Otin seminaaripäivään tarkkailijan roolin. En esittänyt kysymyksiä enkä ottanut kantaa. Ohjaustoiminta korostaa opiskelijan omaa aktiivisuutta, joten välillä on mukava vain kirjoitella asioita ylös ja pohdiskella hiljaa yksikseen. Seuranani minulla oli pari omaa opettajaamme ohjaustoiminnasta, joka varmisti sen, että kahvitauot sujuivat aiheista keskustellen ja asioita reflektoiden. Rajansa silläkin kuinka pitkään 'oko' pystyy olemaan hiljaa. Seminaaripäivän suurinta antia oli virkistävät puheenvuorot kuten professori Juha Varton pohdinta 'Kohtaako taide- ja taitokasvatus lasten ja nuorten kulttuurista todellisuutta?' Puheenvuoro sisälsi suuria kysymyksiä, joita pohdin seminaarin jälkeen mieheni kanssa myöhään yöhön. Mielenkiintoisia olivat myös puheenvuorot, jotka esittelivät niitä tuloksia, joita taidekasvatuksen avulla on saatu aikaan, kuten Sinikka Haapasen puheenvuoro, jossa hän kertoi tuloksista, joita on saatu voimatarinoilla nuorisotyössä. Suosittelenkin seminaaripäiviin osallistumista opiskelijoille keinona laajentaa näkemystään, kuulla alan kesksutelun uusista tuulista sekä saavutuksista, joita voi hyödyntää tulevaisuudessa omassa työssään tulevaisuudessa.

Teksti ja kuvat: Johanna Verhiö, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija