Made in Japan? |
Kulkijalla oli kesän aikana mahdollisuus matkustaa maahan, jossa syödään tonnikalaa maailman eniten ja siitäkin suurin osa raakana. Kertomusta voisi jatkaa opiskelijan hyvin tuntemilla nuudeleilla, mutta tällä kertaa tehdään visiitti japanilaiseen käsityömaailmaan. PIKANA! Toki-on no-pe-in.
Luotijunalla Tokiosta Kiotoon pyyhkäisee kahdessa tunnissa vaikka matka on sama kuin Helsingistä Ouluun. Kaupunki ottaa kulkijan kuumasti vastaan ja paita kastuu ennen kuin ummikko löytää asemalta ulos. Matkalla Kioton käsityökeskukseen kierrän temppelit kaukaa, mutta yhdessä käyn kumartamassa. Temppelin tiedetään lisäävän opiskeluintoa ja virkistävän jopa lukukuhaluja. Ma-de in Ja-pan?
Lopulta käsityökeskus löytyy. Kahdeksan (8) kerroksiseen rakennukseen on koottu läpileikkaus keisarikunnan kädentaidoista ja pitkästä perinteestä. Ylimpänä ovat käsin kirjaillut kimonot, silkkihuivit, vyöt, viuhkat ja taidokkaasti taotut korut sekä soljet, joita kerroksen geishat valmistavat hartaudella lisää.
Buddhan kerroksessa alkaa kaupallisuus kukoistaa. Puusta veistetyt pyhät ovat kultaakin kalliimpia ja kotitemppelistä joutuu pulittamaan jo omakotitalon verran.
Mielenkiintoisen kokonaisuuden muodostaa myös japanilainen puumosaiikki. Tässä tekniikassa erilaisia puulajeja liimataan yhteen. Aihiot sorvataan tai niistä höylätään lastuja, joilla päällystetään mitä taidokkaimpia rasioita. Hinnat voi ymmärtää, sillä Tokiolaisessa tavaratalossa pelkkä koivuklapi maksaa 10 eur/kpl.
Viidennessä kerroksessa myydään käsintehdylle paperille vedostettuja puupiirroksia. Myös vanhoja painolaattoja on tarjolla, jos jenejä on tarpeeksi taskussa. Kalligrafi tekstaa nimesi japaniksi, mikäli kaivertaja tuntuu liian kalliilta. Artenomi haaveilee kuitenkin omasta siveltimestä, mutta tämä tiimari on turhan tyyris.
Origamiosastolla opiskelija törmää edulliseen pahvipyhimykseen. Hymyilevän myyjän mukaan palapelin kokoaminen vie ainoastaan puolivuotta ja onnistuu lähes joka toiselta. Kulkija kiittää tiedosta, kumartaa kohteliaasti ja jatkaa matkaa. Onneksi ohjeet olivat vain japaniksi, joten kaupat jäivät tällä kertaa tekemättä. Kahvilakerroksessa on tarjolla sekä ruokaa että rihkamaa. Silikonisia sushi-annoksia ja ruokajäljitelmiä ei aidoista erota kuin hinnasta. Japanilaiset animaatio-hahmot; Picatsut ja Pokemonit koristavat kiinalaisia T-paitoja, eikä leluista enää puoletkaan ole Made in Japan. Alakerran aulassa on esillä vielä taidokkaasti taottuja veitsiä ja samurai-miekkoja, joten vierailusta jää hyvä mieli kaikesta kaupallisuudesta huolimatta. Ennen lähtöä opiskelija ostaa vahtimestarilta vitosen kumileimasimen, osallistuu arvontaan ja voittaa nuudelipuikot. – Ne voivat olla talvella vielä tarpeen.
Teksti ja kuvat: Mikko T ohjaustoiminnan artenomi (AMK) - opiskelija
|