Opiskelijan arki on täynnä tekemistä, eikä tehtävien tekoon tunnu aina vuorokauden tunnit riittävän. Välillä on vain pakko tehdä, vaikka silmät ristissä ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan työskentelyynsä. Kun yhdestä työstä pääsee eroon, toinen jyrää jo päälle. Mutta välillä, kun työt on saatu hyvälle mallille, alkaa pohtia, mitähän ne kanssaopiskelijat oikein tekivätkään.

Kovasta vauhdista huolimatta välillä pitäisi pysähtyä, nostaa katse omasta työstään ja mennä katsomaan, minkälaisia asioita ympärillä toteutetaan.  Hämmästys voi olla suuri, kun tajuaa, miten hienoja ideoita ympärillä leijuu.  Yhtäkkiä tiedostaa – tai muistaa, että ympärillä ahertavat ihmiset ovat lahjakkaita osaajia, tulevia ammattilaisia, jotka pursuavat kekseliäisyyttä ja luovuutta. Samalla kasvaa tietoisuus omasta osaamisesta. Hetkessä menee rinta rottingille, kun tajuaa, kuinka hienoa on saada työskennellä tällaisten henkilöiden parissa – ja olla yksi heistä.

Silti välillä huomaa vasta kurssin loputtua, ettei keskittymiseltään ehtinyt nähdä ryhmäläistensä töitä. Siksi on hyvä vielä koota ryhmä kokoon palautetilaisuuteen ja käydä yhdessä työt läpi.  Palautetilaisuudessa jokainen ryhmäläinen esittelee oman työnsä ja muilla on mahdollisuus kommentoida niitä.

On  avartavaa ja opettavaista kuulla myös toisten oppimisprosesseista ja  valmiista töistä  omin sanoin kerrottuna. Se on kuin nuori taiteilija kertoisi työstään, jolloin teos avautuu katsojalleen aivan uudella tavalla. Tämä on meille etuus, sillä harvoin pääsee kuulemaan itse tekijää. Olisi mielenkiintoista kuulla myös suuremman joukon, kuten koko luokan  esittelytilaisuuksia, jolloin näkisi entistäkin laajemmin, kuinka monella tapaa asiat voi toteuttaa.
Kun tehtävä on sama, mutta toteutustapoja lukuisia, on tärkeää tehdä yhteistyötä ja olla vuorovaikutuksessa oppimisyhteisönsä kanssa. Tämä lisää luovuutta ja ideointikykyä sekä kasvattaa meitä ammattilaisiksi ja tiivistää yhteisöämme.  Yhdessä oppiminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja  muodostaa meistä vankan yhteisön,  jonka avulla matkaamme kohti päämääriämme.  Kohottakaamme siis katseemme pois omasta työstämme ja kohdatkaamme aivan uusi ideoiden maailma.



Teksti: Anna Heikkilä, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija