Reijo Mäen romaaneihin perustuvat Vares–elokuvat ovat saaneet jatkoa kolmannesta jäsenestä, Vares ja pahan suudelma, 2011. Juha Veijonen on luovuttanut yksityisetsivän roolin Antti Reinille, joka kantaa Vareksen määrätietoisen roolin suhteellisen uskottavasti. Koko elokuva on muutenkin saanut aivan uudet puitteet, sillä näyttelijöiden lisäksi myös ohjaaja on vaihtunut. Anders Engström on ohjannut elokuvaa täysin erilaisella näkemyksellä kuin Aleksi Mäkelä.

Turun oma salapoliisi Jussi Vares, lähtee tuttuun tapaan ratkaisemaan mystistä murhaa, jossa nuori opiskelijatyttö on löydetty kuolleena. Tytön äiti Asta Malmsten (Outi Mäenpää) pyytää Varekselta epätoivoisena apua kalvavaan epätietoisuuteensa, ja vastahakoinen Vares suostuu pian hankalaan tehtävään. Säälittävät johtolangat vaikeuttavat etsintöjä, mutta sinnikäs etsivä ei suostu luovuttamaan ennen ratkaisua. Etsivä käy läpi Astan perheen, sekä tämän siskon Lailan, (Anu Sinisalo) perheen alibeja. Juttuun sotkeentuu vielä sekavalta vaikuttava Kyypakkaus (Jasper Pääkkönen) sekä tämän hämärä kämppis. Kaikki ei tunnu täsmäävän ja etsinnät voivat vihdoin alkaa. Elokuva soljuu eteenpäin, pienten juonenkäänteiden saattelemana. Ongelmien vyyhti lähtee ratkeamaan hitaasti, pitäen kuitenkin katsojaa otteessaan. Elokuva on huomattavasti hidastempoisempi ja rauhallisempi kuin edeltäjänsä, katsoja keskittyy vain yhteen asiaan; kuka on murhaaja?

Näyttelijänvaihdoksen myötä tottuminen päähenkilön uuteen ulkonäköön sekä luonteeseen vie katsojalta aikansa. Antti Reini yrittää pitää yllä Vareksen itsevarmaa ja hillittyä olemusta. Hän on etsivä joka tekee työnsä ja vaihtaa taas maisemaa. Kaikki tuntevat hänet, hän tuntee kaikki, mutta silti hahmosta huokuu yksinäisyys. Hieman nukkavieru ulkoasu tekee etsivästä maailmaa nähneen ja elämänruhjoman oloisen. Suhteet muihin henkilöihin ovat vain hetkellisiä. Vähäpuheisen hahmon pään sisään päästiin Vareksen ääneen puhutuilla ajatuksilla, jotka syventävät hahmon luonnetta.

Vaikka elokuvaa oli maustettu huumorilla, puuttui siitä edellisille Vares -elokuville tunnusomainen tragikoomisuus. Päähenkilö tuntuu vakavammalta ja synkemmältä kuin aikaisemmin.
Vaikka Vareksen vitsailut eivät yllä aivan katsomoon asti, pitävät etsivän luottoystävät, Kirjailija Juhani Luusalmi (Eppu Salminen) sekä pastori Johannes Alanen (Matti Onnismaa) komediaa yllä omalta osaltaan.

Vares ja pahan suudelma ei ollut huono elokuva, mutta sitä on vaikea katsoa ottamatta huomioon aikaisempia Vares–elokuvia. Erilaisuus ohjaajien näkemyksissä on kuitenkin huomattava.
Elokuva ei herättänyt katsojassa syvempiä tunteita, vaan jätti hieman lattean olon aikaisempiin tuotoksiin verrattuna. Vaikka elokuvassa olikin jännitystä, toiminta, vauhdikkuus ja vaaralliset tilanteet uupuivat täysin. Uteliaisuus loppuratkaisusta pakotti katsomaan elokuvan loppuun. Tämä puolitoista tuntinen elokuva oli kuitenkin oivallista viihdettä ja ihan mukava pätkä iltapalaksi.

Teksti: Ohjaustoiminnan opiskelija Justiina Nisumaa

Kuvat: Solarfilms