Matkalla Etelä-Amerikkaan artesaniaa löytää mistä vain ja mistä materiaaleista tahansa. Kaupungeissa turisteja vetää puoleensa artesaniatorit, putiikit sekä kulkureina mannerta kiertävät artesaanit. Artesaanit luovat käsillään käyttö- ja koriste-esineitä sekä koruja. Olipa tuote mikä hyvänsä, valmistusprosessissa on kautta mantereen historian ollut merkittävänä osana tuotteen valmistajan sille antama esteettinen ja taiteellinen painoarvo. 
Yleisnimitys artesaani tarkoittaakin sananmukaisesti taidekäsityöläisyyttä. Suomessa ja länsimaissa käsityöläinen ei aina tarkoita taiteilijaa. Helposti erottelemme käsityön ja taideteoksen omiin luokkiinsa. Voisimmeko ajatella niin tekijänä kuin kuluttajanakin, että sekä taide että käsityö voisi olla yksi ja sama asia?

Mitä on taidekäsityö?

Taidekäsityötä tekevälle artesaanille hyvä ja esteettisesti tasapainoinen lopputulos on työhön käytettyä aikaa tärkeämpi. Artesaani näkee työssään kehityksensä, taitavuutensa, sekä persoonallisuutensa. Onkin sanottu erimerkiksi Guatemalassa, että kutoja kutoo työhönsä osan itseään, osan unelmiaan. Oma työ antaa tekijälleen tavallaan sosiaalisen statuksen. Työstä voidaan nähdä tekijänsä keskittymiskyky, ahkeruus, taitavuus ja taiteellisuus.

Macramén kutomista

Elinkeinona Etelä-Amerikassa artesania ei ole kannattava. Työtä on tehtävä paljon, ja nykyään ihmiset eivät enää osaa arvostaa käsityötä teollisen tavaran rinnalla. Turistit kulkevat taskut täynnä rahaa ympäri maapalloa ja kuitenkin tinkivät artesaanien hinnat pohjalukemiin. Tämän jälkeen kaikki alihintaan hamstrattu taidetavara tuodaan kotimaahan tuliaisena tai hyödytään siitä myymällä tuliaiset hyvään hintaan eteenpäin. Artesania-ammatin harjoitus onkin suosiossa lähinnä alkuperäiskansojen keskuudessa maaseuduilla sekä kulkureiden mahdollisuutena toteuttaa unelmansa ja nähdä maailmaa.

Vyökangaspuilla  kudotaan kankaaseen historiaa, statusta ja unelmia

Kankaiden kutominen on yleistä koko Etelä-Amerikan mantereella. Kutomiseen käytetään yksinkertaisia vyökangaspuita, mutta lopputulos harvemmin on kovin simppeli. Kankaiden loimet viritetään muutaman vaakasuoran kepin varaan. Viritetty loimi kiristetään esimerkiksi puuhun ja toinen pää on kiinni kutojan vyötäisillä. Näin työvälinettä voi kuljettaa mukana ja pienissä asunnoissa sen saa pois tieltä kotitöiden ajaksi. Samoin työpisteen voi valita sään ja fiiliksen mukaan.  Eteläamerikkalaisista kankaista voi symboleihin ja värien merkityksiin perehtynyt henkilö tulkita kankaan, käsityöläisen sekä kylän historiasta paljon. Kankaissa kuvatut eläimet kuten puumat, kotkat ja käärmeet ovat mm. muinaisen inkakultuurin pyhiä eläimiä. Nämä eläimet ovat edelleen pyhiä alkuperäisväestön arjessa. Jokaisella kylällä on omat merkityksensä eri väriyhdistelmille ja niiden käytölle.

Kudottuja

Kudotut kankaat eli mantat ovat tärkeitä kantajalleen. Ne tuovat lämpöä vuoristojen kylmyyttä vastaan, ja niiden avulla voi selässä kätevästi kuljettaa tavaraa ja lapsia. Useimmiten mantat kudotaan itse kehrätystä ja luonnon materiaalein värjätyistä villalangoista. Yhden mantan valmistusprosessiin kuluukin tovi,  joten globalisoituvassa maailmassa kutomiseen keskittyminen ei ole taloudellisesti kannatavaa. Se on katoava taito ja kansanperinne, jota uhkaa teollistumisen aiheuttama kysynnän lasku. Rahat taskussa viipottavan turistin tulisikin pysähtyä ajattelemaan työssä näkyvää taitoa, sielukkuutta ja siihen kulunutta prosessia. Kannattaa ajatella omaa maksukykyään ja työlle antamaansa arvoa ennen hurjaa tinkimiskamppailua.

