Parin päivän paasto

Sateisena lauantaiaamuna 15 innostunutta märkäkorvaa oli valmiina lähtöön. Vaikka vatsa oli vielä täynnä jännitystä alkoi olla ilmassa. Edellisenä iltana meille oli jaettu toimintaohjeet ja luettelo siitä mitä jokainen sai ottaa mukaansa ja mitä ei. Samalla saimme turvallisuusohjeet ja kaikille kerrottiin mitä järjestäjä jakaisi aamulla.

Alumiinivuoka, avaruuspeite ja ongenkoukku eivät repussa paljon painaneet eikä liikakiloista ollut muutenkaan pelkoa, sillä edessä oli parin päivän paasto.

Sokeriarvot alkavat laskea

Turvallisuuden vuoksi liikuimme ryhmässä. Ohjaajat eivät luennoineen vaan ohjasivat. Kaikilla oli mahdollisuus ratkoa ongelmia aidoissa ympäristössä. Aamupäivällä suunnistimme ilman kompassia ja kertasimme ensiaputaitoja.

Iltapäivällä, kun nälkä alkoi kurnia lähdimme etsimään ravintoa. Koska sieniä ei vielä ollut saatavilla opettelimme tunnistamaa yrttejä. Oppi upposi tyhjään vatsaan kuin veitsi voihin ja kun lopulta saimme luvan lähteä keräämään syötävää ketään ei tarvinnut kahdesti käskeä. Aamupuurosta oli aikaa ja veren sokeriarvot laskeneet alas.

Leiripaikalle siirtyminenkin sujui yhtä rivakasti, koska kaikki toivoivat pääsevänsä kalojen kimppuun. Jokainen sai tehdä onkensa itse. Yksi teki kohon kaarnasta, toinen kävystä ja kolmas tuohesta. Vaikka vesi herahti kielelle heti ensimmäistä sintistä särkeä ei saanut syödä vaan siitä tehtiin syötti. Täkykalan vatsaan piilotettiin terävätikku ja katajasta taivutettiin hauelle pyydys.

Tikkua vuollessa puinen hauki alkoi maistua ajatuksissa ihan hyvältä. Haukea ei kuitenkaan koskaan tullut eikä särki enää syönyt. Porukka alkoi muuttua hiljaiseksi ja vitsit vähenivät sitä mukaa, kun aurinko laski alemmas. Varsinkin kun illalliseksi syötiin horsmaa puikoilla ja juotiin koivunlehtiteetä kuksakaupalla.

Yöpuu löytyy puun alta

Oli parasta painua pehkuihin. Suojainen paikka löytyi kuusen alta. Vaikka yöllä lämpötila ei laske nollan alapuolella maa on kylmä ja maha tyhjä. Aamuyöstä maa tuntuu entistä kovemmalta. Vaikka vierustoverien läheisyys lämmittää niin koivutee kusettaa. Uni oli yhtä ohutta kuin alumiinilakana, joten moni nousi jo neljältä ylös.

Koska kellään ei saanut olla tikkuja mukana nuotio piti sytyttää muilla keinoilla. Sytykkeitä kerätessä maasta löytyy ensimmäinen karkkipaperi. – Kaikille ohjeet eivät ole menneet perille.

Ryhmä repeää

Siinä vaiheessa kun menopaussin ohittanut mummo Luukista kaivaa tamppoonin taskusta ja iskee siihen tulen tuluksilla ryhmä repeää. Erätaidoilla elvistellyt herra Espoosta polttaa hihansa ja pistää sikariksi. Sikarin hän sytyttää epähuomiossa sytkärillä ja kertoo ettei yleensä edes polta.

Yksi pidättelee nauruaan, toinen lähtee hakemaan lisää puita ja loput ihailevat suoritusta silmät selällään. Ohjaaja pelastaa tilanteen lyömällä pöytään kilon ruisjauhoja ja kertoo miten siitä saa poimulehden kanssa leivottua aamupalan jokaiselle. Peli on kuitenkin menetetty. Leivän vielä paistuessa herra Espoosta syö jo toista palasta ja siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa siivota mies menee rantaa tekemään vesikampausta.

Kurssin jälkeen tapaan hänen Espoon McDonaldsissa.

 Teksti ja kuvat: Mikko T, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) - opiskelija