Laatutyö, mitä se on?

Erityisasiantuntija Tupu Holma kuntaliitosta oli kutsuttu muistuttamaan meille miten ensiarvoisen tärkeää on miettiä oman työn laatua. Käsittelimme mitä hyötyä on laatutyöstä ja miten onnistumme siinä.”Laatu on parasta mahdollista hyvää, mitä näillä resursseilla voidaan antaa”, kertoi Holma avatessaan meille laatutyön viisauksia. Hänen mukaansa laatutyöllä tarkoitetaan sellaista kehittämistyötä, jonka tavoitteena on työyhteisön toiminnan ja palvelujen laadun parantaminen. Laatutyö varmistaa sen, että asiakkaan ääni kuuluu, toiminta on läpinäkyvää, työkäytännöt on arvioitu, asiakkaan tarpeisiin vastataan luotettavasti, turvallisesti ja tuloksellisesti.

Hyvän laadun synnyn edellytyksenä on, että työpaikassa on pätevät ja motivoituneet esimiehet ja työntekijät. Heillä on oltava riittävät ja toimintaan soveltuvat työvälineet. Toiminnan on oltavat tavoitteellista ja perustehtävien on oltava kaikilla selkeinä mielessä. Kun työtä tehdään järjestelmällisesti  ja prosessit ovat toimivat saadaan laadukasta tulosta aikaiseksi. Tuloksena henkilökunta voi hyvin, asiakkaat ovat tyytyväisiä, koska palvelut vastaavat tarpeita ja odotuksia. Toiminta on tehokasta sekä vaikuttavaa ja sitä on riittävästi. On selvää, että yritys/ organisaatio on taloudellisesti kannattava ja kilpailukykyinen.

Päällimmäisenä laatutyön luennosta jäi mieleen pyörimään kysymys: Pystymmekö antamaan laatulupauksen asiakkaalle? Eli mikä meidän työssämme on sitä varmaa ja pysyvää laatua, jonka voimme luvata asiakkaalle? Ovatko kaikki työntekijämme ammattitaitoisia? Kykenemmekö olemaan aina iloisia ja palvelualttiita? Onko toimintamme suunnitelmallista ja arvioitua? Näitä kysymyksiä meidän jokaisen on hyvä pohtia.

Oppimisvaikeudet

Koulutustoimitsija Kaijamaija Parviainen kertoi erilaisista oppijoista. Oppimisvaikeudet koskevat jopa 20-30% väestöstä jollain tasolla. On todettu, että tunnistamaton/ hoitamaton oppimisvaikeus on useilla mielenterveyspotilailla ja päihderiippuvaisilla taustalla.  Vangeista jopa 50-80% on jonkun tasoisia oppimisvaikeuksia.

Oppimisvaikeudet ilmenevät mm. lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa, hahmottamisessa ja motoriikassa. Ongelmat ovat valtavan monialaiset ja vaikeustasoiltaan laidasta laitaan. On varsin ilmeistä, että näiden seurauksena vahvempikin oppija kokee itsetunnossaan kolauksen. Häpeän ja nöyryytyksen tunteet ovat yleisiä ja hyvin sietämättömiä. Näitä tunteita haluaa kaikin keinoin välttää ja se onnistuu helpoiten eristäytymällä ja välttämällä tilanteita joissa ongelmat tulevat ilmi.

Ohjaajien työn kannalta on merkityksellistä tiedostaa, että ohjattava ei ole tyhmä, hän ei vain  kykene suoriutumaan tehtävästä. Lapsi ei ole hankala, hän ei vain kykene keskittymään asiaan niin nopeasti kuin muut. Työntekijä ei ole epäpätevä vaikka ei opi asioita yhtä nopeasti ja nokkelaan kuin sinä itse. Ja hän ei ole laiska vaikka ei halua toimia kirjurina palaverissa sillä hän ei halua kokea jälleen häpeää kirjoitusvirheistään. Ohjaajina meidän on kyettävä löytämään ne tavat ja menelmät, joilla saamme asiamme menemään perille.

Värit viestittäjinä

Värien kiehtovaan maailmaan meitä johdatti väriterapeutti Anna Maria Pajarinen Energiakeskus Indigosta. Pajarinen kävi läpi värien merkitystä Intialaisen ja tiibetiläisen chakra-systeemin kautta. Värit viestittävät erilaisia asioita ja väriteorian tiedostamisesta on hyötyä työssämme. Ihmiset vaistomaisesti Pajarisen mukaan hakeutuvat tietyn värin läheisyyteen esim. pukeutumalla ja sisustamalla kotiaan, kun kokevat tarvitsevansa kyseistä väriä elämäänsä. Ei ole merkityksetöntä minkä värisessä asussa menet työhaastatteluun ja teet ohjaus-/ opetustyötä.

Punaiseen väriin liitetään perusturvallisuus. Se tuo elämään selviytymistä, energiaa, elinvoimaa ja vahvuutta. Punaisen haasteina ovat turhautuminen, raivo ja väkivalta jotka kuvastavat perusturvallisuuden puutetta. Oranssi kuvastaa hedelmällisyyttä, elämäniloa, aistillisuutta, luovuutta. Oranssin värin puutteesta voidaan havainnoida elämänhaluttomuutta, tunteiden tukahduttamista. Keltainen on voiman, valon, innostuneisuuden ja energian lähde. Se liitetään älyyn, oppimiseen ja keskittymiseen. Keltaisen värin haasteita ovat pelko, masennus ja itseluottamuksen vähäisyys. Vihreä tuo elämäämme tasapainoa, rakkautta, luottamusta. Vihreä tuo mukanaan ”tässä ja nyt”-asenteen, jossa vilpittömästi toimitaan toisten hyväksi. Epätasapaino tämän värin kanssa luo elämään mustasukkaisuutta ja kateutta. Sininen on rauhoittava ja lempeä. Se huokuu totuuden henkeä. Sillä on kyky rentouttaa, poistaa kipua ja haihduttaa stressiä. Se on myös arvovallan ja maskuliinisuuden väri. Sinisen vähäisyys näkyy ujoutena ja arvostelun pelkona.

Kokemusten vaihtoa

Opintopäivillä saimme tutustua toisiimme ja havaitsimme, että ohjaajien työkentät ovat varsin laajat ja monenkirjavat. Kurssille osallistuvilla oli samanlaisia taustoja mutta työnimikkeitä oli tuskaisen paljon. Työpaikkaohjaajia, askarteluohjaajia, nuorisotyöntekijöitä, virikeohjaajia, kädentaitojen ohjaajia, ohjaajia, työpajaohjaajia, artenomeja, lähihoitajia… Millaista työtä ja millaisella nimikkeellä itse tulen joskus työskentelemään? Yhteenlaskettuna koko porukalla oli n.450 vuotta työkokemusta, joten olin imuroimassa varsin asiantuntevaa kokemustietoa itseeni.

Itselleni opintopäivät olivat mitä antoisimmat vertaistuen kannalta. Sain keskustella monien työelämässä olevien ohjaajien kanssa tämän hetkisestä työstä, haasteista, mahdollisuuksista, heidän kokemuksista ja siitä miten mukavaa ohjaustyö kaikessa kirjavuudessaan on. Ensimmäistä harjoittelupaikkaakin ehdittiin tarjota pariinkin otteeseen. Kontaktien luominen työelämään ei suinkaan ollut se vähäisin anti viikonlopusta! Kotimatkalla opiskelukaverin kanssa käyty keskustelu ja viikonlopun tiivistys ei myöskään ollut arvoton, vaan piste iin päälle koko viikonlopulle.

Kuvat ja teksti: Carita Arkko, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija