Opinnäytetyöni pyrkii luomaan uuden tavan kirjoittaa larppeja eli eloroolipelejä. Koulutusohjelmassamme larppien kiehtovaan maailmaan pääsee tutustumaan Fantasia- ja roolipelit -opintojaksolla. Viime keväänä useampikin opintojakso liittyi jotenkin larppaamiseen, kun ohjaustoiminnan koulutusohjelma järjesti toritapahtuman, jonka näkyvin osa oli keskellä toria pidetty larppi. Omissa opinnoissani kokosin sivuaineen larppaamisen ympärille yhdistellen erilaisia toiminnallisia ja ilmaisullisia menetelmiä. Larppaaminen on ollut harrastuksenani reilun kymmenen vuotta ja olen päässyt seuraamaan harrastuskentän kehittymistä sekä pelaajana että pelintekijänä ja avustajana.

Yhteisölllinen tapa kirjoittaa larppeja

Opinnäytetyössäni pyrin luomaan yhteisöllisen tavan kirjoittaa larppeja. Monet pelintekijät kokevat pelin tekemisen raskaaksi, vaikka peli itsessään onnistuisikin odotusten mukaisesti. Erään pelin aikana istuimme pelin kirjoittaneiden kanssa keittiössä. Ikkunasta näimme, kuinka piha oli täynnä toimintaa. Meidät täytti kollektiivinen tyhjyyden tunne, jota kuvaa lausahdus ”Noilla näyttää olevan hauskaa, mutta mitä minä tästä saan?” Pelimaailmaan luoneet ja kirjoittaneet kokivat itsensä ulkopuoliseksi omassa maailmassaan. Peli oli tehty toisille ilman muuta palkkaa kuin kiitos. Tästä heräsi tarve kehittää pelin tekemisen tyyli, jota voisimme hyödyntää jatkossa ja joka ehkäisisi kirjoittajien ulkopuolisuuden tunteen.

Opinnäytetyöni on toiminnallinen opinnäytetyö. Opinnäytetyöni toiminnalliseen osuuteen kokosin ryhmän eloroolipeliyhdistys Viitta ry:n jäsenistöstä. Olen itsekin yhdistyksen jäsen ja olen pelannut lähes jokaisen yhdistyksen jäsenen kanssa. Vapaa-ajalla olemme tutustuneet myös muiden kuin pelien merkeissä. Sain näin kerättyä ryhmän, jonka kanssa aikaa ei menisi tutustumiseen. Meidän tarvitsisi tutustua toisiimme vain opinnäytetyöprosessin luomien uusien rooliemme tasolla. Toiminnallisessa osuudessa luomme ryhmän kanssa yhteisöllisesti larpin. Larpin tyylin, sisällön ja muut yksityiskohdat ryhmä saisi päättää. Tutustuttuani teoriaan ja opinnäytetyön vaatimuksiin vuoden verran pidin ensimmäisen kokoontumisen.

Ensimmäisen kokoontumisemme ’Ekan kerran’ teemana oli tutustuminen. Tutustuimme opinnäytetyöni oppilaitoksen määrittelemiin vaatimuksiin sekä minun tavoitteisiini opinnäytetyön suhteen. Yhteisöllisyyden tukeminen nousi opinnäytetyöni toiminnallisen osuuden tärkeimmäksi tavoitteeksi, jonka myös ryhmä otti tavoitteekseen. Keskustelimme keinoista, joilla pystyisin tutkimaan prosessia ja joissa ryhmä voisi minua auttaa. Pyysin ryhmää määrittelemään oman roolini ja se määräytyi luontevasti ohjaajaksi. Minusta tuli prosessin ohjaaja ja myös pelinjohtaja, jonka alaisuudessa muut toimivat kuitenkin niin, että minä vain varmistan punaisen langan käsissä pysymisen sen sijaan, että kertoisin muille, mitä heidän pitää tehdä. Ohjaajana toimin siis kanssakulkijana ja myötäeläjänä, en opettajana.

Päiväkirjat apuna

Teimme yhdessä päiväkirjat, johon ryhmäläiset kirjoittavat mietteitään sen prosessin ajan, johon kuuluu pelin kirjoittaminen, työpajat, itse peli sekä pelin jälkeinen analyysi. Päiväkirjojen taittelu antoi viestin ryhmälle, että vaikka suuri osa työstä tapahtuu mielessä ja tulee esiin kirjoitustyössä, niin tässä prosessissa myös toiminnalla on oma merkityksensä. Toiminta pitää aivot virkeänä, virittää tunnelmaan, herättää ajatuksia ja visiota. Erilaisten työpajojen kautta tutustumme erilaisiin tapoihin luoda peliä. Ensimmäisessä tapaamisessamme tekeminen liittyi hyvin konkreettisesti opinnäytetyöhöni, mutta jatkossa työpajat painottavat pelin luomisen prosessia.

Tällä hetkellä olemme luomassa seikkailupeliä, koska ryhmä kaipaa toiminnallisuutta. Sen sijaan, että ryhmä kirjoittaisi pelin itselleen, teemme peliä tutuillemme. Tutut pelaajat, jotka nauttivat pelaamisesta ja pelaavat toiset huomioon ottaen, luovat pelistä turvallisen tekijöilleen. Ryhmän ei tarvitse pohtia, millaisia pelaajia peliin tulee ja yrittää ottaa huomioon erilaisia persoonia. Tutun pelaajan tapa pelata tunnetaan jo ja tiedetään millaisista elementeistä pelaaja nauttii. Tutut pelaajat ottavat myös reippaammin kontaktia pelin tekijöihin, jolloin saadaan aikaan hedelmällistä yhteistyötä ja ehkä jopa yhteisöllisyyttä. Jottemme päätyisi vain statistin rooliin omassa pelissämme, kirjoitamme peliä myös toisillemme. Tässä oma roolini korostuu – vain minä tiedän, mitä salaisuuksia ryhmäläiset ovat keksineet toisilleen. Ryhmäläisillä on myös pelillisiä tavoitteita omassa pelissään. Jännityksellä odotan, mitä syksy ja talvi tuo tullessaan!

Teksti ja kuvat: Johanna Verhiö, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija