Aalto ja Myrsky ovat hohtavanloistavat ystävykset! He ovat hyvin erilaisia mutta pitävät toisistaan suunnattomasti. Kun Myrsky saa kutsun kummitädiltään tulla kesävierailulle, Myrsky päättää heti ottaa Aallon mukaan.

Niin alkaa unenomainen seikkailu Himlaholmin saaressa. Vuosia Italiassa asunut kummitäti järjestää taidenäyttelyä ja haluaa tytöt oppaiksi. Pian tytöt huomaavat hämmästyksekseen, että Kirsikan työt kertovat heidän unistaan. Ja kaiken lisäksi Aalto ja Myrsky alkavat nähdä samoja unia. Myrskyn ajatuksia hämmentää myös ajatus siitä, että hän voisi vihdoin tavata äitinsä, josta hänellä ei ole muuta muistoa kuin vanha valokuva ja äidin Kirsikalle lähettämät lapsuudenkirjeet.

UNESTA SE KASVOI

Unienvaihtajan takana ovat ystävykset Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen. Heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa oli dramatisoida Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut -saturomaani Oulun kaupunginteatterille. Yhdessä kirjoittaminen oli Nuotiosta ja Tolosesta hauskaa, ja he alkoivat suunnitella yhteisen kirjan tekemistä.

Nuotio ja Tolonen miettivät yhdessä, minkälaisen kirjan he haluaisivat kirjoittaa. He suunnittelivat hivenen salaperäistä tyttökirjaa, jossa olisi juonen lisäksi kokonainen maailma aistimuksia, kuvailuja ja sanoja. Varsinainen idea kirjaan syntyi kuitenkin silloin, kun Nuotio nukahti junamatkallaan. Unessa Tolonen kuiskasi hänelle ”Nyt tiedän, mikä kirjan nimeksi tulee. Se on Unienvaihtaja.”  Herättyään Nuotio soitti kirjailijaystävälleen ja kertoi unestaan. Tolonen piti heti nimestä ja tarina kasvoi nopeasti.

Unienvaihtaja sijoittuu todellisuuteen, mutta se sisältää myös fantasia-aineksia. Tolonen ihmettelee, miksi pitäisi kirjoittaa vain realistisesti. Häntä itseään on aina kiehtonut realismin ja fantasian välimaasto ja hänestä on hyvä kirjoittaa sitä, mistä itse pitää. Nuotio puolestaan rinnastaa Unienvaihtajan maailman unien maailmaan. Niissä on oikeita henkilöitä, tapahtumia ja paikkoja, mutta silti niissä tapahtuu kummallisia asioita.

Unienvaihtajassa Aalto ja Myrsky näkevät samoja unia. Kysymykseeni, voiko yhteisiä unia olla oikeasti, Tolonen vastaa, että on kuullut tapauksista, muttei tunne henkilökohtaisesti yhteisten unien näkijöitä. Nuotio puolestaan vastaa arvoituksellisesti: ” Saattaapa vaikka voidakin…” Niin, tässä maailmassa tapahtuu monia hyvinkin surreallistisilta kuulostavia asioita.

PAINAJAISIA JA OIVALLUKSIA

Monelle lapsuudenunet ovat jääneet vahvasti mieleen. Kysyessäni unimuistoista Nuotio kertoo näkevänsä useitakin unia yössä. Tolonen harmittelee, että hänen unensa karkaavat yleensä heti hänen herättyään. Yhden kamalan painajaisunen hän kuitenkin muistaa. Siinä Tolonen tippui syvää jäätunnelia pitkin kohti kylmää ja mustaa vettä. Nuotio puolestaan kertoo unesta, jonka johdasta hän oli herättyään siskolleen hyvin vihainen. Unessa sisko meni naimisiin prinssin kanssa, muttei kutsunut Eppu-siskoa häihin!

Entä onko unilla mitään merkitystä? Tolonen vastaa: ”Unissa ihminen käsittelee kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja voi löytää ratkaisuja, joita muuten ei löytäisi. Olen lukenut monen kirjailijan saaneen loistavia ideoita juuri omista unistaan. Itseäni viehättää unien salaperäisyys: kuinka mieli kutoo kuvioita nukkuessamme. Se on ihmeellistä.” Myös Nuotio korostaa unien luovaa merkitystä: ” Unet ravistavat palasia uuteen järjestykseen, avaavat mieltä ja näyttävät ratkaisuja, joita ei olisi koskaan voinut keksiä. Unien surrealismi vapauttaa ajattelun kankeista kaavoista ja kaikista kahleista.”

Harva pystyy ohjailemaan uniensa kulkua. Kirjaa kirjoittaessaan pääsee hieman samanlaiseen maailmaan kuin unissa, mutta tarinan kulku on omissa käsissä. Mutta mitä silloin tapahtuu, kun tarinan kirjoittajia onkin kaksi? Nuotion mukaan luvassa on yhteinen matka itse luotavaan maailmaan. Yhdessä ja erikseen suunnitellaan juonenkäänteitä ja yksityiskohtia. Kumpikin saa tehdä, mitä tahtoo. Kirjoittaa, korjata, lisätä, poistaa. Nuotion mukaan juuri siksi vastassa on hauskoja yllätyksiä. Hänen mukaansa yhdessä kirjoittaminen tuo mukavaa vastapainoa melko yksinäiseen kirjailijantyöhön.

Yhdessä kirjoittaminen on tehnyt Nuotiosta ja Tolosesta kirjailijatoveruuden lisäksi ystäviä. He eivät tapaa säännöllisesti, mutta kokevat olevansa silti hyvin läheisiä. ”Yhdessä kirjoittamisen kautta olemme tutustuneet toisiimme aika henkilökohtaisilla tasoilla, ja nyt tunnemme toistemme perheet, olemme matkustelleet yhdessä jne.” kertoo Tolonen.

Nuotio ja Tolonen eivät kuitenkaan koe olevansa Aalto ja Myrsky. ”Mutta muutamat ystävät ovat olleet näkevinään Aallossa ja Myrskyssä meidän piirteitämme”, Tolonen toteaa. Kysyessäni Nuotion ja Tolosen lempihahmoja, molemmat päätyvät Aaltoon ja Myrskyyn. ”Tyttöjen ystävyys on aivan erityistä, siitä riittää kirjoitettavaa vielä tämänkin jälkeen.” Nuotio perustelee. ■

Eppu Nuotiolta ja Tuutikki Toloselta on ilmestynyt Unienvaihtajaan jatko-osa, Kuunsulka. Yhteistä tuotantoa ovat myös kaksiosainen sarja Leonardo leijonavauva sekä Leonardon työt. Lisäksi kirjailijakaksikolta on ilmestynyt kolmeosainen Pensionaatti Onnela -sarja, jonka ympärille on perustettu oma internetsivu.

Voit vierailla Pensionaatti Onnelan sivuilla ja samalla lukea kirjailijoiden blogia osoitteessa www.kuutamojakuisti.fi

Kuva: Sari Airola  Teksti: Sini Yli-Opas, ohjaustoiminnnan artenomi (AMK) -opiskelija