Rakennemuutos ympärivuorokautisessa hoidossa edellyttää uudistuksia asiakasmaksuihin

Ikäihmisten ympärivuorokautista hoitoa pohtinut työryhmä ehdottaa, että nykyisenkaltaisesta ympärivuorokautisen hoidon järjestelmästä siirrytään kohti yksiportaista järjestelmää.

Tulevaisuudessa vanhainkotihoito ja tehostettu palveluasuminen muodostaisivat yhden kokonaisuuden. Tällä hetkellä ympärivuorokautisen hoidon eri portailla eli terveyskeskuksessa, vanhainkodissa ja tehostetussa palveluasumisessa hoidetaan osittain hoidon tarpeeltaan samankaltaisia asiakkaita.

Työryhmän raportin vastaanottanut peruspalveluministeri Paula Risikko on samaa mieltä työryhmän kanssa rakenneuudistuksen välttämättömyydestä.

"Iäkkäällä ihmisellä on oltava oikeus elää kodinomaisessa ympäristössä silloinkin, kun hän tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Nykyjärjestelmä ei vastaa täysin näihin tarpeisiin. Uudistusta ei voida kuitenkaan tehdä ilman asumispalvelujen asiakasmaksujärjestelmän muutoksia", kiteytti ministeri Risikko.
Asiakasmaksujen määräytymisperusteet yhdenmukaisiksi

Palveluasumisen asiakasmaksuista ei ole erityissäännöksiä asiakasmaksulaissa ja siksi kuntiin on syntynyt hyvin kirjavia maksukäytäntöjä. Lisäksi avohoidon, johon tehostettu palveluasuminen kuuluu, ja laitoshoidon asiakasmaksut määräytyvät eri periaatteella, vaikka palvelujen sisällössä ei useinkaan ole olennaista eroa.

Työryhmä ehdottaa, että kunnan järjestämisvastuulla oleviin asumispalveluihin säädetään valtakunnallisesti yhdenmukaiset asiakasmaksujen määräytymisperusteet ja kunnan omana toimintana ja ostopalveluina tuotettavista asumispalveluista peritään maksut yhtenäisin perustein.

Työryhmän mielestä avohoidon maksujärjestelmän pitäisi olla lähtökohtana asumispalvelujen maksujärjestelmän kehittämisessä.

Lisäksi työryhmä ehdottaa, että tehostettuun palveluasumiseen säädetään ns. vähimmäiskäyttövara, joka on jäätävä asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön kunnan järjestämästä palveluasumisesta aiheutuvien menojen, kuten asumisen kustannukset, hoito- ja palvelumaksu ja ateriat, jälkeen.
Palvelurakenneuudistus on toteutettava hallitusti

Palvelurakennetta on aina tarkasteltava kokonaisuutena. Laitospaikkoja ei pidä vähentää ilman, että samanaikaisesti kehitetään asumisen ja palvelut yhdistävien vaihtoehtojen määrää ja laatua. Työryhmä esittää rakennemuutoksen toteuttamiseksi kymmenen askeleen ohjelmaa.

Ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa tarjoavien yksiköiden palveluvalikoimaa on esimerkiksi kehitettävä niin, että yksiköihin saadaan tarvittaessa terveydenhuollon ja kuntoutuspalveluita ja siellä voi myös kuolla turvallisesti. Näin iäkkään ihmisen ei tarvitsisi vaihtaa asuin- ja hoitoympäristöä silloin, kun hänen toimintakykynsä heikkenee, vaan tarvittavat palvelut tuotaisiin hänen luokseen.

Palvelurakennemuutos edellyttää myös yhteistyötä ja yhteistä näkemystä asumisesta. Työryhmä esittää valtakunnallista ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaa ja kunnallisia asuntopoliittisia ohjelmia, joissa määritellään peruskorjaus- ja uustuotantotarpeet. Esteettömillä ja muunneltavilla asumisratkaisuilla voidaan vaikuttaa palvelutarpeisiin. Myös iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen vähentää ympärivuorokautisen hoidon tarvetta.

Ympärivuorokautisen palvelujärjestelmän uudistaminen on otettava huomioon sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistuksessa. Myös valvonnan roolia ja tietopohjaa on vahvistettava.

Ministeri Wallin: Tyttöjen koulutuksella on suuri taloudellinen merkitys

Sisältöteksti "Uskon vahvasti, että investoinneilla tyttöjen ja naisten koulutukseen on kerrannaisvaikutus kaikkeen kansainväliseen kehitykseen. Koulutus on ihmisoikeus ja merkittävä katalysaattori kaikessa inhimillisessä kehityksessä. Se ohjaa taloudellista ja kestävää kehitystä, vähentää lapsi- ja äitiyskuolleisuutta sekä lisää yrittäjyyttä ja työllisyyttä ", sanoi tasa-arvoministeri Stefan Wallin puheenvuorossaan YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan (CSW) 55. istunnossa New Yorkissa torstaina 24. helmikuuta.

"Tyttöjen koulutuksella on huomattavan suuri taloudellinen merkitys kansantaloudelle. Hyvin toimiva koulutus- ja tutkimusjärjestelmä, joka vetää puoleensa sekä naisia että miehiä, edistää kilpailukykyä ja parantaa hyvinvointia Euroopassa ja maailmanlaajuisesti", totesi ministeri Wallin. "Globalisaation vuoksi meidän on toimittava ottaen huomioon kansallista laajempi perspektiivi ja yhteistyössä esimerkiksi siirtolais- ja sosiaalipoliittisissa kysymyksissä, jotta voisimme varmistaa että meillä on tulevaisuudessa tarpeeksi sekä nais- että miespuolisia asiantuntijoita kaikilla aloilla", sanoi ministeri lisäksi.

"Tasa-arvo tulee sisällyttää opetukseen ja koulukulttuuriin, ja oppilaille tulee tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet valita koulutuksena ja ammattinsa yksilöllisten ominaisuuksiensa, vahvuuksiensa ja motivaationsa perusteella - ei sukupuolensa perusteella ", totesi ministeri Wallin myös puheenvuorossaan. Ministeri Wallin korosti, että on tärkeää että koulutus ja tutkimus saadaan vastaamaan työelämän tieto- ja taitovaatimuksia.

YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan vuoden 2011 kokouksen pääteemana oli naisten ja tyttöjen pääsy ja osallistuminen koulutukseen sekä heidän mahdollisuutensa tieteen ja teknologian aloilla. Istunnon aikana järjestettiin lisäksi yhteispohjoismaisia oheistilaisuuksia, joita Suomi koordinoi Pohjoismaiden ministerineuvoston vuoden 2011 puheenjohtajamaana.
Keskustelussa tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja vastustamisesta Suomen valtuuskunta esitteli Suomen kokemuksia ja toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vähentämiseksi. Keskusteltaessa äitiyskuolleisuudesta ministeri Wallin korosti äitien sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin panostamisen tärkeyttä.

Ministeri Rehula: Osittain työkykyiset mukaan työelämään

Sisältöteksti "Kaikilla osittainkin työkykyisillä on oltava mahdollisuus osallistua omien voimiensa mukaan työelämään. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää työolosuhteiden mukauttamista", sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula totesi avauspuheessaan Muuttuva työterveyshuolto -seminaarissa Lahdessa maanantaina 21.2.2011.

Ministeri viittasi puheessaan Työterveyslaitoksen tutkimukseen vammaisten ja pitkäaikaissairaiden työolosuhteiden mukauttamisesta avoimilla työmarkkinoilla. Suomessa on nykyisin noin 70 000 täysin työkykyistä vammaista henkilöä, joista vain 60 prosentilla on työpaikka. Kaiken kaikkiaan Suomessa on arvioitu olevan jopa 200 000 vammaista tai pitkäaikaissairasta henkilöä, jotka voisivat työllistyä.

Ministeri Rehula korosti työterveyshuollon roolia työntekijöiden työkyvyn edistämisessä. Tutkimuksen vastaajista suuri osa arvioi, että työterveyshuolto tuntee heidän vammaan tai sairauteen liittyvät erityisvaatimuksensa kohtalaisesti tai huonosti. Yli puolet sanoi, että työterveyshuolto ei ollut antanut mitään suosituksia heidän työhönsä tai työoloihinsa. Kuitenkin työpisteitä ja työvälineitä räätälöimällä ammattitaitoiset henkilöt pystyvät työskentelemään toimintarajoitteistaan huolimatta.

"Olemme liikaa keskittyneet hoitamaan sairauksia. Tämä koskee valitettavasti myös työterveyshuoltoa kokonaisuutena. Jatkossa painopistettä on siirrettävä sairauden hoidosta hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen. Näin parannetaan elämänlaatua, lisätään työllisyyttä ja tuottavuutta sekä hillitään sosiaalimenojen kasvua", ministeri totesi.

Ministeri Rehulan mukaan työnantajien on huolehdittava työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta, ja johtaminen ja esimiesosaaminen on nostettava työhyvinvointipolitiikan ytimeen.

"Erittäin arvokkaan katsauksen niin ongelmakohtiin kuin ratkaisuihin tarjoaa toissa viikolla julkaistu selvityshenkilö Markku Lehdon raportti osatyökykyisistä työmarkkinoilla", ministeri kertoi.

Ministeri Rehula: Onnistunut kuntoutus voi estää syrjäytymiskierteen

"Suomalaisten hyvinvointi on turvattu vain, kun mahdollisimman moni työikäinen on töissä. Työkyvyn ylläpitämisen toimet ovat siirtymässä yhä enemmän työelämään ja työpaikoille. Osa kuntoutuksesta tapahtuu työssä ja työtä tehden. Kuntoutus on aloitettava ajoissa ja sen ensisijaisuutta eläkeratkaisuihin verrattuna on korostettava", sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula totesi avatessaan Kuntoutusasiain neuvottelukunnan seminaarin 18. helmikuuta Helsingissä.

"Kuntoutuksen haasteista nostan esille erityisesti kaksi ryhmää: mielenterveysongelmista kärsivät työikäiset sekä nuoret, joiden on vaikea löytää paikkaansa työelämässä. Jos näiden ihmisten kuntoutus ei onnistu, heillä on edessään vuosikymmenten työttömyys, työkyvyttömyys ja syrjäytymiskierre", ministeri Rehula varoitti.

"Kuntoutusta myönnetään useasta eri järjestelmästä erilaisten rahoitus- ja toimintaperiaatteiden mukaan. Myönteistä on, että kuntoutukseen on panostettu jatkuvasti enemmän varoja. Vaarana on, että kukaan ei hallitse tätä kokonaisuutta. Erityisesti on huolehdittava siitä, että kuntoutujan saamaa hyötyä eli eri toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioidaan luotettavasti."

"Koko terveydenhuollon rahoitus on uudistettava, ja yhtenä perusteena siihen on kuntoutuksen tilanne. Rahaa ja resursseja on, ja tuloksiakin on saatu. Järjestelmien ja toimintatapojen vaikuttavuutta pitää kuitenkin yhä lisätä. Ihminen ei saa hukkua järjestelmään", ministeri Rehula peräänkuulutti.

Rehula korosti, että kuntoutuja on aktiivinen toimija, jolle on löydettävä paras mahdollinen kuntoutuspalvelu. Kuntoutujan sitoutuminen edellyttää, että hänen omat tarpeensa ja tavoitteensa yhdistetään asiantuntijoiden näkemykseen. Asiakaslähtöisyyden avaimena on hyvä yhteistyö eri toimijoiden välillä.

"Kuntoutus on nähtävä investointina eikä kustannuksena. Kuntoutuminen palvelee sekä yksilön että yhteiskunnan etua", painotti ministeri Rehula.

Masto-hanke arkipäiväisti masennuksen

Yksi masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseen tähtäävän Masto-hankkeen tärkeimmistä saavutuksista on masennuksen arkipäiväistyminen. Kun masennuksesta voidaan työpaikoilla entistä avoimemmin puhua, myös siihen liittyvät ongelmat voidaan ratkaista.

"Masennus on tullut kaapista ulos työpaikoilla. Se ymmärretään yhdeksi sairaudeksi muiden joukossa. Masennukseen voi sairastua ja siitä voi toipua. Toipumiseen voidaan vaikuttaa myös työelämän keinoilla", totesi sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula avatessaan Masto-hankkeen päätösseminaarin tiistaina 15. helmikuuta Helsingissä.

Masennus on yksittäisistä sairauksista yleisin työkyvyttömyyseläkkeen peruste. Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimassa Masto-hankkeessa on kolmen ja puolen vuoden ajan etsitty keinoja masennuksesta johtuvan työkyvyttömyyden vähentämiseen.

Koska työkyvyttömyyden taustalla on sekä työelämään että terveydenhuoltoon liittyviä kysymyksiä, niiden ratkaisemisessa tarvitaan tiivistä yhteistyötä. Masto-hankkeessa keskeistä on ollut aktiivinen yhteistyö terveydenhuollon, työpaikkojen, järjestöjen ja eri hallinnonalojen välillä. Hanke on hyvä esimerkki siitä, kuinka havaittuun ongelmaan tartutaan tehokkaasti yhdessä.

