risut, tikut, lastut, puut, puru, karjanlanta ja polttoturve. Kaiken tulee olla ehdottoman kuivaa polton onnistumiseksi. Pohjakerroksen päälle ladotaan poltettavat tuotteet tiiviisti. Polttoainesta voidaan työntää myös esineiden sisään jotta saadaan tasaisempi polttotulos. Esineet peitetään sahanpuruilla, risuilla ja oljilla. Myös kuivaa karjanlantaa on hyvä ripotella päälle, koska se hidastaa palamista ja liian nopeaa jäähtymistä. Kuopan reunat tiivistetään ja nostetaan hiekalla ja turpeella lämmön eristämiseksi.

Uunin tulee palaa kytemällä ja mahdolliset liekit tulee tukahduttaa hiekalla tai turpeella. Karjanlanta on tässäkin hyvä, sillä se palaa kytemällä ja säilyttää muotonsa palaessaan, mikä estää esineiden liian nopean jäähtymisen. Uuni sytytetään kolmesta kohtaa jo sytytetyillä lantakokkareilla, jotka työnnetään uuniin pitkillä pihdeillä. Jotta happea ei pääsisi uuniin, laitetaan maasta kaivettu kostea turve uuninkeon päälle. Kun hapen pääsy estetään uuniin, sitä sanotaan pelkistäväksi poltoksi. Kun uunissa on mm. olkia, vapautuu niistä palaessa erilaisia kaasusekoituksia, joista syntyy metallinhohtoisia pintoja. Tämä johtuu siitä kun kaasu ei pääse poistumaan luonnollisesti, vaan jää "loukkuun" esineen alle. Muuten esineistä tulee poltossa mustia ja mikäli esineet on kiillotettu lusikalla tai muovilla niiden ollessa nahankuivia, on pinta polton jälkeen kiiltävän musta. Mustasavustetut tuotteet eivät sovellu elintarvikekäyttöön eivätkä ne kestä konepesua - vain hellän käsipesun.

Hyvin kytevä uuni saattaa palaa viikon, mutta reilu vuorokausikin riittää hyvään lopputulokseen. Uunin kytemisen näkee savusta, jota uunista nousee tasaisesti. Savun saaminen tulemaan eri puolilta uunihautaa ei ole helppoa. Kun savu tulee tasaisesti eri puolilta voi siitä päätellä että uuni palaa joka puolelta hyvin. Jos uunin avaa liian hätäisesti, saattaa huomata, että osa töistä on kauniisti mustuneita, kun osa on aivan kylmiä ja palamismateriaali niiden ympärillä koskematonta. Kuumuus olisi todennäköisesti levinnyt muuallekin jos uunin olisi annettu palaa kauemmin. Tämän kuitenkin oppii havaitsemaan ajan myötä ja kärsivällisyyden avulla.

Mustasavustuksessa esineistä pyritään saamaan täysin mustia. Jos esineissä on punertavia, ruskeita tai muita värejä on polttoon päässyt liikaa happea. Tosin nämäkin värit voivat luoda mielenkiintoisia pintoja, ja primitiivisissä poltoissa lopputulos on aina yhtä jännittävä. Eikä välttämättä kannata ajatella minkälainen lopputulos pitäisi oppikirjojen mukaan olla, vaan nauttii polttojen yllätyksellisyydestä ja sen tuomista uusista värimaailmoista.

Lue myös Saven primitiiviset polttomenetelmät -kurssin osallistujan kuvaus polttotapahtumasta ja fiiliksiä CuRecin Kädenjälki-osastolta

Teksti: Johanna Salakari
Kuvat: Mari Mötön Riihimäen ohjaajainsituutin opinnäytetyön tuotteita, kuvannut Johanna Salakari
Lähteet:
Tulityökursseja Offire Oy - mm. tulityökursseihin erikoistunut yritys.
Möttö, M. (2003) Tutkimus erilaisten keramiikkauunien rakentamisesta ja poltoista; primitiivipoltoista rakupolttoihin. Opinnäytetyö, Riihimäen ohjaajainstituutti.
Opinnäytetyössä käytetyt lähteet:
Berglöf, K. (2000) Primitiivipoltto kurssi Kankaanpäässä
Haimila, M. (1998) Kertsuja: saviastioiden polttoa nuotiolla. Ks. internetsivut
Hobel, E. (1961) Primitiivinen kulttuuri. Porvoo: Werner Söderstöm Oy.
Rhodes, D. (1981) Kilns Design, Construction and Operation.
Virtanen, A. (1994) Rakukimono, keraamikko Jean-Pierre Viot. Taito 4/1994, 16-17. Helsinki: Stellatum Oy.

CuRec 3/2003