Merirosvopoukama-larpissa oli kirjoitettuna kaksi kultaista kalloa. Näiden kallojen avulla oli mahdollista langettaa kirouksia. Yhteen saatettuna nämä kallot tuhoaisivat toisensa. Kalloista piti tehdä pelin kestäviä, eli niiden piti kestää kohtuullisesti kolhuja ja roiskeita sekä näyttää edes hieman uskottavilta. Paperimassasta luovuin todettuani saavani paremman luumaisen tuntuman kivitavarasavella aikaiseksi. Keramiikka myöskin painaa enemmän kuin paperimassa, jolloin syntyy vaikutelma kultauksesta.

Kallojen malliksi kaivoin esiin erilaisia kuvia ihmisten esi-isien kalloista. Näitä yhdistelemällä ja omiani lisäilemällä syntyi fantasia-genreen sopivat kallot. Ensin muotoilin naama osan: poskipäät, silmäkuopat ja otsalohkon. Lisäsin kalloon pyöreän päälaen sekä jykevän leuan. Muotoilin sieraimet ja hampaat.Lopuksi kaiversin kallon tyhjäksi, jotta välttäisinosien räjähtelyn poltossa sekä saadakseni kallosta aidomman. Lopuksi muotoilin takaraivon ja laitoin lasihampaat kiinni kuivumisen ajaksi.

Kuivuttuaan kallot pääsivät raakapolttoon. Polton ajaksi poistin lasiset hampaat, jotka eivät olisi niin korkeita lämpötiloja kestäneet. Tarjolla olisi ollut pronssi/kulta lasitetta, mutta niiden sijaan valitsin spraymaalit. Ajapuute aiheutti tämän valinnan. Käyttämällä kultaisen spraymaalin alla mustaa pohjamaalia, sain syvyyttä väriin. Maalikerrosten kuivuttua lakkasin kallot kiiltävällä lakalla.

Onnekseni kallot kestivät pelin kolhut ja sateisen kelin sekä saunan höyryt. Kallot siis palvelivat tarkoitustaan hyvin ja koska kallot säilyivät vaurioitta, toinen kalloista on lahjoitettu larppivarastoon, josta sen saa lainaan omia larppiprojektejaan varten.

Larppivarasto:  http://varasto.larp.fi/

Teksti ja kuvat: Johanna Verhiö, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija