NÄYTTELYN AVAAMINEN (ERITYIS)OPISKELIJALLE

Miiten ohjaajana voin auttaa opiskelijaa havainnoimaan näyttelyä, että hän huomaa hieman enemmän kuin vain kauniit, tilkkutekniikalla tehdyt peitteet?

Vuorovaikutus

Näyttelykäynneissä hyvä opas on tärkeä, sillä hän osaa mielenkiintoisesti kertoa näyttelystä – kenties tarinan avulla. Oppiminen on usein vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Näyttelyissä tämä tarkoittaa sitä, että opas / opettaja / ohjaaja antaa oppijalle palautetta, lisätietoa, apukysymyksiä ja vaihtoehtoisia tulkintoja asiasta. Keskustelut ja kysymykset saavat oppijan pohtimaan asioita ja auttavat peilaamaan uutta oppia aikaisempaan tietoon. Näyttelyssä esitin opiskelijoille kysymyksiä ja keskustelimme niiden pohjalta töistä ja tekniikasta. Muistutin opiskelijoita, ettei kysymyksiin ole vääriä vastauksia - kaikki vastaukset ovat oikeita.

"Maija Keskisen mysteeri"

Toiminnallinen näyttely

Toiminta ja tekeminen on yksi tapa oppia – myös näyttelyssä. Tällä näyttelykäynnillä pyysin opiskelijoita sekä piirtämään mukana oleviin luonnoslehtiöihin jostakin peitteestä heitä kiinnostava yksityiskohta sekä valokuvaamaan heitä kiinnostava tilkkupeite. Pyysin myös opiskelijoita aina kysymyksen tehdessäni siirtymään sen tilkkutyön kohdalle, joka kuvasi opiskelijan mielestä kysymyksen vastausta. Toiminnallisuus voi olla myös käsillä tekemistä, draamaa taikka piirtämistä.

Opiskelija piirttää luonnosta valitsemastaan tilkkupeitteestä

Reflektointi

Näyttelyssä käynnin jälkeen on hyvä keskustella näyttelystä. Ei niinkään arvostella olivatko työt hyviä vai huonoja, vaan keskustella töistä, materiaaleista, töiden toteutuksesta. Näyttelyt usein vaativat keskittymistä, ja siksi ne eivät avaudu katsojalle heti. Näyttelyiden jälkeen opitut ja nähdyt asiat täytyy jäsentää. Näyttelyssä heränneisiin kysymyksiin pitää saada vastauksia ja opittu tieto sitouttaa mahdolliseen aikaisempaan tietoon. Kun asia on opittu, niin ajan kanssa oppijan on helpompi liittää uutta tietoa vanhan tiedon päälle. Reflektointi voi näyttelyn jälkeen olla näyttelykäynnistä mm. kirjoittamista, maalaamista, ryhmätöitä tai näytelmän teko. Me palasimme myöhemmin, toisena päivänä, aiheeseen. Katsoimme koululla videon tilkkutöiden tekemisestä sekä näyttelyssä otetut valokuvat. Teimme myös pienen tilkkutyön.

Opiskelija valokuvaamassa mieleistään tilkkupeitettä

LOPUKSI

Samat menetelmät - vuorovaikutus, toiminnallisuus ja reflektointi – toimivat myös muilla ryhmillä: lapset, nuoret, aikuiset, vanhukset. Menetelmät eivät ole sidottu mihinkään tiettyyn ryhmään. Se, että löytää sopivan menetelmän pysähtyä käsittelemään aihetta tietyn ryhmän kanssa, on tärkeää.

Aiheesta lisää mm. teoksissa:
Kallio, K. (toim.) Museo oppimisympäristönä. Suomen museoliitto ja Suomen Tammi Plus – projekti 2004. Suomen museoliiton julkaisuja 54. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Räsänen, M. 2000. Sillanrakentajat, kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 28. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Teksti ja valokuvat: Päivi Kauhanen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija