Mitä paperi merkitsee sinulle taiteellisen ilmaisun välineenä?

- Kiinnostukseni paperin työstämiseen heräsi noin 15 vuotta sitten, kun aloin valmistaa jätepahvista pohjia maalauksilleni päällystämällä ne paperimassalla. Ekologisuus on minulle tärkeä arvo, ja sen vuoksi kehittelen mielelläni uusiokäyttöä eri materiaaleille ja hylätyille tavaroille. Karkeahko pintastruktuuri on osa maalausteni visuaalista ilmettä, ja se antaa mahdollisuuden värien kerrokselliseen työstämiseen.

Malla vertaa maalauksiaan ihmisen elämään, johon kokemukset ja tapahtumat jättävät oman värikerroksensa: jotkut näkyvät selvemmin, jotkut taas kätkeytyvät toisten alle.

Malla ryhtyi työstämään paperimassaa myös kolmiulotteiseen muotoon.
– Edullisena materiaalina paperimassa innosti kokeilevuuteen ja kolmiulotteisessa työskentelyssä minua viehätti sen keveys ja toisaalta valmiin työn kestävyys. Lakalla käsiteltyjä paperimassatöitä voi viedä jopa ulos koristamaan pihaa. Käytän töissäni runkomateriaalina kaikenlaisia roskalavoilta  löytämiäni kiinnostavia esineitä sekä katiskaverkkoa.

Marja-Leena Kaartinen, 1992

Ei laivan koolla ole väliä vaan aaltojen

Kuva: © Malla Kaartinen

Miten ideat syntyvät töihisi?

Malla kertoo havainnoivansa aktiivisesti ympäröivää maailmaa ja erityisesti luontoa ja sen ilmiöitä.
– Luonnossa liikkuessani poimin aina taskuuni pieniä kiinnostavia yksityiskohtia kuten linnunsulkia, siemenkotia, kiviä ja kaikkea sellaista. Ne voivat päätyä osaksi jotain työtäni tai käynnistää kokonaan uuden prosessin. En halua tehdä vain esteettisesti kauniita töitä, yhtä tärkeää on sisältö, jolla otan kantaa ja välitän omia arvojani katsojille. Käsittelen töissäni teemoja, jotka liittyvät ihmisenä olemisen kysymyksiin sekä  ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen.

- Suurinta rikkautta on se, että näkee ja kokee asioita voimakkaasti, eikä kulje elämänsä läpi silmät ummessa. Se on rikkautta, jota ei keneltäkään voi ottaa pois.

Haastattelun lopuksi Malla lausui seuraavan runon, joka kuvaa hänen ajatusmaailmaansa.

En toivo sinulle,
että jossakin
metsäpolulla
kohtaisit valkean kauriin
tai kuninkaanpojan
tai haltijattaren, joka
tekisi sinut rikkaaksi.

Vaan että sinulla olisi
silmät joilla huomaat,
kun sinua vastaan
tulee tiellä ihme.

Sillä ihmeisiin
ei tarvita satuja,
vaan silmät
ja sydän joka ymmärtää
kiittää ihmeestä.

Jörg Zink 1982 (suom. Anna-Maija Raittila)

Haastattelu ja teksti: Leena Ruoppa

CuRec 1/2003