Osallistuin 15.9.2010 VISIOn (Vihreä sivistys- ja opintokeskus) järjestämään keskustelutilaisuuteen, jonka nimi oli ”Puutarhanhoidon ja omatoimiviljelyn merkitys yksilön hyvinvoinnille”. Tilaisuudessa oli luennoimassa Erja Rappe Marttaliitosta sekä Tuomo Salovuori Hiljaisuuden puutarhan ystävät ry:stä. Tilaisuus oli erittäin mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia vaihtoehtoisista terapiamuodoista kuten puutarhaterapiasta. Keskityn tässä kirjoitelmassa Tuomo Salovuoren osuuteen sekä käytän lähdekirjallisuutena hänen kirjoittamaansa kirjaa ”Vihreyden keskellä”.

Luonnon lumovoima

Useat tutkimukset puhuvat sen tosiasian puolesta, että luontoympäristöt ja puutarhat lievittävät stressiä sekä tukevat yksilön psyykkistä terveyttä. Jo pelkkä vihreä väri aiheuttaa samankaltaista vaikutusta ihmisessä. Luonnon elvyttävyyttä on tutkittu jo vuosikymmeniä ja on luotu tunnusmerkkejä, jotka kertovat elvyttävistä ympäristöistä. Ensimmäinen elvyttävän ympäristön tunnusmerkki on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja paeta arjen vaatimuksia, melua ja informaatiotulvaa. Luonnon tulee tarjota pakopaikka, josta hyvänä esimerkkinä suomalaisilla ovat kesämökit. Kesäisin ihmiset pakenevat kesämökeilleen lepäilemään keskelle vihreyttä aina, kun se on mahdollista. Toiseksi elvyttävän ympäristön on oltava riittävän laaja. Sen on tarjottava kokemus toisesta maailmasta, jossa ihminen voi tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. Myös ympäristöt, joissa voi tuntea olevansa osa historiaa ja ajankulkua, vaikuttavat elvyttävästi. Oletko koskaan miettinyt, että tunnetko olosi paremmaksi erittäin vanhassa puutalossa kuin ihka uudessa kerrostalossa? Hyvän olon tunteminen vanhoissa ympäristöissä liittyy ihmisen kytkeytymiseen ajankulkuun ja oman paikkansa ymmärtämiseen siinä. Kolmas elvyttävän ympäristön tuntomerkki on lumoutuminen, puhutaan myös pehmeästä lumoutumisesta. Se liittyy yleensä kauneuteen, esteettiseen elämykseen, kuten auringonnousuun, ruskan ihailemiseen tai lammen pinnan heijastumien tarkkailuun. Lumoutumisen voi löytää myös helposti ympäriltään pienistä ja tavallisista luonnon yksityiskohdista. Lumoutuminen auttaa eheytymisessä ja ongelmien kohdatessa palaset voivat loksahdella paikalleen miltei itsestään luontoympäristössä.

Luonnossa on läsnä myös metaforien voima. Luonto tarjoaa koko ajan mielettömän määrän metaforia, jotka voivat auttaa ongelmanratkaisussa ja antavat uusia tapoja ymmärtää. Metaforien on havaittu toimivan välineenä, jolla ihminen voi ylittää kokemuksen ja sanojen välisen kuilun sekä ilmaista motivaatiotaan, asennoitumistaan ja emootiotaan ytimekkäällä tavalla. Luonto voi tarjota metaforan oman elämän ongelmakohtaan! Myös hetkessä eläminen korostuu luonnossa ja puutarhassa – jokin kukinto voi elää vain yhden päivän, joten carpe diem- elämänfilosofia konkretisoituu luonnon keinoin.

Luovuus, ahkeruus, hyödyllisyys

Puutarhanhoidossa ja omatoimiviljelyssä ihminen saa olla samalla luova, ahkera, toimelias ja tehdä hyödyllisiä asioita. Luovuutta voi tuoda esille erilaisella kasvien sommittelulla ja jäykkä ihminen voi kokea jopa hulluttelevansa sommitellessaan erilaisia värejä yhteen tai muuten koristelemalla puutarhaansa – tällöin se tuntuu kuitenkin sallitulta irrottelulta! Luonnon keskellä on läsnä myös olemisen ja tekemisen tasapaino. Luonnossa on mahdollista sekä levätä että toimia yhtä aikaa. Usein fyysinen toiminta omalla viljelypalstalla on fyysisesti kuormittavaa, mutta psyykkisesti hyvinkin vapauttavaa, esimerkiksi mekaaninen toiminta kuten kitkeminen voi olla hyvinkin hermoja lepuuttavaa. Mekaaninen toiminta sinällään antaa aivoille aikaa levätä ja kun se yhdistetään vielä luontoympäristön stressiä laukaisevaan vihreään väriin, niin mielihän siinä lepää. Fyysinen työskentely on myös ihmiselle luontaista ja fyysinen jaksamiskyky tuo automaattisesti toimintaan taukoja, jotka eivät nykyisessä ajatteluun perustuvassa työkulttuurissa ole lähellekään niin itsestäänselviä. Usein ajatteluun perustuvassa työssä pidetään kyllä taukoja, mutta se ei vielä takaa aivojen lepäämistä. Esimerkiksi huonekasvien hoito kahvitauolla voisi auttaa aivoja lepäämään työnteosta.

Kasveihin liittyvän oppimisen, työnilon ja luovuuden lisäksi puutarha on aina liittynyt ihmisen henkisiin ja hegellisiin tarpeisiin kauneuden, symboliikan ja erilaisten perinteiden kautta. Kasvit tuovat ihmisen ulottuville myös yhteyden ajankulkuun; kasvit esimerkiksi suomalaisessa puutarhassa ovat selvästi syklisiä – keväällä ne alkavat elää, kesän kukoistavat, syksyllä lakastuvat ja talveksi kuolevat tai vaipuvat talviuneen. Nyky-yhteiskunnassa myös tällainen suurempi ymmärrys ajankulusta ja vuoden aikojen vaihtumisesta luo helpotusta muuten samanlaisena jatkuvaan elämään. Ennen vanhaan työteko ajoitettiin maanviljelyn perusteella ja oli selkeää milloin työskennellään enemmän ja milloin levätään, kun taas nykyihmisen työ jatkuu usein samanlaisena läpi vuoden. Myös vanhat perinteiset kasvit tai niiden hyödyntäminen perinteisellä tavalla luovat ihmiselle ymmärrystä ajankulusta ja omasta paikasta siinä.

Luontoympäristö vaikuttaa tutkimusten mukaan ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Investoimalla lähiviheralueiden käyttöön yli viisi tuntia kuukaudessa tai käymällä kaupungin ulkopuolisilla luontoalueilla 2-3 kertaa kuukaudessa, voi omaa psyykkistä terveyttä vahvistaa tutkimusten mukaan jo selvästi. Puutarha-/luontoterapiaa käytetään muun muassa mielenterveys- ja päihdetyössä. Puutarhaympäristöt voivat myös helpottaa monen sairauden oireita, kuten vaikkapa dementian. Stressioireiden on todettu vähenevän luontoa katselemalla merkittävästi jo 4-6 minuutissa. Jos ei ole mahdollisuutta päästä luontoon kokiessa kovaa stressiä, myös luontokuvien on todettu auttavan. Luontoympäristössä myös keskittymiskyky ja päätöksenteko paranevat sekä positiiviset tunteet lisääntyvät.

Kiinalaiset väittivät aikoinaan, että puutarhanhoito tekee ihmisen onnelliseksi – tuskin olivat väärässä-, mutta he antoivat toisenkin ohjeen suhtautua elämään ja puutarhanhoitoon: ”Elämässä on tärkeää vain puutarhanhoito – eikä sekään ole kovin tärkeää.” Niinpä puutarhasta sekä muista luontokokemuksista kannattaa nauttia kaikilla aisteilla sekä tarpeen tullen mennä luontoon kuuntelemaan, millaisen metaforan oman elämän ongelmakohtaan luonto on valmis tarjoamaan.

Teksti: Ulla Vihervalli, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija

Lähde:
Salovuori, Tuomo. 2009. Vihreyden keskellä. Saarijärvi: Kirjapaja.