Lähtökohtana hyvänä taidekasvattajana olemiselle on aito henkilökohtainen kiinnostus taiteeseen ja taiteelliseen toimintaan. Lapset oppivat usein mallioppimisen kautta, joten aikuisen kiinnostus taidetta kohtaan siirtyy myös lapsille. Jos kasvattaja on itse kiinnostunut aiheestaan, hän saa myös kuulijansa kiinnostumaan. On tärkeää olla myös läsnä ja tarpeen vaatiessa heittäytyä mukaan toimintaan. Hämeen ammattikorkeakoululle tekemässäni opinnäytetyössä Eläimellistä menoa! Museopedagogiikan ja kokemuksellisen taideoppimisen soveltaminen varhaiskasvatusikäisille lapsille pureudun muun muassa tähän asiaan.

Opinnäytetyöni toiminnallisena tuotoksena syntyneellä Eläimellistä menoa! -taidenäyttelykierroksella huomasin, että lapset heittäytyivät toimintaan rohkeammin, kun myös ohjaaja uskalsi heittäytyä. Kiikaroidessamme taideteoksia pahvirullakiikareilla lapset unohtivat estonsa ja tutkivat teoksia innokkaasti.

Havainnoinnin merkitys

Havainnoinnilla on tärkeä merkitys lapsen taiteellisessa kehityksessä, joten taidekasvattajan on tarjottava lapsille mahdollisuuksia taiteen tarkasteluun. Muutenkin taidekasvattajan on oltava perillä lasten taiteellisen kehityksen sekä havaintokyvyn kehittymisen vaiheista. Teoreettisen tiedon avulla kasvattava voi suunnitella toiminnan lasten kehistystasoa vastaavaksi. Esimerkiksi neuvoloissa kuusivuotiaan lapsen oletetaan osaavan piirtää jo 5 - 6-osaisen ihmisen, joten myös taidekasvattaja voi olettaa samanikäisen lapsen omaavan tämän taidon. On kuitenkin hyvä muistaa, että lapsen kehityskaari kulkee aina henkilökohtaisesti eivätkä tehdyt yleistykset aina päde.

Lapsi kokee taidella aina kokonaisvaltaisesti, joten myös taiteen tarkastelussa tulisi pyrkiä kehittämään lasta kokonaisvaltaisesti. Tämä onnistuu käyttämällä erilaisia tekniikoita taiteen tarkastelussa ja taidekasvatuksen tukena. Taiteen tarkasteluun olisi hyvä sisällyttää leikkiä, sillä leikki on lasten pääasiallinen toimintamuoto. Leikin toiminnallisuus ja liike auttavat lasta kokemaan taidetta syvemmin. Taiteen tarkastelussa voidaan aktivoida myös muita aisteja näköaistin lisäksi. Erilaiset maut, hajut, äänet ja tuntoaistimukset syventävät oppimista. Taiteen tarkasteluun voidaan kytkeä myös esimeriksi matemaattisia taitoja tai kielellistä ilmaisua. Taiteen tekeminen taiteesta eli omien teosten tuottaminen opitun pohjalta on tärkeä päätös kokemuksellisen taideoppimisen prosessille.

Taiteesta taidetta

Kokemuksellisen taideoppimisen näkökulmasta on tärkeää, että taideoppiminen sisältää vastaanottovaiheen, kontekstualisointivaiheen ja tuottavan toiminnan. Vastaanottovaiheessa kasvattajan tulee auttaa lasta katsomaan ja tutkimaan taideteosta. Hiljentyminen ja pysähtyminen teoksen eteen ovat tärkeitä, hyvä taideteos huolehtii kyllä lopusta. Taidekasvattajan on kuitenkin hyvä auttaa lasta ymmärtämään muun muassa keskustelun avulla. Kun lapsen antaa esittää kysymyksiä taiteen äärellä, antaa lapselle myös mahdollisuuden uuden oivaltamiseen ja oppimiseen. Vaikka itse havainnointikin on tärkeää, vasta havaintojen sanallistaminen ja toisten kanssa jakaminen auttavat ymmärtämään taiteen moninaisuutta. On tärkeää näyttää lapselle, että jokaisella ihmisellä on oma näkemyksensä samasta teoksesta, ja silti kaikki näkemykset ovat yhtä oikeita.

Konkekstualisointivaiheessa taiteesta saadut havainnot ja oivallukset tulisi sitoa oppijan omaan kokemusmaailmaan. Esimerkiksi tarkasteltaessa taideteosta lelusta, voidaan aihe sitoa lasten elämään avaamalla keskustelua heidän leluistaan. Kontekstualisoinnin avulla aiheesta tulee läheisempi ja tutumpi. Tämän jälkeen voidaankin siirtyä tuottavaan toimintaan eli taiteen tekemiseen itse. Itse tekemällä taide tuodaan itseä lähelle ja osaksi omaa kokemusmaailmaa. Kokemuksellisen taideoppimisen prosessin kautta taidekasvattaja tukee lapsen taiteellista kehitystä kokonaisvaltaisesti ja auttaa lasta oppimaan ja oivaltamaan.

Löytöretkellä

Olen käsitellyt hyvän taidekasvattajan piirteitä lähinnä lasten taidekasvatuksen näkökulmasta, mutta samat aiheet ovat sovellettavissa myös aikuisten taidekasvatukseen. Taidekasvattajan on oltava kiinnostunut aiheestaan, innostava, heittäytyvä, mahdollisuuksien tarjoaja, asiakkaiden tarpeet huomioon ottava, käyttää erilaisia tekniikoista, tukea oppimista kokonaisvaltaisesti, keskusteleva ja kuunteleva. Taidekasvattajan on siis oltava löytöretkeilijä löytöretkeilijöiden joukossa sekä kannustava opas matkalla taiteen maailmaan.

Teksti: Johanna Ojanen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK)