Muistorasiaan mahtuu paljon

Näytelmä käsittelee nykypäivän pätkätyöläisyyttä työläisen kantilta. Ritva ei uskalla kieltäytyä töistä, koska pelkää että kieltäytyessä hän menettää työpaikkansa. Joka päivä saa elää epävarmuudesta huomiseen. Ritva on usein stressaantunut, mutta onneksi vanhainkodissa on 90-vuotias Taimi, Sortavalan evakko, jonka viisaat pohdinnat elämästä auttavat Ritvaa jaksamaan eteenpäin.

Näytelmä vaikuttaa pintapuolisesti kevyeltä, mutta dialogien alla piilee raskaita ajatuksia.
Mukava kohtaus näytelmässä oli vanhusten räppi, jossa rollaattorit saivat kyytiä. Näyttelijät vaihtuivat tiuhaan asuja lavan takana hoitajista vanhuksiksi ja toisinpäin. Joulupukkikin vieraili näytelmässä, mutta mielestäni kyseinen kohtaus jäi hieman irralliseksi.

Lavasteet oli hauskasti ideoitu. Lavalle oli tehty valtavaan kokoon sininen muistorasia, joka toimi oivallisesti milloin vanhainkotina, milloin diskona, milloin taustana. Muuten porisevat kahvin keittimet ja roikkuvat räsymatot toivat mukavia aistinautintoja esitykseen. Anna Krogeruksen Läpimurto teos oli Rakkaudesta minuun. Kuin ensimmäistä päivää - teos sai kantaesityksensä Kajaanissa 2007.

Pidin itse näytelmästä. Se paneutui hankaliin nykypäivä kysymyksiin ja arvoihin, joita on hyvä välillä pysähtyä miettimään. Nykypäivän tahti on kova ja siinä pysyminen ei ole helppoa. Omasta itsestään ja rajoistaan on muistettava pitää huolta, unohtamatta lähimmäisiään. Suosittelen näytelmää lämpimästi.

Kirsi Asikainen, Anna Pitkämäki, Mika Piispa, Tapani Kalliomäki, Jari-pekka Rautiainen, Ritva Sorvali, Eeva-Kirsti Komulainen

Teksti: Karita Raikamo, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija

Kuvat: Lahden kaupunginteatteri