"Herra Myssy" neuloo iloisuutta ja lämpöä |
”Tämä harrastus on minulle osa identiteettiä, olen Herra Myssy”, naurahtaa 40-vuotias Myssyfarmin isäntä Janne Rauhansuu, kun kysyn häneltä, mitä neulominen hänelle merkitsee. Janne kertoo neuleharrastuksensa alkaneen Sveitsissä Davosissa viitisen vuotta sitten. Hänen ystävällään oli hieno isoäidin neuloma pipo, johon Janne ihastui ja yritti jopa ostaa pipoa, mutta kaveripa ei suostunut piposta luopumaan. ”Ei se niin vaikeaa voi olla. Teen itse pipon!”, Janne ajatteli. Hiihtotapaturmassa loukkaantuminen teki hänelle aikaa harjoitella neulomista. Sveitsiläiset isoäidit opettivat häntä vuoristokahvilassa ja ensimmäinen pipo, joka Jannen itsensä mukaan ei ole pipoksi kelpaava, on nyt näytillä vuoristokahvilan vitriinissä. Hauskasti alkanut harrastus on myöhemmin paisunut pieneksi liiketoiminnaksi asti. Pipojen neulominen alkoi luonnistua hyvin, ja nykyään Jannen isännöimä maatila Pöytyän Vistolan kylässä kantaa Myssyfarmi-nimeä. Numeroituja myssyjä on syntynyt Jannen, vaimonsa Annan ja paikallisten mummojen käsistä jo useampi sata. Jannea sekä Myssyfarmia on voinut nähdä messuilla ja muissa tapahtumissa antamassa työnäytöksiä. Nimi myssy syntyi pitkän pohdinnan ja sanaleikkien jälkeen pipon pannumyssymäisen ilmeen innoittamana.
Mies on kuitenkin harvinaisempi näky neuletyön ääressä, puhumattakaan ompeluseuroista, enkä malta olla kysymättä Jannelta, miten ihmiset ovat suhtautuneet hänen harrastukseensa. Hän kertoo nuorten suhtautuvan hyvin ja arvostavan käsityötä riippumatta tekijän sukupuolesta. Konservatiivisemmalla maalaisväestöllä asiassa onkin ollut enemmän sulateltavaa, mutta palaute on kuitenkin ollut pääasiassa hyvää ja arvostavaa. Kuka nyt tosissaan voisi nyrpistellä miehelle, joka harrastaa yhdessäolon iloa ja villan lämpöä? |