Runot: Malena Lahtimies, Ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija

Kuinka satakieleni soikaan, miten kauniisti laulella voi!

Pihapuuhun kun pesänsä laittaa koko tienoolla laulunsa soi

Vaan ei laulustaan kukaan kuule miten särkynyt sävel sen on

Pihapuussani iltaisin itkee satakieleni niin onneton

***

Ei peltooni kylvä onnen jyvää hän joka siemenen kantaa,

mut vaikka en korjaisi murenta hyvää voi seuraava satoni antaa

***

Kurkistit pilven takaa. Ensisäteet hakeutuivat kasvoilleni

Tunsin lämmön ja aran tuulenviren,

siinä oli värähdys vaahteraa

Kun hämärä väistyi, erotin värit:

punaisen, sinisen ja keltaisen

Ne kuiskivat keskenään ja salaa sekoittuivat

tuhansiksi sävyiksi

Istuimme oksalle ja puhalsimme pilvet pois

***

Syttyikö taivaalle todella tähti

vai kuvittelinko vain

onnen eksyneen linnunradalleni

***

Laulakaa lintuset, laulakaa vielä!

Huomisen huolista vielä ei tiedä

Laulakaa lintuset muistoista kultaa!

Missä on murhetta, laulaen tulkaa

Laulakaa lintuset ilolla aina!

Surussa onni on autuas laina

***

On ihanaa olla pöllö! Kirjahyllyssä lukematta. Viisaalta ei kysytä tyhmiä,

eikä sille, joka näkee kaiken päätä kääntämällä, kerrota

Millä oksalla istut, ystävä? Tahdon tulla vierellesi huhuilemaan

On ihanaa olla pöllö ja huhuilla!

***

Jag önskar dig lycka, solljus och styrka,

glädje och hopp under dagarnas lopp

Jag önskar att var du än går och är

låt där växas rosor och röda bär

Jag önskar i varje rum i ditt hus

beskyddande vingesus