Pajun kanssa työskentely on kokonainen prosessi, jossa yhtä tärkeitä elementtejä ovat kiireetön liikkuminen luonnossa villipajua kerätessä, sekä itse punominen. Viimeistään keväthanget houkuttelevat lähtemään liikkeelle tutuiksi tulleisiin keruupaikkoihin, joihin mielellään palaa aina uudestaan. Vaikka nopeasti kasvavaa pajua pidetään yleisesti lähinnä vitsauksena, luontoa kunnioittava kerääjä ei koskaan tyhjennä kerralla suuria alueita.

Marja kertoo pajun punonnan olevan rentouttavaa vastapainoa opetus-, tutkimus- ja kehittämistyölle, jossa puhuminen ja ajattelu ovat korostuneet. Kun kädet työskentelevät luoden jotain konkreettista ja kaunista, on aikaa hiljaisuudelle, ajatuksille ja aikaa olla itsensä kanssa. Punonta työtapana on erityisen antoisa myös sen vuoksi, että kumpikin käsi työskentelee samanaikaisesti. Vasen - ja oikea aivolohko joutuvat käsillä tehdessä pakostikin yhteistyöhön, luovuus ja loogisuus ovat vuoropuhelussa keskenään. Pajunpunoja löytää yllättäen käsistään pieniä lihaksia, joiden olemassaolosta ei ole aikaisemmin ollut tietoinen ja jotka aloitusvaiheessa kipeytyvät helposti.

Marja käsittelee mieluiten tuoretta villipajua, koska siinä korostuu työskentelyn moniaistisuus. Vastakerätyn pajun tuoksu, notkea tuntu ja ihana värien kirjo tuottavat monipuolisen ja rikkaan aistielämyksen tekijälleen. Tärkeänä aistikokemuksen lähteenä Marja mainitsee vielä työskentelyn kolmiulotteisuuden.

Paju materiaalina on kiehtova ja haasteellinen. Punoja muokkaa käsillään pajua haluamaansa muotoon mutta samalla myös paju muokkaa tekijäänsä. Marja kertoo, ettei yleensä työskentele tarkan suunnitelman mukaan, vaan pikemminkin tunnustelee pajun omaa tahtoa ja sen antamaa viitettä työn tulevasta muodosta. Väri ja muoto vievät tekijän mukanaan.

Enemmän kuin hyödyllisten esineiden valmistaminen Marjaa kiehtoo vapaa punonta, jossa luova käsillä tekeminen on keskeisellä sijalla ja lopullinen tuotos on ennalta määrittelemätön. Myös ennakkoluuloton materiaalien kokeilu kuuluu Marjan työskentelyyn. Jos keruuretkellä vastaan tulee kiinnostava risu, se saattaa helposti päätyä osaksi jotain työtä.

Marjan mukaan tyydyttävintä luovassa, kokonaisessa käsityöprosessissa on, että siinä on selvä alku ja loppu. Se tuottaa tärkeän kokemuksen siitä, että on saanut päätökseen jotain itselleen merkityksellistä. Tällaista tunnetta saa harvoin kokea varsinaisessa päivätyössään opettajana.

Lopuksi Marjan ajatuksia herättävä ohje "pajusta stressaantuneelle" kirjoittajalle, jonka aika ei riitä kaiken tänä keväänä kerätyn tuoreen pajun punomiseen:
- Miksi et sitoisi niitä nipuíksi ja nauttisi niiden kauneudesta ihan kaikessa rauhassa?

Teksti ja Marjan kuva: Leena Ruoppa
Marjan pajutyökuvat: © Marja Sirkkola

CuRec 2/2003