"Masto-hanke on rummuttanut työkyvyn varhaisen tuen ja työhön paluun toimintatapojen saamista osaksi työpaikkojen arkea. Tärkeä havainto on, että samoilla opeilla ja yhteistyökäytännöillä voidaan vähentää myös muista syistä aiheutuvaa työkyvyttömyyden uhkaa", sanoi ministeri Rehula.

Työ tulisi ymmärtää myös työkykyä ylläpitävänä mahdollisena kuntoutusmuotona, ei pelkkänä riskitekijänä. Investointi ennaltaehkäisyyn ja työntekijän työssäkäynnin tukemiseen - esimerkiksi osasairauspäivärahan tai työkokeilujen avulla - on tuottavaa toimintaa, jota yhteistyö työpaikan ja työterveyshuollon kanssa tukee.

Ennenaikaisen eläköitymisen vähentäminen on pitkäjänteistä työtä, ja Masto-hankkeen tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Vuosina 2008-2009 uusien masennusperäisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kääntyi kuitenkin jo laskuun. Tuoreiden vuoden 2010 lukujen mukaan sama myönteinen trendi jatkuu työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeissä edelleen.

Ministeri Risikko: Psykososiaalinen tuki lakisääteiseksi

"Terveydenhuoltolain myötä traumaattisten tilanteiden psykososiaalisen tuen ja palvelujen järjestäminen on osa kuntien vastuulla olevaa lakisääteistä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja välttämätön osa varautumista erityistilanteisiin", painotti peruspalveluministeri Paula Risikko perjantaina 11. helmikuuta Korkeakoulujen kriisityön seminaarissa Seinäjoella.

Psykososiaalista tukea ja palveluita järjestetään esimerkiksi yhdyskuntaonnettomuuden, suuronnettomuuden tai henkilön kohtaaman muun vakavan kriisin jälkeen. Tavoitteena on torjua ja lievittää psyykkisen stressin seurauksia, kuten yksilölle ja yhteiskunnalle aiheutuvia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja.

Ministeri Risikko muistutti, että psykososiaalinen tuki on moniammatillista toimintaa.

"Toiminnassa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa että järjestöjen, kuten Suomen Punaisen Ristin, ja kirkollisen sektorin ja opetusalan kanssa. Asianmukaisesti koulutettujen vapaaehtoistyöntekijöiden työ on monissa tilanteissa tärkeää, kunhan se on hyvin koordinoitua, kuten esimerkiksi SPR:n työ onkin", ministeri korosti.

"Uuden terveydenhuoltolain mukaan poikkeuksellisten kriisitilanteiden välitön ja pidemmän aikavälin psykososiaalinen tuki on ensisijaisesti terveydenhuollon koordinoimaa moniammatillista toimintaa, jollei paikallisesti ole toisin sovittu. Myös sosiaalitoimen rooli on merkittävä ja välttämätön. Psykososiaalinen tuki on osa kunnan valmiussuunnitelmaa."

Terveydenhuoltolaissa psykososiaalisen tuen piiriin ohjaaminen määritellään myös ensihoitopalvelun tehtäväksi.

"Ensihoitopalvelun on huolehdittava tarvittaessa potilaan, hänen läheisensä tai muiden tapahtumaan osallisten ohjaamisesta psykososiaalisen tuen palvelujen piiriin, jos henkilö olisi äkillisen tapahtuman yhteydessä tuen tarpeessa. Ensihoitohenkilöstö pyytäisi tuolloin hätäkeskuksen kautta kriisi- tai sosiaalityön palveluja potilaan tai hänen omaistensa tueksi."

"Sairaanhoitopiirit laativat alueelliset terveydenhuollon varautumissuunnitelmat, joiden tekemiseen ensihoitopalvelu osallistuisi. Suuronnettomuus- ja terveydenhuollon erityistilanteissa ensihoitopalvelu on vastuussa terveydenhuollon toiminnasta hoitolaitosten ulkopuolella ja toimii muiden viranomaisten ja tarvittaessa yhdessä vapaaehtoisen pelastuspalvelun kanssa."

Ministeri muistutti, että kriisiviestintä ja sen etukäteinen suunnittelu on aina välttämätön osa psykososiaalista kriisityötä.

"Psykososiaalisessa kriisityössä on tehty Suomessa jo vuosia valtava määrä käytännön työtä sekä kouluttamista, kehittämistä ja jonkin verran tutkimustakin. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut asiasta useita asiakirjoja, ja loppuvuonna 2009 julkaistiin psykosiaalisen tuen ja palveluiden järjestämisen päivitetty opas kuntakenttää varten."

Uutisten lähde: www.stm.fi