CuRec-verkkolehti
  • Käden jälki
  • Ideavakka
  • Tiedon jyvät
  • Sanakannel
  • Viisasten kivi
  • Ajan pirta
  • Kulttuuripeili
  • Galleria

Pienten lasten taidekasvatuksesta

Alle 3-vuotiasta lasta luonnehtii kokonaisvaltaisuus: kaikki aistit ovat intensiivisesti mukana hänen kokemismaailmassaan. Ominaista on kuitenkin, että lapsi tekee äärimmäisen tarkkoja havaintoja näkö- ja tuntoaistinsa avulla. Taidekasvatuksen tutkija Michael Parsonssin onkin sanonut ”lapset nauttivat maailman visuaalisuudesta ja esteettisyydestä syntymästään alkaen eikä tämä ole kasvatuksen ansiota, vaan synnynnäinen ominaisuus.” Erityisesti lämpimät ja kirkkaat värit kiehtovat pieniä lapsia.

Pienen lapsen tuottamille kuville on ominaista tuoreus, intensiivisyys ja hetkellisyys. Kuvallinen työskentely on konkreettista, ja se on luonteeltaan kokeilevaa, prosessia painottavaa, tutkivaa ja aistimuksia tuottavaa. Toiminnallisuus ja koko kehon käyttö ovat tärkeitä. Lapsi voi opetella suuntia: ylös, alas, reunaan, sivulle. Hän voi myös harjoitella voimaa: kevyesti, voimakkaasti, herkästi. Hän voi huomioida myös aikaa: nopeasti, hitaasti. Kolmiulotteisessa työskentelyssä lapsi saa käyttöönsä koko käden lihaksiston muokatessaan savea, muovailuvahaa, hiekkaa tai lunta.


Hyvinkääläisen Taidepäiväkoti Ilonan 1 - 2,5-vuotiaiden hedelmäasetelmat.
Materiaalina on käytetty kahta eriväristä muovailuvahaa.

”Viivan vetäminen on tärkeä ilmaisullinen keino. Se kertoo lapsen rohkeudesta tarttua kuvalliseen työskentelyvälineeseen ja uskaltautua paperille, sen ulottuvuuksia tavoittelemaan. Jo yksinkertaiset riimustelut, ilmentävät lapsen persoonallisuuden piirteitä, kuten tempperamenttia ja tahdonvoimaa, sekä taitoa, joka aluksi voi olla esim. kyky kontrolloida liikkeen suuntaa tai voimakkuutta.” Oma kokemukseni on, että alle 3-vuotiaan lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita kuin isommankin kanssa, oleellista on vain miettiä miten ohjaat menetelmän lapselle. Millä materiaaleilla ja miten saat lapsen keskittymään asiaan.

Oleellista alle 3-vuotiaan ohjaamisessa onkin miettiä rauhallinen tila, antaa lapselle aikaa tutustua uuteen asiaan, mennä täysin lapsin ehdoilla, jos maalaus on lapsen mielestä valmis, se on, seuraavalla kerralla asia on jo tutumpi ja maalaamis into erilainen, tärkeää on myös mielestäni toistaa asioita ja ennen kaikkea oleellista on muistaa kannustaa ja kehua lasta kun hän uskaltaa tehdä.

Teksti ja kuva: Katariina Kinkki, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija

 
  • CuRec 1/2009
  • CuRec 2/2009
  • CuRec 3/2009
  • CuRec 1/2010
  • CuRec 2/2010
  • CuRec 3/2010
  • CuRec 4/2010
  • CuRec 1/2011
  • CuRec 2/2011
  • CuRec 3/2011
  • CuRec 4/2011
  • CuRec 1/2012
  • CuRec 2/2012
  • CuRec 3/2012
  • CuRec 4/2012
  • CuRec 1/2013
  • CuRec 2/2013