Opinnäytetyössä tutkittiin Hämeenlinnan seurakunnan pääsiäisnäytelmää. Aineistoa kerättiin havainnoimalla ohjaajan ja näyttelijän yhteistyötä sekä haastattelemalla kuutta näyttelijää näytelmän esitysten jälkeen. Haastattelu- ja havainnointiaineisto teemoiteltiin käyttäen apuna taustakirjallisuutta. Ohjaajan työtä pyrittiin lähestymään ohjaustoiminnan koulutusohjelman arvomaailman hengessä humanistisesti. Ohjaustyön painotus oli henkilöohjauksessa eli ohjaajan ja näyttelijän kahdenkeskisessä kohtaamisessa. Tärkeäksi osaksi tutkimusta muodostuivat Judith Westonin ohjaustekniikat, mutta tutkimus käsitteli myös ohjaajan ja näyttelijän yhteistyötä tekniikoiden takana.

Tutkimuksessa selvisi, että kaikki ohjaustekniikat pyrkivät saamaan näyttelijän keskittymään. Keskittyä ei voi kuitenkaan ilman keskittymisen kohdetta. Tekniikka ankkuroi keskittymisen johonkin valittuun kohteeseen. Tuloksellinen ohjaus koostui yksinkertaisista ohjeista, jotka olivat mielellään fyysisiä sekä vastanäyttelijään keskittyviä. Ohjaamisen havaittiin voivan kulkea fyysisestä toiminnosta sisäiseen ajatukseen tai mielikuvan kautta fyysiseen ilmenemismuotoon. Hyvässä ohjauksessa nämä puolet yhdistyivät. Palautteen antamiseen oli myös kiinnitettävä huomiota, sillä se oli ohjaajan ja näyttelijän kommunikoinnin perusta.