Inro on säilytysrasia, joka oli alunperin samurailuokan muotitietoisten miesten statussymboli ja levisi siitä myös rikkaan kaupunkiväestön käyttöön.

Kimonoissa ei ollut taskuja, joten rasia oli tarpeen esimerkiksi lääkkeiden, piikivien, mausteiden tai sinettilakan kuljetuksessa. Rasiaa kuljetettiin joko oikealla lonkalla tai kimonon hihassa. Vasen lonkka oli varattu miekoille.

Valmistusmateriaalit olivat moninaiset; perinteiset puu, metalli, keramiikka ja luu olivat saaneet rinnalleen kookospähkinät, sienet ja paperin. Lakkakäsittelyt tekivät esineistä viimeisteltyjä, taidokkaasti kuvioituja ja arvokkaita, lakkakäsittelyyn erikoistuivat erityiset lakkamestarit.

Inro oli monitahoinen rasia, joka sisälsi pieniä osastoja, muoto ja rakenne ei ollut ennalta määrätty, vain taidot ja mielikuvitus olivat rajana. Inrojen kuvitus peilaa kattavasti japanilaista kulttuuria ja historiaa. Symbolisen ominaisuutensa puitteissa sen on katsottu olleen esikuva mm. Sonyn Walkmanille ja nykyisille kännykkäkoruille, Japanistahan nekin juurensa juontavat.

Tampereella esillä olevan kokoelman on kerännyt Heinz ja Else Kress, jotka ovat muuttaneet Suomeen 1970-luvulla. Ensimmäiset inronsa he ostivat Yhdysvalloista myyntimatkaltaan ja alkoivat siitä mittavan keräily- ja tutkimustyön. He ovat luoneet inroista oman arkistonsa ja siihen on luetteloitu jo lähes 33 000 esinettä ja 120 000 valokuvaa.

Vapriikin näyttelyssä on 205 toinen toistaan hurmaavampaa inroa ja se on näyttelynä ensimmäinen laatuaan maailmassa, joten se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

Museokeskus Vapriikki, Tampere

Teksti ja kuvat: Sanna Ahonen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija