Joudumme jokapäiväisessä elämässämme tilanteisiin, jossa kieltämme on vaikea ymmärtää. Kukapa ei olisi yrittänyt saada tolkkua jonkun vempaimen sekavista käyttöohjeista, tai törmännyt siansaksalta vaikuttavaan valmistus-ohjeeseen, joka on selvästikin ajettu huonon käännöskoneen läpi. Oma lukunsa on talouskieli: Verohallituksen laatimat oppaat tai vakuutusyhtiöiden sopimukset on laadittu siten, että tavallisen kansalaisen on niitä vaikea ymmärtää ilman asiantuntija-apua. Yhteiskunta on medioitunut, ja valtaapitävät yrittävät vaikuttaa mielipiteisiimme tiedotusvälineiden kautta.

Vesa Heikkisen ja Tuure Hurmeen kirjassa Hölynpölynimuri ruoditaan jokapäiväistä kielenkäyttöämme, sekä politiikan, joukkotiedotuksen, mainonnan ja erikoisalojen tekstejä, joissa käytetään kieltä sumeasti, järjettömästi tai epädemokraattisesti. Kirja jakaantuu neljään päälukuun. Ensimmäisessä luvussa herätellään hölynpölyn imurointiin. Millaista hälynpölyä on olemassa ja miten sen huomaa? Luvussa päivittäinen puppumme käsitellään sanojen merkityksiä hämärtävää, ympäripyöreätä tai epäselvää kielenkäyttöä. Pureudutaan mainosten kieleen, uutisointiin ja poliittiseen kielenkäyttöön. Kolmannessa luvussa käsitellään eri alojen asiantuntijoiden käyttämää kieltä. Millaisten laki- tai virkatekstejä kansalaiset kohtaavat jokapäiväisessä elämässä. Lopuksi kirjailijat miettivät miten saadaan muutosta kielenkäyttöön. Kirjoittajat tulevat siihen tulokseen että jokaisella on kielenkäyttäjänä vastuu. Kun me yksilöinä havahdumme kielitietoisuuteen, ymmärrämme millaisia merkityksiä muodostamme, ja annamme kielenkäytölle sen arvon, joka sille kuuluu.

Vesa Heikkinen, Tuure Hurme: Hölynpölynimuri, Otava 2008, 223 s.

Kirja antaa päteviä eväitä erilaisten viestien, sanomien ja testien avaamisen ja niiden merkitysten tulkitsemiseen. Ajatuksena on että kieli ei ole pelkästään informaation siirtämisen tai ajattelun väline, se on ennen kaikkea ihmisten välistä kanssakäymistä, vuorovaikutusta ja valtaa. Mitä pidemmälle kirjaa luin, ajatus vahvistui: syyllistyvätkö kirjan kirjoittajat, kielen ammattilaiset tutkija Heikkinen ja toimittaja Aro itsekin hölynpölyn levitykseen? Loppuluvussa he myöntävät että itsekin ”pölisemiseen” välillä syyllistyvät, eikä siltä voi täysin kukaan välttyäkään. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää kielen mahdollisuudet, olla avoin, pohtia totuutta, kyseenalaistaa lukemansa ja kuulemansa. Aina kun jotain sanotaan, jotain jätetään sanomatta, miksi?

”Voit tulla neuvottelemaan hiusongelmistasi, jotka henkilökuntamme toteuttaa sinulle myöhemmin”
- Lehti-ilmoitus   

"Kunnialaukausten kohde on Norjan kuningaspari”
- Uutisotsikko

Kirja tarjosi hykerryttäviä poimintoja eri alojen kielellisestä hölynpölystä. Kyse on viihdyttävästä, mutta samalla meille informaatiotulvan virrassa eläville totisen tärkeästä teoksesta, jonka kehotan jokaista lukemaan. Kirjan avulla lukija on paremmin tietoinen paitsi omista sanomisistaan ja viesteistään myös muiden puheista ja teksteistä. Lopuksi lainaan kirjan viimeistä riviä: Kieli on mahdollisuuksia. Iloitse sen voimasta. Hymyile.

Teksti ja kuvat: Vesa Parkkinen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -aikuisopiskelija