Mitä on ohjaustoiminta? Mitä me ohjaamme, mitä askartelemme, vaiko vain askarrutamme muita sanalla ohjaustoiminta. Mikä ohjaustoiminnan opiskelijasta tulee "isona"? Ohjaustoiminta on ammattikorkeakoulussa uusi ala, jolla kuitenkin on pitkät perinteet ja juuret esimerkiksi Riihimäen ohjaajainstituutissa. Amk-opinnoissa kuljemme vielä lapsen askelia. Mutta hyvää on luvassa! Ohjaustoiminta tuntuu olevan oikea löytö tai aarre suurelle osalle sen opiskelijoista, ja mikä vielä tärkeämpää, työelämä alkanee huutaa meitä omille paikoillemme. Kun vain osaamme kertoa muille tästä koulutusohjelmastamme. Tässä muutamien opiskelijoiden kokemuksia ohjaustoiminnan koulutusohjelmasta.

Henna Saukkonen opiskelee alalla toista vuotta. Hän kertoo löytäneensä koulutusohjelman aivan vahingossa, selatessaan hakuopasta. Koulutus on hieman yllättänyt monipuolisuudellaan, mutta toisaalta Henna kuvitteli opetustason ammattikorkeakoulussa erilaiseksi, kuin se on osoittautunut. Koulutusohjelman uutuus voi toisinaan koitua rasitteeksi, mutta koulutus muokkautuu ajan myötä, ja jonkunhan on aina aloitettava.

Henna on valinnut suuntautumisekseen pedagogisen vaihtoehdon, mutta toteaa, että työkentällä tuntuisi olevan enemmän kysyntää terapeuttisella puolella. Työelämän kysymyksistä hän nostaa esille totuuden siitä, että työnantajat eivät suurimmaksi osaksi tiedä olevan olemassakaan tämänkaltaista koulutusta. Itse asiassa useimmat opiskelijatkaan eivät vielä tiedä, mitä tekevät valmistuttuaan - saati sitä, minkä työnimikkeen alla. Henna pitää äärimmäisen tärkeänä jatkuvaa alan markkinointia ja arvostuksen nostamiseksi tehtävää työtä jo nyt opiskeluvaiheessa. Hän mainitsee keinoina tutkimustulosten ja saavuttamiemme konkreettisten tulosten näyttämisen sekä jatkuvan esilläolon. Alue, jolla työskentelemme, on valtava, mikä toisaalta vaikeuttaa valintaamme tietyllä tavalla.

Kaikkea ei ehdi opiskella neljässä vuodessa, ja osattava olisi kuitenkin monenlaista. On itsestä kiinni, mistä on kiinnostunut ja mitä valitsee. Henna on miettinyt musiikin ja liikunnan tarvetta opetussisältöön ja toisaalta hän näkee, että kieliopintoihin pitäisi saada lisää vaatimustasoa ja monipuolisuutta. Kentällä on varmasti tarve alamme asiantuntijoille. Koulutukseen sisältyy kädentaitojen lisäksi myös toiminnallinen puoli - ilmaisutaitoa, taideaineita ja niin edelleen.

Terhi Forsblom on yksi syksyn uusista opiskelijoista. Hänen lähtökohtanaan ovat liikunnanohjaajan kokemukset ja muutama vuosi sitten herännyt kiinnostus kädentaitoihin. Nämä molemmat ovat hänestä antoisia ja tämä koulutusohjelma tuntuisi antavan loistavat mahdollisuudet näiden yhdistämiseen. Opintojen alkuvaiheessa Terhi haaveilee tulevaisuudessa tarjoavansa maalaisympäristössä kädentaito- ja seikkailumahdollisuuksia niitä haluaville ja miettii samalla, mahtaako hän maalailla taivaanrantaa… Rahasampona kyseinen idea tuskin toimisi mutta elämäntapana hyvinkin.

Koulutuksen suhteen Terhillä ei ole erityisiä odotuksia. Hän ottaa avoimesti vastaan sen, mitä tarjotaan. Tärkeää on tavoite, jonka opiskelija itselleen asettaa. On valittava tietty suunta, jonka mukaan opiskelunsa suunnittelee, jottei tekisi turhaa työtä. Tarjontahan on valtava, eikä kukaan pysty valitsemaan kaikkea.

Terhi kertoo miettineensä, pitääkö jokaisen ohjaajan olla innokas ja "yliaktiivinen" toimija, mutta toteaa ryhmänsä henkivän sitä, että jokainen on oma persoonansa ja toimii sen mukaan. Ryhmässä on monenlaisia osaajia, ja välillä voi tuntua siltä, ettei itse osaa mitään. Mutta ei ole syytä lannistua, sillä jokaisella on omat vahvuutensa ja osaamisalueensa, eikä kenestäkään tule samanlaista ohjaajaa kuin toisesta. Tulevaisuus rakennetaan sen varaan, mitä osataan.

Terhi on myös pohtinut sitä, miten ohjaajan näkökulma tulee kussakin opetettavassa aineessa esille. Opintommehan sisältyvät kulttuurialaan, mikä vaatii meiltä tiettyä osaamista, joka taas ei välttämättä ole ohjaajan työssä oleellista. Tulevaisuuteensa Terhi suhtautuu valoisin mielin ja on tyytyväinen tähän asti oppimaansa.

Myös Taija Uusivirta opiskelee ensimmäistä vuotta ohjaustoimintaa. Mikä sai hänet valitsemaan tämän alan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajana? Taija kertoo jo lukioaikana kyselleensä Riihimäen ohjaajainstituutista askartelunohjaajan opinnoista. Pohjakoulutus- ja työkokemusvaatimukset kuitenkin estivät häntä hakemasta sinne opiskelemaan. Niinpä hän opiskeli nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi, mitä nämä opinnot tukevat. Hän kertookin nuoriso-ohjaajana toimiessaan miettineensä, että olisi hyvä osata jokin erikoistaito, kuten musiikki, liikunta, kädentaidot tai mikä tahansa. Kuultuaan tästä mahdollisuudesta Taija innostui heti ja tunsi, että tämä on juuri se, mitä hän haluaa opiskella.

On paljon kursseja, joita hän haluaisi valita. Taija nauttii opiskelustaan, vaikka on välillä miettinytkin valintaansa. Tällä hetkellä hän näkee kuitenkin parhaana olla juuri täällä, opiskelemassa ei työssä eikä ulkomailla. Opetuksen hän kokee tasokkaaksi Hän toteaa monien opettajien olevan niin innostuneita aiheistaan, että se innostus tarttuu myös oppilaisiin.

Sekä terapeuttinen että pedagoginen vaihtoehto kiinnostavat Taijaa. Hän kokee työnäkymät hyvinä, sillä ne ovat niin laajat. Alussa joutuu ehkä tekemään pätkätöitä tai saattaa löytää itsensä työstä, jota ei ikinä ennen olisi edes osannut ajatella tekevänsä. Työelämä kaipaa muuntautumiskykyä, joustavuutta - sitä, että on valmis työskentelemään erilaisten ryhmien kanssa, erilaisissa työpaikoissa. Voimme tehdä työtä kansalaisopistossa, sairaalassa, lasten, aikuisten, vanhusten, maahanmuuttajien, mielenterveysongelmaisten tai kehitysvammaisten kanssa. Tai esimerkiksi järjestää yrityksille teemapäiviä. Nykyisin lienee epätodennäköistä työskennellä koko ikänsä samalla työpaikalla.

Vaatetusalan artesaani Mirka Huhta kuuluu niiden ensimmäisten ohjaustoiminnan opiskelijoiden joukkoon, jotka suorittavat ammattikorkeakoulututkinnon Wetterhoffilla. Hän toteaakin "koekaniineina" olon tuoneen omat piirteensä heidän opiskeluihinsa. He ovat ensimmäisinä kokeilleet opetusmetodit ja olleet vahvasti mukana kehittämistyössä. Tulevaisuus ei ole aivan selkeä, ja ensimmäisten on kuljettava muiden edellä myös työmarkkinoille.

Mirka kertoo miettineensä useamman vuoden hakua Riihimäelle Ohjaajainstituuttiin. Hakuvaiheessa hän huomasi, että opetus olikin siirretty Wetterhoffille ammattikorkeakoulun alaiseksi. Tutkinnon muutos on sinänsä aiheuttanut hänelle pienen yllätyksen, sillä koulutusohjelma sisältää paljon ammattikorkeakoulun pakollisia opintoja, mikä vastaavasti vähentää varsinaisten kädentaitojen opintojen osuutta. Alunperinkin käsityöalalle lähtiessään Mirka sanoo suunnitelleensa opintojen jatkamista artesaanitutkinnon suoritettuaan. Käsityönopettajaksi hän ei halunnut lähinnä opiskelukustannusten takia. Hän piti hiukan taukoa ja mietti, miten välittää toisille innostustaan käsityöalaan.

Lähipiirissään Mirkalla on kehitysvammainen tyttö, mikä on ollut viimeisenä sysäyksenä tälle suuntaukselle. Tärkeänä hän näkee välittää vammaisille elämyksiä sekä sen, että heille saadaan tarvittavia apuvälineitä oppimiseen. Suuntaustaan ajatellessaan Mirka mainitsee myös kuvataiteen perusopetuksen erityisryhmille, mutta toteaa, että todellisuudessa lapset lienevät tällä hetkellä se ryhmä, jolle on tarjontaa. Täten leivän saamiseksi olisi ehkä varmempaa suuntautua lasten pariin. Kotiseutu pohjoisessa vetää siinä mielessä, että sikäläisillä työmarkkinoilla tuntuisi olevan sijaa oman alamme vahvuudelle.

Mirkan mielestä koulutus on todella monipuolista. Siinä on tosin tiettyjä rajoitteita, sillä opinnot on suoritettava 4 vuodessa. On osattava valita kurssit niin, että ne pystyy sovittamaan omaan opiskeluaikaansa. On osattava asettaa asiat tärkeysjärjestykseen myös omassa elämässään ja mietittävä työpanoksensa kussakin asiassa sen mukaan. Opiskelussa on valittava oma suunta, jonka tukemiseksi on otettava sopivat kurssit. Mirka uskoo, että taito- ja taideaineilla on kysyntää, ja mikäli niiden opetusta vähennetään peruskoulussa, se tietänee suurempaa kysyntää yksityisellä sektorilla.

"Missään tapauksessa en ole näiden aineiden vähentämisen kannalla, mutta meidän osaamisemme ja palvelumme voivat näin tulla kysytyiksi", hän toteaa ja jatkaa, että varsinkin kun työnantajissa herää huoli työntekijöiden hyvinvoinnista, huomataan alaamme vastaavan toiminnan tarve. "Meidän tulee miettiä, miten viedä nämä palvelut kunnalliselle sektorille", hän päättää.

Haastatellut ja kirjoittanut
Eevi-Mari Rantanen
Kuvat: © CuRec