Kulkurin matkassa

Etelä-Amerikan mannerta kiertäviä kulkureita on tuhansia ja tuhansia. Artesaanit kulkevat materiaalit ja taideteokset repuissaan ja levittävät  ”myyntikojunsa” sinne, missä on paljon ihmisiä ja vähän poliiseja. Kulkiessaan artesaanit pitävät huolen toisistaan ja antavat vinkkejä paikoista, joissa myynti on hyvää ja toisaalta taas missä kannattaa varoa maahanmuuttoviranomaisia. Paikasta toiseen liikkuen artesaanit muodostavatkin solidaarisen verkoston, jossa kaikki ovat yhtä perhettä...  tiettyyn pisteeseen asti.

Reissaaja

Yleisin taidemuoto on korujen valmistus, sillä korut ovat pieniä kuljettaa mukana niin taiteilijalle kuin asiakkaallekkin. Taidokkaita koruja valmistetaan yleisimmin macraménaruista punoen sekä metallilangoista väännellen. Töiden loistokkuutta ja kauneutta lisäävät huolella valitut taianomaiset korukivet.

Macramékorujen ja rannekkeiden suosio on suuri. Käsinauhoja ostetaan ja punotaan mielellään ystävälle muistoksi ja onnea tuomaan. Yleisin materiaali on vahapintainen polyesterinaru, mutta macrameeta voi punoa vaikka rautalangalla, muovipussin suikaleilla, hamppunarulla tai villalangoilla. Melkein mikä tahansa saatavilla oleva edullinen materiaali käy.  Tekniikka on kotoisin muinaisesta arabiasta, mutta se levinnyt ympäri maailmaa Eurooppaan ja Etelä-amerikkaan asti. Macramé on ollut myös merimiesten vapaa-ajan harrastus kun käsillä on ollut köydenpätkiä hyödynnettävänä.

Macramé tekniikkana poikkeaa kutomisesta ja neulomisesta. Materiaalina käytettäviä naruja punotaan yhteen erilaisia solmuja käyttäen. Solmut luovat työlle koristeellisen pinnan ja muodon.  Macramépunonta on helppo aloittaa ystävänauhoista.  Omaa oppimista voi viedä eteenpäin kokeilemalla erilaisia solmu ja väriyhdistelmien aikaansaamia kuvioita.  Punosten sekaan kannattaa kokeilla erilaisten helmien, siementen ja kivien lisäämistä koristeiksi ja onnea tuomaan.  Toteutus ja lopputulos  on tekijän mielikuvituksesta, mahdollisuuksien näkemisestä sekä pitkäjänteisyydestä kiinni. Kaikkein tärkeintä  työskentelyprosessissa on avoimuus, kärsivällisyys ja  hyvä energia!

Vyökangaspuut

Etelä-Amerikan värikäs käsityökulttuuri kukoistaa katujen varsilla, busseissa, toreilla, missä vain on ihmisiä. Kulttuuri ja tavat ovat täynnä rakkautta mutta myös tulisuutta ja intohimoa. Käsitöitä ihailevien eurooppalastyttöjen on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että sulokieliset latinoartesaanit rakastuvat useimmiten prinsessojen visakorttiin kuin itse persoonaan. Reissatessa renttujen kanssa kannattaakin siis pitää järki kädessä ja muistaa olla itsenäinen! Hauskuutta, riemua ja jakamisen iloa unohtamatta.

Taitojen jakamista

Linkki macramé-ohjeiden sivustolle:
http://www.free-macrame-patterns.com/learn-macrame.html

Linkki Andien alkuperäisväestöjen oikeuksia puolustavan Red Tinku -järjestön suomalaisille sivuille. Tiedottavaa toimintaa järjestetään myös Suomessa!
http://www.kaapeli.fi/~tinku/suomessa.html

Teksti ja kuvat: Hanna Meriläinen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija