CuRec-verkkolehti
  • Käden jälki
  • Ideavakka
  • Tiedon jyvät
  • Sanakannel
  • Viisasten kivi
  • Ajan pirta
  • Kulttuuripeili
  • Galleria

Terhi Aaltonen. “Taiteilija ei vanhene. Haastattelututkimus kuvataiteilijoiden ikääntymiskokemuksista taidemaailmassa”. Väitös
Ikäsyrjintää voi olla vaikea havaita

Vaikka flow'n kokeminen ja teosten laadukkuus perustelivat taiteilijuutta iästä huolimatta, kohdeltiin ikääntyneitä kuvataiteilijoita taidekentällä eri tavoin kuin aiemmin. Aaltosen haastattelemat taiteilijat kertoivat useita esimerkkejä, joissa ikääntyneet kollegat olivat kokeneet ikäsyrjintää, ja puhuivat myös omista syrjintäkokemuksistaan esimerkiksi näyttelytoiminnassa ja mediassa.

Iän vaikutusten, ikäjärjestyksen ja jopa ikäsyrjinnän tekeminen näkyväksi kuvataiteessa on Aaltosen mukaan monella tapaa haasteellista. Kuvataiteen kentän toiminta perustuu pyrkimykseen erottautua, löytää aina uutta ja kiinnostavaa. Koska tämä on kentän logiikka, ovat taiteen laatu ja puhe taiteellisesta omaperäisyydestä keskeistä. Vaikka haastatellut taiteilijat tunnistivat kokeneensa ikään liittyviä ennakkoluuloja ja syrjintää, on tällaisten kokijalleen tosien kokemusten purkaminen monimutkaista. Tilanne voidaan tulkita myös taiteilijan teosten laatuun tai omaperäisyyteen liittyvänä kommentointina, ei ikäsyrjintänä.


Taiteilijaeläke kannustaa luovuuteen

Taiteellisesti ansioituneiden ikääntyneiden taiteilijoiden toimeentuloa tuetaan taiteilijaeläkejärjestelmällä. Haastatellut kuvataiteilijat sijoittuivat taidekentän ytimeen ja he nauttivat taiteilijaeläkettä, joka oli myönnetty loppuiäksi. Taiteilijaeläke kannusti luovuuteen ja katalysoi ikääntyneiden taiteilijoiden taiteellista työskentelyä.

Aaltosen haastattelemien ikääntyneiden taiteilijoiden luovuus kukoisti vapaudessa. Haastatellut korostivat vapautta sekä henkisessä että taloudellisessa merkityksessä. Vapaus merkitsi esimerkiksi mahdollisuutta määrätä omista työskentelyaikatauluistaan, ja myös siitä, millaisia teoksia teki. Taiteilijaeläkkeen ansiosta ikääntyneet taitelijat olivat vähemmän riippuvaisia taidemarkkinoista kuin kollegansa, jotka eivät eläkettä saaneet.

Tämän päivän kulttuuripolitiikka on valjastettu moniin tavoitteisiin, joissa kulttuurille ja taiteelle on annettu instrumentaalisia arvoja. Aaltonen toteaakin, että taiteilijaeläkejärjestelmää voidaan pitää mielenkiintoisena jäänteenä niistä aiemmin vallinneista kulttuuripoliittisista linjauksista, joissa taide nähtiin pitkälti autonomisena talouden ja politiikan alueilta vetäytyvänä toimintana. Ikääntyneiden taiteilijoiden kokemusten analysoiminen osoitti, että mitä vahvemmin taidekenttä on riippuvainen poliittisesta tai taloudellisesta päätöksenteosta tai niiden tavoitteista, sitä todennäköisemmin se ei kykene valitsemaan kaikkein luovimpia teoksia ja tekijöitä kentälle.

 

lähde: Jyväskylän yliopiston väitössivut

 
  • CuRec 1/2009
  • CuRec 2/2009
  • CuRec 3/2009
  • CuRec 1/2010
  • CuRec 2/2010
  • CuRec 3/2010
  • CuRec 4/2010
  • CuRec 1/2011
  • CuRec 2/2011
  • CuRec 3/2011
  • CuRec 4/2011
  • CuRec 1/2012
  • CuRec 2/2012
  • CuRec 3/2012
  • CuRec 4/2012
  • CuRec 1/2013
  • CuRec 2/2013