Cornered

Kyseessä oli Tanssitaivaan alla-niminen kokonaisuus, jossa kolme koreografia kohtasivat teoksineen oopperan päänäyttämöllä. Ensimmäinen osa oli Nicolo Fonten käsialaa. Hän on vuosituhannen alussa Göteborgin baletille teoksia luonut taiteilija ja hänen teoksensa Cornened herätteli mielen hellästi vastaanottamaan uskomatonta ihmisruumiin hallintaa.

 Neljä paria valtasivat lavalle rakennetun permannon. En ehkä osaa arvostella tanssijoiden tanssia -- hyvin mielenkiintoista se oli -- mutta mielikuvitukseni lähti lentoon ja heti aluksi tuli mieleen paljon meillä painotettu kulttuurin voima. Jo pelkkä tanssin seuraaminen sai minussa aikaan terapeuttisia vaikutuksia. Löysin mielestäni paikkoja, joihin kannattaisi tutustua tarkemmin. En tiedä, mitä koreografi oli teoksellaan tarkoittanut meidän näkevän, mutta minulle tuli vahva tunne miehen ja naisen välisestä tasa-arvosta ja yhteydestä.

Workwithinwork

William Forsythe, joka on yksi maailman tunnetuimmista edelleen työskentelevistä koreografeista, toi lavalle esityksensä Workwithinwork. Se oli Luciano Berion duettoon kahdelle viululle tehty koreografia. Tanssijoiden yhteys musiikkiin oli selvä ja välillä se sai humoristisiakin piirteitä.Tässä vaiheessa ryppyotsaisuus tanssitaiteesta alkoi kadota käsityksistäni. Lopullisesti se hälveni viimeisen teoksen aikana.

Minus 7 

Israelilainen Ohad Naharin loksautti leuat sijoiltaan ja levitti suupieliä kohti korvia viimeisen kolmanneksen aikana. Tämä esitys oli kovasti toisenlainen, kuin kaksi edellistä, perinteisemmän oloista koreografiaa. Jo väliajan aikana lavalle ilmestyi mies puku päällä. Hieman rokahtava musiikki soi ja mies puvussaan jammaili sen tahdissa yksinään aivan lavan edessä. Vaikutti siltä, että hän on ehkä tulossa aamu neljältä jostain hyvistä kemuista ja on jäänyt jamit päälle.. Jahka väliaika oli ohi, lavan takaosaan käveli määrätietoisesti toinen henkilö pukuineen, asettui paikoilleen ja aloitti samanlaisen, hieman nykivän jäykän ja melko vähäeleisen liikehdinnän. Kohta tuli kolmas, neljäs kunnes lava oli täynnä musiikin tahtiin nykiviä juppeja. Yleisö hihitteli vielä verrattain varovaisesti.

Esitys oli yllätyksiä, dramaattisuutta, huumoria ja energisyyttä täynnä. Se oli juuri riittävän kummallista kiinnostaakseen alusta loppuun ja aivan liian hauskaa, että olisi enää muistanut märkiä sukkiaan. Kun luulin jo olevani nautinnon huipulla, tanssijat hyppäsivät lavalta yleisön sekaan ja valitsivat yleisön joukosta itselleen pareja. Riikka Kekäläinen-Alkio ja Ritva Kara kaapattiin lavalle noin parinkymmenen muun katsojan kanssa ja Ritva joutui/pääsi päätanssijan pariksi.Yleisö ulvoi ja taputti mukana. Välillä oli omilta kyyneliltä vaikea nähdä mitä lavalla tapahtui, mutta en saa mielestäni sitä kuvaa kun Ritvan hiukset hulmahtavat ja yhtäkkiä hän on tikkusuorana poikittain päätanssijan käsivarsilla silmät lautasen kokoisina. Aivan loistavaa! Tällä jaksaa odottaa loman yli ensi lukukauden alkua! 

Kuvat: Kansallisbaletti, Sakari Viita

Teksti: Leena Palomäki, ohjaustoiminnan artenomi (AMK)-opiskelija