Modernin taiteen klassikko: Anitra Lucander, värin runoilija

Anitra Lucander: Sangha, kollaasi, 1959, 27 x 21, Yksityiskokoelma. Kuva Matti Ruotsalainen.

Syksyn 2011 Anitra Lucander - Värin runoilija -näyttely kuuluu EMMAn klassikko-sarjaan, jossa esitellään suomalaisen modernismin merkittäviä tekijöitä. Anitra Lucander (1918-2000) on tullut tunnetuksi yhtenä sotien jälkeisenä kuvataiteemme uudistajana, abstraktin taiteen varhaisena uranuurtajana. 1950-luvulla hän kehitti kubismin ja kollaasitekniikan avulla yksilöllisen, rikkaisiin värisävyihin perustuvan lyyrisen abstraktin ilmaisun.

Lucander opiskeli 1940- ja 1950-luvun taitteessa Vapaassa taidekoulussa Helsingissä. Jo ensimmäisistä näyttelyistään lähtien 1950-luvun alussa Lucander kuului Suomen uuden, Pariisi-keskeisen modernin taiteen kärkeen.  Hän oli yksi sodanjälkeisen, kansainvälisen taiteen uudistajista, jotka haastoivat vanhoja taidekäsityksiä.

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

Nykytaidetta Kiinasta: Yang Fudong - Utopia ja todellisuus

Yang Fudong on kiinalaisen nykytaiteen merkittäviä liikkuvaan kuvaan erikoistuneita taiteilijoita. Näyttelyssään Utopia ja todellisuus EMMA esittelee Fudongin neljä videoteosta, East of Que Village (2007) sekä kolme osaa Seven intellectuals in Bamboo Forest -sarjasta (2005-2007).

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900 - 1970

J.S. Sirén: Eduskuntatalo, Helsinki, 1924–1931.
Kuva: Simo Rista/SRM

Kauan kaivattu, pysyvä historianäyttely vie matkalle Suomen arkkitehtuurin vuosikymmeniin 1900 - 1970. Eri kausien tyylipiirteitä, teknisiä ratkaisuja, materiaaleja ja sisustuksia seurataan ensimmäisten kotimaassa valmistuneiden arkkitehtien edustamasta kansallisromantiikasta klassismin, funktionalismin ja kansainvälisen maineemme luoneen modernismin kautta nykyarkkitehtuuriin.

Pysyvä näyttely tarkastelee 1900-luvun rakentamisen historiaa yhteiskunnallista taustaa vasten ottaen huomioon taloudessa, politiikassa ja tekniikassa tapahtuneen kehityksen. Nämä tekijät ovat aina vaikuttaneet paitsi rakentamisen määrään, myös arkkitehtuurin muotokieleen.

Eri kausien tyylipiirteitä, teknisiä ratkaisuja, materiaaleja ja sisustuksia seurataan vuosikymmenittäin. Rakentamiseen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan laajasta näkökulmasta, edeten suuremmasta pienempään; kaupunkisuunnittelusta julkisivumateriaaleihin ja sisustuksiin.

Suomen rakennustaiteen museo

Football Landscapes – Jalkapallon jäljet

4.10.2011–8.1.2012

Jalkapallomaalit Yyterin hiekalla 2008

Valokuvataiteilijat Mikko Auerniitty ja Harri Heinonen ovat kuvanneet vuosien ajan jalkapalloon liittyviä ilmiöitä sekä yhdessä että erikseen. Football Landscapes -näyttelyssä ja Suomen Urheilumuseosäätiön kustantamassa näyttelyjulkaisussa he tarkastelevat jalkapalloa osana maisemaa ja kaupunkitilaa. Kuvattavia miljöitä Auerniitty ja Heinonen ovat etsineet eri puolilta Eurooppaa esimerkiksi karttojen ja nettikameroiden avulla.

