Veronika Honkasalo, väitös
Helsingin yliopisto

Monikulttuuriset kysymykset linkittyvät erityisellä tavalla tyttöjen asemaan ja sukupuolten tasa-arvoon. Tutkimuksessa kysytäänkin, miten sukupuolten tasa-arvo artikuloituu suhteessa monikulttuurisuuteen ja toisin päin: missä nuorisotyön konteksteissa monikulttuurisuudesta neuvotellaan ja miten nämä neuvottelut suhteutuvat sukupuolen kanssa.

Tutkimuksessa nivotaan yhteen aineksia sekä jälkikoloniaalisista että nuorisotutkimuksellisista keskusteluista. Tutkimusta ovat kohdentaneet erityisesti ne tutkimukset, joissa on tarkasteltu monikulttuurisista taustoista tulevien nuorten elämää teoretisoimalla iän, etnisyyden, kulttuurin ja sukupuolen merkityksiä. Monikulttuurisuutta tai sukupuolten tasa-arvoa ei kuitenkaan oteta tutkimuksessa valmiina määritelminä. Sen sijaan tutkimuksessa keskitytään siihen, miten nuorisotyöntekijät mieltävät nämä käsitteet ja käyttävät niitä. Tavoitteena on siten seurata sitä, minkälaisia seuraamuksia erilaisilla ymmärrystavoilla on arjen toimintojen kannalta. Työn motivaationa on etsiä tyypillisiä tapoja käsitellä monikulttuurisuutta, tasa-arvoa ja tyttöjen asemaa nuorisotyön kontekstissa. Nuorisotyöntekijöiden näkemysten rinnalla tarkastellaan tyttöjen näkemyksiä keskittymällä erityisesti tyttöjen toimijuuden tarkasteluun. Tutkimuksessa kysytään, minkälaisia toimijuuden paikkoja ja tilanteita tytöille eri harrastustoiminnoissa ja nuorisotyössä tarjotaan ja miten tyttöjen toimijuutta määritellään. Toiseksi tarkastellaan, minkälaisia toimijuuden tiloja tytöt ottavat haltuun.

Tutkimuksen aineisto koostuu monikulttuurisista taustoista tulevien nuorten (n=39) ja nuorisotyöntekijöiden (n=42) haastatteluista sekä etnografisesta kenttätyöstä (2003 2005), jossa on seurattu maahanmuuttajataustaisille tytöille tarkoitettuja nuorisotyön toimintoja sekä kunnallisessa nuorisotyössä että järjestöjen järjestämänä.

Tutkimus tuo esille, että monikulttuuriset kysymykset ovat tehneet sukupuolten tasa-arvosta nuorisotyön kentällä näkyvämpää kuin aikaisemmin. Sukupuolten epätasa-arvo samastetaan sen sijaan ennen kaikkea monikulttuurisista taustoista tulevien tyttöjen asemaan. Maahanmuuttajataustaisista tytöistä ollaan huolissaan, ja monien tyttöryhmien tarkoituksena on kasvattaa tytöistä tasa-arvoisia suomalaisia. Samalla nuorisotyö määrittyy monesti itsessään sukupuolineutraaliksi ja lähtökohtaisesti tasa-arvoiseksi. Tasa-arvo pelkistyy tässä yhteydessä tarkoittamaan nimenomaan määrällistä tasa-arvoa, ja ratkaisuksi tasa-arvo-ongelmiin tukeudutaan samaa kaikille -ajatteluun. Tytöt itse ovat heille tarjotusta asemasta hämillään. He kaipaavat aktiivisempaa roolia nuorisotyötä suunniteltaessa ja toivovat, että heidän näkemyksiään kuunneltaisiin. Uhriroolissa toimiminen on ahdasta ja hankalaa. Samalla tutkimus tuo esille, kuinka sukupuolisensitiivinen nuorisotyö mielletään ennen kaikkea tyttöjen parissa tehtäväksi työksi. Sen sijaan poikatyötä tehdään edelleen hyvin vähän, vaikka monet tutkimuksessa haastatellut osoittavat, että tasa-arvon edistäminen edellyttää myös poikien huomioimista, mutta myös sitä, että tasa-arvoon liittyvät toimintatavat omaksutaan nuorisotyössä kaikkia koskevaksi läpileikkaavaksi periaatteeksi.

lähde: Helsingin yliopiston väitösuutiset