Kierrätysaskartelu on järkevä valinta, koska materiaalia on ihmisillä nurkat pullollaan. Tarpeetonta tavaraa on hyvä katsoa uusiokäyttösilmin, eli miten voisi tavaralle antaa uuden elämän. Tätä pohdimme Sanna Hakasen ja Laura Kurosen kanssa suunnitellessamme erilaisia malleja toimintaviikonlopulle. Tavoitteena oli luoda toiminnasta mahdollisimman monen ikäiselle sopivaa, joten keksimme tehdä kierrätysyhteisteoksia voimaörkki-askartelun lisäksi.

Suunnittelimme kolme mallia, jotka ovat helposti muokattavissa. Rullalepakan materiaaleina olivat wc-paperirullat, muovipussit, pullonkorkit, napit ja vanhat tapetit. Pehmoeläimen materiaalina olivat parittomat sukat tai sukkahousut, vanhan tyynyntäytteet, pullonkorkit ja napit. Purkinkansiötökässä materiaaleina olivat peltiset purkinkannet, tölkkihärpäkkeet ja pullonkorkit. Lisäksi olimme keränneet kaikenlaista muuta kierrätysmateriaalia (vanhoja leluja, kortteja, vaatteita, lankoja, auton pölykapseli, rikkinäinen silitysrauta jne). Jokainen tekijä sai tehdä omannäköisensä otuksen. Materiaalia keräsimme pitkin kesää ja lisäksi saimme sitä mahdollisuuksien toriin osallistuvilta järjestöiltä. Projekti toteutui siis lähes nollabudjetilla, ainoastaan liimat ja rautalangat hankittiin kaupasta.



Askartelupisteeseemme olivat ohikulkevat messuvieraat koko ajan tervetulleita ja välillä oli jopa ruuhkaa. Lapset ja heidän vanhempansa olivat innokkaimpia osallistujia voimaörkkien teossa, mutta myös nuoret ja aikuiset osallistuivat askarteluun. Miehet suhtautuivat kriittisimmin tekemiseen. Innokkaimmat tekijämme tulivat molempina päivinä askartelemaan. Materiaalin paljous ja sen kiinnostavuus saivat monille inspiraation aikaan. Kuulimmekin usean sanovan, että nyt tiedämme mitä teemme jatkossa parittomilla sukilla. Jotkut aikuiset toiminnanohjaajat kävivät ottamassa meiltä ideoita omaan työhönsä esimerkiksi kehitysvammaisten kanssa. Moni piti kierrätysteemaa hyvänä ja arvosti ilmaista toimintaa. Ihmisiä viehätti nähdä tuttuja tavaroita uudessa käytössä.

Kierrätystaideteos, joka toteutettiin yhdessä tehden sai aikaan monenlaisia reaktioita. Osa messuvieraista lähti helposti mukaan työstämään teosta, kun taas jotkut heittivät jotain teoksen päälle ajattelematta sen syvällisemmin ja taas osa katsoi kummissaan. Teos toimi kokeiluluontaisesti, koska tällaisesta toiminnasta meillä ei ollut kokemusta. Viikonloppuna molempina päivinä toteutettiin omat teoksensa, jotka olivat messujen jälkeen esillä Pysäkin valokuvanäyttelyssä.



Tässä projektissa sain paljon uutta ohjauskokemusta ja ohjaajaidentiteettini kehittyi. Projekti onnistui niin hyvin, että siitä jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli. Perusprojektia tehdessä ymmärsin hyvän suunnittelun tärkeyden. Pidin myös projektin kierrätyssanomaa tärkeänä. Vaikka projekti on nyt ohi, olen huomannut, että kierrätysteema on vahvistunut omassa elämässäni. Katson roskikseen meneviä roskia sillä silmällä, että voisiko niille vielä antaa uuden elämän.

Teksti ja kuvat: Eeva Kuisma,
ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija