Neuvostoaikana venäläiset lapset lähetettiin pioneerileireille, missä heistä koulutettiin kommunistisen järjestelmän mukaisia neuvostokansalaisia. Leirikeskuksia oli lukuisa määrä eri puolilla Venäjää. Vaikka kommunismin vuodet ovat jääneet historiaan, niin leirikulttuuri jatkaa omaa elämäänsä. Vuosi vuoden jälkeen lapset lähetetään kesälaitumille näihin leirikeskuksiin, joista monet sijaitsevat keskellä metsää. Osa lapsista viettää leirikeskuksessa käytännössä koko kesän, osa vain muutamia viikkoja.
Raketa-leiri kesällä 2010
Burevestnik
Love for kids -työn kautta olen päässyt vierailemaan näillä entisillä pioneerileireillä. Viime heinäkuussa vietin kaksi viikkoa Suomenlahden rannalla olevalla Burevestnik-leirillä, joka oli antoisa kokemus. Tulkkasin suomalaista tiimiä, joka oli valmistellut lapsille Suomi-infoa, hammashoito-, päihde- ja ihmissuhdevalistusta sekä kristillistä ohjelmaa musiikin, draaman ja opetustuokioiden muodossa. Ohjelmaan kuuluivat myös pelit ja leikit sekä pienimuotoinen helmiaskartelu, jolla oli erityisen innostunut vastaanotto etenkin lastenkotilasten ryhmässä.
Kilpailut ovat oleellinen osa venäläistä leirikulttuuria. Burevestnik-leirillä lapsille järjestettiin hiekkalinnojen rakentamiskilpailu.
Leirillä oli lomailemassa reilut 350 lasta, joista suurin osa oli kotoisin Pietarista. Aikaisempiin leirikokemuksiini verrattuna tämä leiri oli aika korkeatasoinen. Neuvostoaikaiset rakennukset oli kunnostettu ja leirikeskuksesta löytyi jopa oma uima-allas. Pääsimme seuraamaan leirin syntymäpäiväjuhlaa, jota vietettiin venäläiseen tapaan todella näyttävin juhlallisuuksin. Vieraita saapui paikalle Moskovasta asti. Lasten muodostama karnevaalikulkue avasi juhlan, jonka pääosassa olivat erilaiset tanssiesitykset, joiden toteutuksesta vastasi ammattitanssijoiden ryhmä.
Kasakkatanssi leirin syntymäpäiväjuhlassa.
Ohjelmaan kuuluivat myös modernit tanssiesitykset.
Kädentaidot kunniassa
Kävin vierailulla leirin käsityöpajoissa, joissa lapset tekivät solmeilua, helmiaskartelua, paperitöitä sekä puun polttokuviointia. Lasten valmistamat teokset olivat taidokkaita, ja työskentely vaikutti hyvin päämäärätietoiselta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin olen törmännyt vastaavaan. Onhan tunnettua, että Venäjällä harrastuksiin suhtaudutaan aika vakavasti, usein suorastaan ammattimaisesti. Venäjällä myös harrastetaan mallin mukaan tekemistä enemmän kuin Suomessa. Jäljittelyä pidetään tärkeänä opetusmetodina niin kädentaitojen kuin myös kuvataiteen alalla. Tämä kaiketi pohjautuu ajatukseen siitä, että mestariksi tullaan mestarin jälkiä seuraamalla.
Helmitöitä Burevestnik-leirillä Työpajan seinällä riippuvia solmeilutöitä Burevestnik-leirillä Lasten valmistamia puutöitä Raketa-leirillä kesällä 2010
Teksti ja kuvat: Silva Oikari, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija
|