Näyttelyn kuvat, joiden yhteinen nimittäjä on jalkapallo, on otettu viime vuosien aikana eri puolilla Eurooppaa. Jalkapallo liittyy olennaisena osana sekä Auerniityn että Heinosen elämään. Auerniitty on Benfican kannattaja ja Heinonen Evertonin. Heinonen on tehnyt harrastuksestaan jopa liikuntasosiologian alan väitöskirjan, Jalkapallon lumo (2005), jossa hän tutki suomalaista Everton-faniutta. Ensimmäisen kerran valokuvaajat esiintyivät yhteisnäyttelyssä vuonna 2006. Football Colours -sarja esitteli suomalaisia jalkapallofaneja EM-karsintaotteluiden aikana.

Kriitikko Otso Kantokorpi kirjoittaa Football Landscapes -näyttelyjulkaisussa: "Auerniityn ja Heinosen etsimet hakeutuvat usein paikkoihin, jotka tuntuvat epätyypillisiltä mutta jotka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuvat hyvinkin tyypillisiksi. Kahden puun välinen nurmikon kuluminen saattaa kertoa siitä, että kyseessä on tärkeä paikka, jossa alueen nuorilla on tapana kokoontua pallon kanssa rakentamaan omaa sosiaalista maailmaansa. Kouliintunut silmä saattaa havaita tiiliseinässä liidulla piirretyn ja jo aikoja sitten haalistuneen maalin, ja kun katselee ylöspäin, aution kadun parvekkeella saattaa liehua alueen fanikulttuurista kertova lippu tai muu tunnus. Lyhtypylväiden ja rännien pienet tarrat rakentavat myös sosiaalisia rajoja: täällä hallitsemme me."

Valokuvaajat itse kertovat: "Tarkastelemme jalkapalloa osana maisemaa ja kaupunkitilaa, jalkapallon ja maiseman kulttuurista kerrostuneisuutta. Jalkapallo on ihmeellinen peli, sen kauneus tulee pelkistetyimmillään esille rannalle hiekasta tehdyissä maalitolpissa tai koivun rungoista rakennetussa maalissa. Jalkapallon kautta ilmaistaan identiteettiä, politikoidaan ja sen synnyttämää kiihkeyttä on usein rajoitettava ja kontrolloitava."

Suomen urheilumuseo

Jorma Puranen - Varjoja ja heijastuksia

Jorma Puranen. Varjoja, heijastuksia ja kaikkea sellaista, 63, 2010.

Valokuvataiteilija Jorma Purasen (s. 1951 Pyhäjoki) näyttelyssä on esillä 35 teosta hänen Varjoja ja heijastuksia - sarjastaan, jotka hän on kuvannut Sinebrychoffin taidemuseossa vuosina 1999 - 2011.

Jorma Purasen valokuvien rinnalle on asetettu teosten esikuvia, porvarismuotokuvia 1600 - 1700-luvuilta.

Puranen aloitti sarjan kuvaamisen 1991, kun hän erään toisen projektin yhteydessä oli kuvaamassa Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseota. Puranen kiinnostui öljyvärimaalausten pinnan heijastuksista.

Puranen tulee teoksissaan lähelle antiikin kreikkalaisen filosofin, Platonin, käsityksiä. Platonin mukaan se, mitä ihminen näkee ja kokee, on vain varjokuva tai heijastuma todellisista ideoista (Valtio, kirja VII). Ihminen on kuin luolassa oleva varjokuvaesityksen katsoja: hän näkee varjot, mutta todelliset hahmot ovat hänen selkänsä takana.

1600 - 1700-luvun muotokuvissa taidemaalaarin suurimpia haasteita oli valon ja varjon kuvaaminen, jotta teokseen saataisiin kolmiulotteisuuden ja tilan tuntua. Tämä tehtiin joko jyrkällä tai asteittaisella värin muutoksella. Valokuvan keinoin on mahdollista tutkia valon ja varjojen heijastuksia, ainoastaan valokuvan keinoin pystyy tallentamaan ohikiitävän heijastuksen tai varjon. Valokuvaamalla maalauksia luonnonvalossa, osa maalauksien pinnasta ylivalottuu, osa häviää varjoon. Vahva sivuvalo tuo esiin maalauksen pintarakenteen, sen kiiltävät tai himmeät alueet, kätketyt värit ja krakelyyrin. Huomio kiinnittyy valokuvausprosessiin sekä katseen monimutkaisuuteen. Verhoamalla kasvot oudoin valoin ja varjoin, Puranen luo mallien kasvoille uudenlaista salaperäisyyttä ja avaa silmämme mallien kohtaloille.

Varjoja ja heijastuksia -sarja uhmaa peruskäsitystämme hyvästä valokuvasta. Purasen valokuvissa mallin kasvot jäävät taka-alalle, valon ja varjojen leikki tuo tuttuuden tilalle herkkyyden ja vierauden tunteen, jännitteen ohikiitävän hetken ja vuosisatoja pysyneen olotilan välille. Purasen teokset kyseenalaistavat muotokuvan, muotokuvattavan ja muotokuvavalokuvan välisen suhteen sekä tavan, jolla me käsitämme "kuvan" käytetyn välineen kautta.

Sinebrychoffin taidemuseo

Hannu Väisänen - Isän kuvat

Monipuolisesti palkitun, Ranskassa asuvan taiteilijan uusinta tuotantoa.

Hannu Väisänen sai vuonna 2007 Taiteen valtionpalkinnon ja Finlandia-palkinnon omaelämäkerrallisella teoksellaan Toiset kengät. Aikaisemmin hän on saanut vuonna 1997 Ars Fennican ja vuonna 1993 Pro Finlandia-mitalin. Näyttely tuotetaan yhteistyössä Lapinlahden taidemuseon kanssa.

Hannu Väisänen on kirjoittanut uusimmista teoksistaan:

Mitä tapahtuu matkan varrella on melkein aina paljon tärkeämpää, kuin matkan määränpää. Sama pätee maalaamiseen. Valmiin kankaan edessä kunkin pitäisi muistaa vain tien reunassa sijaitsevan ojan tarjoamat houkutukset. Muistaa mikä satutti ja mikä sai sinut nauramaan aamupalan ja illalla nautitun viinilasillisen välissä. Onnea ennustava sakka kahvikupin pohjalla, ne jotka eivät koskaan aivan kuivuneet. Märkä paikka tuoreessa betonissa, joka selvästi näytti Minervan silmää iskevältä pöllöltä, mutta joka myöhemmin kuivui ja hävisi kokonaan. Tuhottu muurahaiskeko ja herhiläisten arkkitehtuuri. Muisto isäni kyyneleistä, jotka olivat jättiläisen kyyneleitä.

Joensuun taidemuseo

RAUHA, RAUHATTOMUUS

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, William Dennisuk, Eeva-Liisa Isomaa, Jaakko Pakkala, Arvo Salosmaa (postuumisti) ja Sofia Wilkman

Rauha ja rauhattomuus ovat elämässä vastapooleja, heiluriliikkeen kaksi ääripäätä jota ihminen tavoittelee tai yrittää välttää. Se on ulkoista liikettä ja sisäistä mielentilaa, politiikkaa, ekologiaa ja zeniä. Näyttely kutsuu katsojaa miettimään taiteen ja elämän ulottuvuuksia ja merkityksiä.

Taidemaalari Sofia Wilkman kirjoittaa näyttelyn teemasta:” Rauha ja rauhattomuus ovat elämässä vastapooleja, heiluriliikkeen kaksi ääripäätä jota ihminen tavoittelee tai yrittää välttää.
Se on ulkoista liikettä ja sisäistä mielentilaa, politiikkaa, ekologiaa ja zeniä.”

Työskentely vastakohtien kautta tekee näyttelyssä mukana olevien taiteilijoiden teosten visuaalisen maailman hyvin moniselitteiseksi. Tämä monisäikeisyys ja arvoituksellisuus on paradoksaalisesti myös taideteoksia  voimakkaasti yhdistävä tekijä. Aika, muisti, näkyvä ja näkymätön  - transsendenttinen maailma ovat kaikkien näyttelyssä mukana olevien taiteilijoiden  kiinnostuksen kohteita.  Kullakin heistä on oma persoonallinen tapansa lähestyä näitä teemoja. Oman kiinnostavuutensa tuo taiteilijoiden työmenetelmien ja materiaalien vaihtelevuus, mikä synnyttää mieleenjäävän jännitteen taideteosten välille.

