Jussi T. Koski luennoi ohjaustoiminnan Haasteena luovuuteen ohjaaminen -konferenssissa aiheesta Luovuuden lumous. Koski (KT) on Helsingin yliopiston professori ja luovuuden tutkija. Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt uutuusteos Luovuuden lumous, joka on tehty yhdessä runoilija Tommy Tabermannin kanssa.

Luovuus on aikaisemmin liitetty neroihin, ja sitä on pidetty geeneissä siirtyvänä ominaisuutena. Luovuus on kuitenkin osa ihmisyyttä ja osa elämänlaatuamme. Kaikki voivat olla luovia. Jokainen ihminen yltää omista lähtökohdistaan luovuuteen, muistutti Koski.

Inkubaatio ja joutilaisuutta

Nyky-yhteiskunnassamme luovuudesta on tullut jopa pakko. Uusia luovia ideoita tulisi pursuta nopeaan tahtiin sillä kilpailu on kova. Täytyisi erottua, olla edellä kävijä. Tällöin tuloksena on Kosken mukaan "hätähousuista innovointia". Samalla unohdetaan jotain olennaista luovuudesta: se vaatii joutilaisuutta. Koski muistuttaakin, että kiire on loistava lääke kaikkea luovuutta vastaan. Pysähtyminen, arki ja rutiinit ovat kaiken luovuuden lähtökohta. Ne vapauttavat energian uuteen ja luovaan. Luovuuden ydinlogiikka ei ole, että kaikki tehtäisiin aina toisin vaan rutiineja tarvitaan luovuuden pohjaksi. Paikoillaan pysyminen voi olla luovempi ratkaisu innovaationeurootikkojen syöksyessä trendeihin.

Luova prosessi vaatii inkubaatiovaiheen, mistä Koski muistuttaa. Inkubaatio on hauduttamista ja kypsyttämistä, joka voi kestää minuuteista vuosiin - riippuen prosessistä. Koski kertoikin tarinan taidemaalarista, jolta tilattiin täydellinen piirros ravusta. Inkubaatiovaihe kesti 10 vuotta, mutta sen jälkeen syntyi täydellinen piirros yhdessä siveltimen vedolla. Harvalla meistä on mahdollisuutta 10 vuoden inkubaatiovaiheiseen taloineen ja palvelijoineen, jotka tarinan maalarilla olivat, mutta kertomus toimii herättäjänä.

Luovuus antaa luvan olla tekemättä mitään. Hiljentyminen ja irrottautuminen informaatiotulvasta antavat tilaa luoville ajatuksille. Koski ja kollegansa runoilija Tommy Tabermann kiteyttävätkin olemisen idean näin: "Joutilaisuus on luovan ihmisen tapa rukoilla luovuutta tulemaan. Mutta veltoille ja laiskoille ei luovuus näyttäydy koskaan eikä missään."

Oman nuoran löytäminen

Luovuus on helppoa, kun se on tekemisen itsetarkoitus - ei väline johonkin. Intohimo on yhtä kuin luovuus. Yksilön intohimoa ja sen kukoistusta tulisi vaalia, mutta sitä ei voi käskeä esiin. Intohimoista tekemistä voisi verrata flow-kokemukseen. Flow on mentaalinen tila, jossa yksilö keskittyy huomaamattaan tekemiseensä niin, että aika ja paikka unohtuvat. Toiminnan tavoite on selkeä ja tehtävä antaa sopivasti sekä haastetta että onnistumisen tunteita. Flow imaisee mukaansa. Tekeminen ja kehittäminen on ilo.

Luova ihminen addiktoituu flow-kokemukseen, kuten nuorallatanssija Karl Wallenda sanoo: " Nuoralla oleminen on elämää. Kaikki muu on odottamista." Luovuuteen ohjaaminen onkin juuri tämän "nuoran" etsimistä ja löytämistä, siitä nauttimaan oppimista.

Luovuuden haaste

Koski jakaa luovuutta kolmeen lajiin: briljanttius, henkilökohtainen luovuus ja varaukseton luovuus. Varaukseton luovuus on aina sosiaalista ja yhteisöllistä. Haastavaa ja tarkoituksenmukaista olisikin synnyttää jotain luovaa, jonka arvon muutkin ymmärtävät. Esimerkiksi tiedeyhteisöissä sosiaalinen hyväksyttävyys korostuu. Varaukseton luovuus vaatii työtä. Niin sanottu 10 vuoden sääntö vaatii kymmenen vuoden työalaan perehtymistä, ennen kuin oman alan osaaminen, tietotaito, on hallussa ja luoville ratkaisuille jää tilaa. Ratkaisevaa luovuuden kannalta onkin oman alan osaaminen, ei suuri älykkyysosamäärä.

Haasteena on, miten yhdistämme itsessämme uusia näkökulmia etsivän expertin? Miten kykenemme välttämään "koulutetun kyvyttömyyden"? Kuinka muistamme ottaa koulutuksen ja työelämän antamat silmälaput silmiltä ja kyseenalaistaa opittua, uusiutua? Miten säilytämme lapsenomaisen ihmettelyn ja innostuksen? Kosken mukaan luova ihminen on noin nelivuotias alallaan kymmenen vuoden kokemuksen saanut expertti.

Luovuus jaksamisena

Luovilla ihmisillä on kyky torjua infoähkyä infoälyllä, kertoo Koski. Luova ihminen tietää, mitä informaatiota hän milläkin hetkellä tarvitsee ja torjuu turhan kuorman. Työssäjaksamisen avain on masennuksen torjuminen ja luovuuteen kannustaminen. Luova ihminen masentuu, jollei hän saa toteuttaa työelämässä itseään niistä lähtökohdista, jotka hän itse asettaa tärkeiksi.

Luovan työn johtaminen - sinänsä paradoksi, kuten Koski sanoo - on työyhteisöjen flow-kokemusten mahdollistamista ja maksimointia, mikä on tärkeä osa myös masennuksen torjumisessa. Luovuuteen ohjaaminen on oman persoonan moniulotteisuuteen ohjaamista, oman flow'n löytämiseen ohjaamista. Epäluovina pidetyillä aloilla voi toimia luovasti ja päinvastoin. On vain osattava nähdä luovuttaa tukevat tekijät luovuutta tukehduttavien joukosta.

Lähde:

Jussi T. Koski: Luovuuden lumous. Mitä luovuus on? Voiko sitä opettaa? Luento ohjaustoiminnan konferenssissa Haasteena luovuuteen ohjaaminen 17.10.2002 Hämeen ammattikorkeakoulun Wetterhoffin yksikössä, Hämeenlinna.

Kirjallisuutta:

Koski, Jussi T. 1998. Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatiosta ja tietoyhteiskunnasta. Helsinki: Gummerus.

Koski, Jussi T. 2001. Luova hierre: näkökulmia yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden luovuuteen. Helsinki: Gummerus.

Koski, Jussi T. & Tabermann, Tommy. 2002. Luovuuden lumous. Helsinki: Gummerus.

Teksti: Alma Korhonen
CuRec 3/2002