Galaika oli ollut aivan yhtä järkyttynyt kuin muutkin, ellei jopa järkyttynein, kuningasparin kaappauksesta. Palatsi oli etsitty tarkasti läpikotaisin eikä salaisen puutarhan pyhää kivekään jätetty kääntämättä. Galaika oli johtanut etsintöjä omakätisesti ja ruoskitutti miehen, joka ei ollut tutkinut Galaikan omaa huoneistoa tarpeeksi tarkasti.

Jopa salakäytävät pengottiin ja niissä majailleet vakoojat valjastettiin etsintöihin.Järjestettiin kuulusteluja, kidutettiin. Mutta kukaan ei ollut nähnyt kuinka kuningaspari oli kadonnut yön aikana. Ja juuri nyt, kun rakkaan kuningataräidin hautajaisista oli vasta viikkoja. Kruunajaisia oli vasta alettu järjestää ja niiden valmistelut jatkuivat kiivaina, sillä Galaika oli täysin varma, että kuningaspari vielä löytyisi. Jos heidät oli kaapattu, lunnasvaatimukset saapuisivat pian.

Kun kruunajaisiin oli enää viikko, oli jo varmaa, ettei kuningaspari enää palaisi. Vaatimuksia ei ollut esitetty. Ja niin Galaika, kadonneen kruununperijättären parhain sydänystävä, kruunattiin. Puhuttiin, että tämä oli vain väliaikaista. Galaika luopuisi kruunustaan heti, kun kuningaspari palaisi. Kruunajaiset vietettiin hiljaisuudessa. Saliin oli tuotu valtava lintuhäkki, jossa oli kaksi kauneinta lintua, mitä Arkadian taivasta on koskaan sulostuttanut. Heidän kauhun täyttämien silmien edessä Galaika kruunattiin. Siitä alkoivat Arkadian pimeät vuodet.

Johanna Verhiö, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija