Käsityöperinteiden ylläpitäminen ja niiden kehittäminen ovat osaltaan vaikuttamassa myönteisesti kulttuuriseen kestävään kehitykseen ja osa ohjaustoiminnan koulutusohjelmaa. Pakollisilla käsityömenetelmien kursseilla taataan käsityöperinteen jatkuminen ja tieto taidon siisrtyminen ohjaustoiminnan kentälle. Henkilökohtaisilla kurssivalinnoilla näitä eväitä syvennetään.

Uusien materiaalien soveltaminen vanhoihin tekniikoihin vie käsityöperinnettä eteenpäin ja pysyttelee ajan hermoilla pitäen yllä mielenkiintoa käsityöperinnettä kohtaan.

Lasten merkitys kestävässäkehityksessä

Taide- ja kulttuurikasvatus lapsille näyttelee tärkeää osaa juuri eri kulttuurimuotojen tutuksi tuomisessa kulttuurin arvostuksen lisäämiseksi. Mahdollisimman laajasti kulttuurin kentältä valitut tutustumiskohteet avaavat ovia tulevaisuuden kulttuurin kuluttajille ja tekijöille. Kouluissa toteutettavat projektit ja lasten kulttuuritapahtumat vievät kulttuuria lähelle arkea ja lasta pitäen kulttuurimme monimuotoisena ja elossa. Kulttuurin - kuvataiteen, teatterin, käsityöperinteen, musiikin, tanssin jne. - eteenpäin vieminen jo äidinmaidossa turvaa kulttuuritarjonnan tuleville sukupolville.

Ihmisten asenteet kulttuuria kohtaan vaihtelevat. Toisaalla eri kulttuurimuotoja arvostetaan, toisaalla niihin käytettäviä määrärahoja arvostellaan. Tulostavoitteisessa yhteiskunnassamme kulttuuri ei tuota tarpeeksi ja siksi ihmetellään suureen ääneen, kuinka kulttuuritapahtumia viitsitään pyörittää, kun ne eivät maksa itse itseään takaisin. Henkistä pääomaa tai mielihyvää ei kuitenkaan voida koskaan laskea paperille. Siksi asenteita täytyisikin viedä siihen suuntaan, että nähtäisiin metsä puilta.Vaikkeivat kulttuuritapahtumat maksaisivatkaan itseään takaisin lipputuloina on vaikutus välillinen. Jo itsessään kulttuuri on korvaamaton terapiamuoto, sen ennalta ehkäisevistä vaikutuksista puhumattakaan.

Suvaitsevaisuus ja eri kulttuurit

Kulttuurisena kestävänä kehityksena voidaan pitää myös suvaitsevaisuuden lisäämistä kulttuurissamme. Kulttuurien yhdentyminen ja eri kulttuurien kohtaaminen yhteisessä yhteiskunnassamme tuo väriä ja uusia piirteitä kulttuuriseen kehitykseen. Ohjaustoiminnan koulutusohjelmassa erilaisuuden ja eri kulttuureiden kohtaamiseen valmentaudutaan ohjausharjoituksin, sopeutumiskoulutuksella ja projektitöinä. Koulutuksessa otetaan huomioon erilaisten asiakkaiden erilaiset ohjaustarpeet ja opetellaan kohtaamaan erilaisia ohjausympäristöjä.

Hienotunteisuus toista kulttuuria tai muuta erilaisuutta kohtaan on avainsana. Vaikkei yhteistä punaistalankaa aina löytyisikään on asennekasvatuksella tärkeä asema siinä kuinka toinen ihminen kohdataan tasavertaisena. Kulttuurisen kestävän kehityksen näkökulmasta on tärkeää lisätä sekä suvaitsevaisuutta että pitää yllä omaa identitettiään.

Teksti: Alma Korhonen
CuRec 4/2002