Usein sarjallisesti työskentelevän Jaakko Pakkalan värikylläiset maalausten aiheet liikkuvat esittävästä ei esittävään. Sofia Wilkmanin maalausten keskeisiä elementtejä ovat viiva ja vahvat kontrastiset värit. 
Kuvanveistäjä William Dennisuk  etsii teoksissaan muodon ja dimension  suhdetta ympäröivään tilaan. Hän tutkii veistoksissaan myös koon ja materiaalin välisiä merkityksiä. Näyttelyn toinen kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant –Wuorisen teoksissa valokuvat ja siitä kumpuavat veistokselliset muodot kommunikoivat keskenään. Graafikko Eeva-Liisa Isomaan teokset tutkivat maisemaa hyvin monikerroksellisesti. Kuten hän itse toteaa:” Minua kiinnostaa hitaasti muuttuva maisema.”

Taidemaalari ja videotaiteilija Aarno Salosmaalta (1941-2008) on näyttelyssä mukana vuodelta 2002 oleva video Adagio. Yhtä aikaa runollinen ja makaaberi kuvaus maallisen katoavaisuudesta.

Hyvinkään taidemuseo

Maailma

Jyväskylän taidemuseossa ensiesityksensä saava kuvanveistäjien Noora ja Kimmo Schroderuksen yhteisveistos on 1:18 kokoon toteutettu runsaasti yksityiskohtia sisältävä otos maailmasta. Veistoksen toteuttamisen he aloittivat jo kesällä 2009 ja se jälkeen he ovat työstäneet teosta Nurmijärven lisäksi Norjassa ja Rovaniemellä.

Maailma koostuu sadoista osista, ja sen monipuolisuuden salaisuus on juuri pitkässä toteutusajassa ja toteutuspaikkojen vaihtumisessa. Vuosien kuluessa ja matkamittarin kilometrilukemien noustessa myös ajatuksilla on ollut aikaa kehittyä rauhassa. Hallitun improvisaation tekniikkaa noudattaen teos on kasvanut yhä moniselitteisemmäksi koosteeksi erilaisia maisemia ja tapahtumia.

Yhteisteoksen taustalla on sekä yhteneväisyyksiä että eroja Noora ja Kimmo Schroderuksen omissa taideteoksissa. Mittakaava 1:18 on lähellä mittakaavaa, jossa moni Noora Schroderuksen aiemmista teoksista on toteutettu. Kimmo Schroderukselle vastaavankaltainen mittakaava on tuttu useista hänen 2000-luvulla tekemistään tilauksiin ja näyttelyihin liittyvistä pienoismalleista. Uudessa veistoksessa yhdistyvät uudella ja hyvällä tavalla heidän erilaiset ja toisiaan täydentävät intressinsä ja ajatuksensa. Kimmo Schroderuksen kiinnostus mekaanisiin rakenteisiin ja kaikkiin ihmisen rakentamiin asioihin ja objekteihin. Noora Schroderuksen osalta hänen kiinnostuksensa ihmisfiguureihin, tapahtumiin, luontoon ja maisemaan.

Jyväskylän taidemuseon näyttely on erityisen jännittävä myös kuvanveistäjille itselleen, sillä teoksen suuresta koosta johtuen eivät hekään ole kyenneet näkemään veistosta kokonaisena ja täysin valmiina ennen Jyväskylän näyttelyn valmistumista. Jyväskylästä veistos jatkaa näyttelykiertueelle, joka jatkuu ainakin pitkälle vuoteen 2013. Maailman alueiden järjestys on muokattavissa näyttelytilojen mukaan, niinpä veistos itsekin muuttuu aina uuteen näyttelypaikkaan saapuessaan.

Teoksella on omat kotisivunsa osoitteessa www.schroderus.info, josta löytyy koko ajan kasvava määrä informaatiota matkan varrella muuttuvasta veistoksesta.

Jyväskylän taidemuseo