Rakkaus tuntuu siltä miltä,
kun mennään alasti uimaan
iltahämärässä, vesi on pehmeä
ja odottamattoman lämmin

se loiskuu ihoa vasten
maitomaisena
keinuen

rakkaus kuulostaa siltä
miltä ikkunaan heitetyt pikkukivet
kolmelta aamuyöllä
tuoksuu
ulkona kuivatuilta lakanoilta,
vauvoilta ja tuoreilta herneen palkoilta,
näyttää milloin keneltäkin

mutta vielä minä en ole sitä tavannut
liekö karttelee
kauankin

* * *

Kaksi kaunista miestä kirjoittaa
minulle käsistään,
kasvoistaan

yön hämärässä
kertovat rakastavansa
toinen minua, toinen ihoani
ja minä makaan
molempien
kaulassa

unohdan toisen,
toisen sylissä

nauran puhtaaksi
unettoman mielen
ja sisäänpäin kääntyneet jalkaterät

kunnes itken

* * *

Ne huutavat minua hulluksi,
kun tänään
irtoan
hänestä,
tekemättömästä lapsesta,
kodista kukkulan harjalla

tunteettomana,  robottimaisena
kaipaan vain itseäni

kun kukaan ei
keskeytä ajatusta,
vaadi rinnalleen
tätä vaeltavaa hahmoa

joka suutelee yöjunissa kauniita miehiä
rajojen takaa, nutut nurin

ne istuvat hiljaa vaikka juon
kahvini sopimattomaan aikaan,
mutta tarjoavat aina tulta

* * *

Tässä ovat käteni
paperista tehdyt
niillä valitsen
laulua sinulle,
isä

sillä tiedän,
että jätät minut
yksin tämän valtavan veden nieluun

sinä olet eksynyt
jo aikaa sitten
enkä minä jaksa pidellä
niskavilloistasi enää

minun isäni,
hauras ja rikkinäinen
toit minulle pupun,
joka rummuttaa
etkä koskaan epäillyt
ettenkö osaisi itsekin

odotan yhä ikkunassa
sinun etuvalojasi

Sinisen vanunuttusi tuoksu
ihossani, ikuisesti
viileät kädet poskilla
istun kivellä ja muistan,
kuinka silmät imaistaan
saippuasta puhtaaksi

mikään ei ole mahdotonta
kun on äiti

joka ottaa oven saranoiltaan
liukumäeksi tyttärille

Laskin pääni veteen
ja puljasin, ees taas
enkä välittänyt
että selkääni pitkin kiipesi kissa

uhmalla puhalsin
kaiket ilmani
joka kuplina vilisten
naksui vasten
ammeen reunaa

kuinka kauan kestää
minun häveyksissä oloni,
mietin

vain muistaakseni,
että pyykit on likoamassa

niinpä haukkaan sisään
uuden ilman ja uin,
kauas ulapalle