Tutkimuksen mukaan poikien ainoaksi harrastusmahdollisuudeksi mielletään usein liikunta, jonka parissa he voivat purkaa energiaa hyväksytyillä menetelmillä. Sen sijaan tyttöjen harrastukset voivat pitää sisällään toimintoja, jotka kehittävät taitoa, luovuutta ja keskittymiskykyä.

– Poikien harrastusmahdollisuuksia pohjoisessa rajoittaa myös stereotyyppinen miehen malli, joka korostaa fyysistä voimaa ja rankkaa työntekoa. Miesideaali vaikuttaa vanhempiin tiedostamattomalla tasolla, ja he ohjaavat huomaamattaan pojat harrastuksiin, jotka tukevat stereotyyppistä miesideaalia, tutkija toteaa.

Myös vanhempien käsitykset kuvataiteesta ja kuvataideopetuksesta estävät perheitä ohjaamasta poikiaan kuvataideharrastuksen pariin.

– Taide ei ole osa perheiden elämää eikä liity maskuliiniseen kulttuuriin. Vanhemmat näkevät kuvataideharrastuksen omien kouluaikaisten kokemustensa pohjalta erilaisina materiaaleina ja välineinä, niiden käytön opetteluna sekä kuvan tekemisenä, piirustustaitona ja esittävänä maalaustaiteena. Se ei vastaa heidän näkemystään siitä, miten liikkuvien poikien tulisi viettää vapaa-aikaansa. Pojat itse eivät kuitenkaan rajoita poikana olemista vain liikuntaan, vaan vaativat myös aikaa ja kiireettömyyttä omaan olemiseensa, Vanhatapio sanoo.

Tutkija painottaakin, että vanhempien, perheen, koulun ja koko yhteisön tulisi päivittää näkemyksiään poikien kuvataideharrastuksesta: taidekasvatuksen tehtävä tulisi ymmärtää lapsen itsetuntemuksen lisääjänä ja kasvun tukijana sekä kuvataideharrastuksen saatavuutta parantaa.

– Taidekasvatus tarjoaa mahdollisuuden kasvaa omista lähtökohdista käsin ja rakentaa toisenlaista miehuutta. Tällä hetkellä peruskoulun kuvataideopetus on kuitenkin pojille lähes ainoa mahdollisuus saada kosketus kuvataiteisiin, ja alaluokilla opetuksesta eivät useinkaan vastaa pätevät kuvataideopettajat. Heitä tarvittaisiinkin lisää alaluokille, Vanhatapio huomauttaa.

Lisäksi kuvataideopetuksen feminiiniseksi koettuun opetuskulttuuriin – opetuksen sisältöihin, menetelmiin ja materiaaleihin – voisi tuoda elementtejä poikakulttuurista. Tutkimuksessaan Vanhatapio kehittääkin kokemuspohjaista kuvataideopetusta, joka yhdistää seikkailukasvatuksen menetelmiä ja taidekasvatuksen sisältöjä.

– Poikia kiinnostaa kuvataideopetus, jossa painottuvat yhdessä tekeminen ja oppiminen tekemisen kautta. Esimerkiksi erilaiset nykytaiteen muodot antavat monia mahdollisuuksia tähän. Tällä hetkellä kuvataideopetuksessa käytetään kuitenkin melko vähän ryhmätyöskentelyn ja yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmiä, koska taiteen tekeminen on perinteisesti ollut yksilön henkilökohtainen suoritus. Opetuksessa tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota taiteen tekemisen prosessiin, ei vain syntyneisiin teoksiin.

Tutkimustaan varten Vanhatapio haastatteli ja havainnoi pääosin 7–10-vuotiaita rovaniemeläispoikia, jotka osallistuivat kuvataideharrastukseen tai -tapahtumaan. Lisäksi hän kartoitti haastattelujen ja kyselylomakkeen avulla lasten vanhempien näkemyksiä kuvataideharrastuksesta. Tutkimus hyödyntää kriittisen miestutkimuksen traditiota, hermeneuttista tutkimusotetta sekä tapaus- ja toimintatutkimusta.

lähde: Lapin yliopiston väitöstiedotteet