Baltzar, V. 2008. Helsinki: Tammi.

Sodassa ja rakkaudessa

Veijo Baltzarin odotettu romaani Sodassa ja rakkaudessa kertoo koskettavan tarinan mustalaisista toisen maailmansodan jaloissa. Se alkaa rauhallisena kuvauksena eläväisen yhteisön arjesta keskieurooppalaisessa suurkaupungissa. Nouseva natsihallinto muuttaa kohtalokkaasti mustalaistenkin elämän. Ennen suhteellisen sulassa sovussa valkolaisen väestön kanssa eläneet mustalaiset joutuvat sortotoimien ja väkivallan kohteeksi. Kun kansallissosialistit pääsevät valtaan, mustalaisilta viedään loputkin kansalaisoikeudet ja he joutuvat pakenemaan kaupungista henkensä uhalla. Osa jää sotilaiden hirmutekojen alle, osa rahdataan keskitysleireille. Romaanin päähenkilö on mustalaisyhteisön ulkojäsen, katupoika ja taskuvaras Kastalo, joka on rakastunut nuoreen mustalaisnaiseen Carinjaan. Tämä on kuitenkin luvattu jo toiselle miehelle, Bustanille. Tarinan alussa Carinjan ja Bustanin häihin on tulossa sukua läheltä ja kaukaa. Kansallissosialististen ääriryhmien väkivalta keskeyttää häät, ja mustalaiset joutuvat lähtemään kaupungista yön selkään. Mustalaisyhteisö vaeltaa pitkin pikkuteitä ja viettää öitään metsässä, autiotaloissa, hylätyissä tehtaissa ja vanhoissa kaivoksissa. Usean vuoden mittaiseksi venyvän exoduksen aikana nuori Kastalo löytää itsestään miehen, entisestä itsekkäästä varkaasta kasvaa vastuullinen ja toisia kunnioittava heimon jäsen. Veijo Baltzarin romaani on samaan aikaan elämyksellinen kasvutarina, historiallinen tragedia ja riipaiseva rakkauskertomus. Se on balladimainen kuvaus rakkaudesta keskellä kauhistuttavinta aikaa Euroopan historiassa. Euroopan mustalaisten kohtalo maailmansodan aikana on vaiettu kansanmurha. Sodassa ja rakkaudessa on myös melodraama ja selviämistarina maattomista ihmisistä, joilla ei ole muuta kotimaata kuin toisensa.

Binchy, M. 2008. Helsinki: Loisto. 

Valkeiden kukkien lehto

Aina hyvää tarkoittava Isä Brian Flynn on ongelman edessä: Rossmoren pikkukaupungin suunnitteilla olevan uuden moottoritien linjaus jyräisi rakastetun orapihlajalehdon ja Pyhän Annan toivomuslähteen eikä Isä Brian tiedä kannattaisiko vai vastustaisiko hän hanketta. Maanomistaja, jonka maille tietä suunnitellaan, ei hänkään tiedä ottaako maasta tarjotut rahat vai ei. Hänen äitinsähän sai avun toivomuslähteeltä, samoin kuin moni muu avun tarpeessa oleva ihminen. Tarinoita lähteen vaikutuksesta elämään on monia ja Maeve Binchy kertoo ne kaikki rakastettavasti, empaattisesti eikä kaihda suuriakaan tunteita. Valkeiden kukkien lehdossa ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa vastustamattomalla tavalla. Binchy kertoo pikkukaupungin ihmisistä ja heidän toiveistaan, suruistaan, unelmistaan ja ongelmistaan empaattisesti ja lämpimästi.

Boyle, T. C. 2009. Helsinki: LampLite.

Hatka City

Eletään vuotta 1970. Kalifornian aurinko syleilee hippikommuunia, joka omistautuu rauhalle, vapaalle rakkaudelle ja yksinkertaiselle elämälle Äiti Maan helmoissa, kunnes törmää sheriffiin ja muihin virkavallan määräyksiin ja muuttaa Alaskaan. Napapiirillä Hatka Cityn veljiä ja sisaria odottavat uudet törmäykset pohjoisen väärentämättömien kanta-asukkaiden ja vähemmän lempeiden luonnonolojen kanssa. T. C. Boyle, itse veteraanihippi, kuvaa mestarillisesti miten hänen ikäpolvensa ihanteille kävi. Hatka City (Drop City) on T. C. Boylen (s. 1948) yhdeksäs romaani, New York Times Bestseller ja National Book Award -finalisti.

Cleeves, A. 2007. Hämeenlinna: Karisto

Musta kuin yö

On hyytävän kylmä tammikuinen aamu Ravenswickin kylässä Shetlannin saarilla. Nuori yksinhuoltajaäiti palaa kotiin saatettuaan lapsensa kouluun, kun hän huomaa vastasataneessa lumessa jotain punaista, joka kiinnostaa yläpuolella kierteleviä korppeja. Nainen lähtee katsomaan sitä lähempää ja löytää lumen puolittain peittämän ruumiin. Siinä on naapurin teini-ikäinen tyttö, joka on kuristettu omalla punaisella kaulahuivillaan. Pikkukaupungin poliisi saa lisävoimia Skotlannista selvittämään surmatyötä. Paikallisten asukkaiden mielestä se on turhaa, he uskovat tietävänsä syyllisen. Sen täytyy olla erakkomainen, vähän yksinkertainen vanhus, joka on naapureidensa pahansuopaisten juorujen kohde. Murhaa tutkiva ja itsekin saarelaisiin kuuluva komisario Jimmy Perez ei kuitenkaan usko vanhan miehen syyllisyyteen. Shetlannin karu luonto ja suljettu kyläyhteisö ovat oiva tausta vahvalle ja intensiiviselle murhatarinalle, joka vakuuttaa henkilökuvauksellaan. Komisario Jimmy Perezin lisäksi mukana on monta hienosti kuvattua saarelaista - opettajia, pois haikailevia nuoria, paikallisia mahtimiehiä. Musta kuin yö on ensimmäinen osa neliosaiseksi kasvavaa dekkarisarjaa, jossa Ann Cleeves kuvaa Shetlannin saaria eri vuodenaikoina. Kirjojen keskushenkilö on sympaattinen komisario Jimmy Perez.

Cleeves, A. 2009. Hämeenlinna: Karisto

Punaista tomua

Saarella, missä kaikki tuntevat toisensa, on vaikea pitää salaisuuksia tai saada tietoa asioista, joista ei haluta puhua ulkopuolisille. Tämän huomaa myös komisario Jimmy Perez, joka jatkaa nyt tutkimuksiaan Whalseyn sumuisella saarella. Punaista tomua on palkitun Ann Cleevesin Shetlandinsaarille sijoittuvan dekkarisarjan kolmas osa. Perezin kollegan Sandyn isoäidin tontilla tehdään arkeologisia kaivauksia. Tontilta löytyy ihmisen luita ja vanhoja kolikoita, ja pian tämän jälkeen kaksi ruumista. Molemmille kuolemille löytyy järkevä selitys, mutta Jimmy Perezin mielestä kaksi kuolemaa samassa kuussa ja samalla tontilla on liian outoa sattumaa. Perez aloittaa murhatutkimukset, joihin joutuu sukulaissiteistään huolimatta osallistumaan myös Sandy. Pian Sandy huomaa penkovansa sukusalaisuuksia, joista ei oikeastaan haluaisi tietää mitään. Tapahtumien takaa alkaa paljastua vanha ja monimutkainen mustasukkaisuuden, kateuden ja sotkuisten ihmissuhteiden vyyhti.

Cleeves, A. 2008. Hämeenlinna: Karisto

Valoisat illat

Shetlandinsaarilla eletään keskikesää - yöttömien öiden aikaa, jolloin aurinko ei laske ja linnut laulavat yöllä. Kuulaassa yössä kulkee myös murhaaja, jota komisario Jimmy Perez jäljittää. Komisarion uusin juttu käynnistyy taiteilija Bella Sinclairin näyttelyn avajaisissa, jotka keskeytyvät ikävästi, kun muuan vieraista saa hysteerisen kohtauksen. Kukaan ei tunne itkevää miestä, joka kärsii muistinmenetyksestä eikä tiedä edes nimeään. Seuraavana aamuna samainen mies löytyy kuolleena, klovnin naamio kasvoillaan. Komisario Jimmy Perez aavistaa, että kuolema on kytköksissä saareen ja saarelaisiin, vaikka kukaan ei myönnäkään tunteneensa vainajaa. Komisarion tuntemus vain vahvistuu, kun Bella Sinclairin lähipiirissä tapahtuu vielä toinen surmatyö, jota sitäkin Perez alkaa selvittää. Valoisat illat on jo toinen suomennettu dekkari komisario Jimmy Perezin tutkimuksista. Ensimmäinen Perezistä kertova teos, Musta kuin yö, palkittiin Englannissa vuoden parhaana rikosromaanina. Neliosaiseksi kasvavasta, Shetlandinsaarille sijoittuvasta rikosromaanisarjasta tuli heti ensimmäisen osan myötä Ann Cleevesin kansainvälinen läpimurto. 

Edwards, L. 2007. Helsinki: Books on Demand

Merikipunoita: merimies, muija ja mukulat - aavalta ankkuriin

Naiset eivät paljon meriromaaneja ole kirjoitelleet. Kotkassa asuvan merikapteenin vaimon ja tyttären Lea Edwardsin koko suku on kotoisin Suursaaresta, kalastajien ja merenkulkijoitten saaresta. Merikipunoita on kirja muutoksesta, jossa saari, yhteisö ja vanha tapa elää menetetään. Vailla vaihtoehtoa mies nousee purjelaivaan, kiertää Kap Hornin, opiskelee sodan keskellä kapteeniksi ja lopulta asettuu perheineen mantereelle, kaupunkiin ja toisenlaiseen maailmaan. Tapahtumia havainnoi ja tulkitsee tytär, johon isä vaikuttaa voimakkaasti taustalla, myös poissaolollaan. Merimies "tulee meille", mutta ottaa myös mukaan ja avaa nuoren silmät maailmaan. Vanhan merimiehen viimeinen väsyminen on traagisuudessaan hellyttävää, laivat ja saari valtaavat taas mielen. Samalla tytär kietoutuu suvun menneisyyteen, saareen ja mereen. Lea Edwards työskenteli luokanopettajana ja kouluttajana Kouvolan ja Haminan seuduilla. Kirjoittamista hän on opiskellut Turun yliopistossa sekä Kotkan Pekkas-akatemiassa. 

Gavalda, A. 2007. Helsinki: Loisto

Kimpassa

Camille Fauque on 26-vuotias langanlaiha nuori nainen, jolla on ankara lapsuus, kaoottinen nuoruus ja yksinäinen olo. Camille on lahjakas piirtäjä, mutta hän ei uskalla enää tarttua kynään vaan siivoaa henkensä pitimeksi. Camille asuu pienen pienessä, kylmässä palvelijanhuoneessa kunnes alakerran Philibert Marquet de la Durbilli$+ere pelastaa hänet ankaran flunssan kourista ja tuo Eiffel-tornin juurella sijaitsevan valtavan perintöasuntonsa suojiin. Philibert on vanhan aristokraattisuvun vesa, joka tietää kaiken Ranskan historiasta ja käyttäytyy huomaamattaan kuin muinaisjäänne. Heidän kohtaamisestaan alkaa harvinaislaatuinen ystävyys. Franck Lestafier on loistava kokki, joka on asunut Philibertin luona jo jonkin aikaa. Franck hankkii mielellään yhden yön seuraa, mutta vielä mieluummin hän rassaa moottoripyöräänsä. Ainoana vapaapäivänään hän käy tervehtimässä isoäitiään Paulettea, joka yrittää sopeutua elämään ilottomassa vanhustentalossa. Kun Franck, Camille, Philibert ja Paulette kohtaavat, maailma mullistuu. Eikä siinä kaikki. Franckin keittämä soppa on viedä Camillelta kielen - ja pian myös sydämen.



Jensen, C. 2009. Helsinki: WSOY

Me hukkuneet

Me hukkuneet on nykykirjallisuudessa harvinaisuus: vanha kunnon meriromaani. Sen päähenkilö on pieni Marstalin kylä merimiehineen ja heidän perheineen. Linjalaivoilta, fregateilta ja kotirannikolta kerrottu romaani tavoittaa viiden sukupolven historian, alkaen Tanskan ja Saksan välisestä sodasta 1848 ja jatkuen modernin Tanskan syntyvaiheisiin. Jensenin laveasta tarinoinnista nautiskellessa tuntuu kuin keinuisi aalloilla itsekin. Suolan, tervan ja ruudintuoksuisessa romaanissa on niin karskia, paloviinan maustamaa uhoa kuin siitä kaikuvaa paljasta, melankolista kaipuuta. Milloin Newfoundlandin kalliorannoilla tai Samoan myrskyissä seilaavat marstalilaiset eivät ikävöi uusia horisontteja ja sotatilanteita, he taistelevat koti-ikäväänsä vastaan. Isättömäksi jääneet, tykinkuulilla leikkivät lapset ja hukkuneiden lesket ovat mantereella merkkinä meren vaatimista uhreista. Me hukkuneet on useita kirjallisuuspalkintoja saaneen Carsten Jensenin (s. 1952 Marstalissa) kuudestoista teos. Ennen kirjallista uraansa Jensen tunnettiin kirjallisuuskriitikkona.

Meri, V. 2008. Helsinki: Otava

Peiliin piirretty nainen

Eino, helsinkiläinen vuokra-autoilija, asuu Katajanokalla yhteisboksissa muutamien muiden nuorten miesten kanssa. Lauantaina kesken saunareissun hän saa kyydittäväkseen kaksi omalaatuista asiakasta. Yllättävän ja traagisen käänteen vuoksi kyytimatka maaseudulle venyy parin päivän mittaiseksi. Vaellustarinaksi kehittyvä romaani on Veijo Meren kaunokirjallisista teoksista laajin ja rönsyilevin. Perimmäisen runsautensa tarina saa niistä monenkirjavista sattumuksista ja tapauksista, joita teoksen henkilöt kertovat toisilleen, uupumatta ja herkeämättä. Peiliin piirretty nainen ilmestyi alun perin vuonna 1963. Jälkisanat kirjoittanut Silja Rantanen.



Toptas, H. A. 2008. Helsinki: Otava.

Varjottomat

Uhlgren, S. 2008. Tampere: Mediapinta

Vastarintaan nousee lohen suku

Sauli Uhlgrenin 1960-luvun lopulle sijoittuvassa kollektiiviromaanissa eletään suuren yhteiskunnallisen murroksen aikaa, jolloin Suomen jokien valjastaminen sähköenergian tuotannolle on vilkkaimmillaan. Sodan jälkeinen niukkuuden aika on hiljalleen väistynyt ja energian tarve on nopeasti lisääntynyt. Taistelu voimayhtiö vastaan kyläläiset ja luontoihmiset on ollut kova, mutta raha on ollut voimakkaampi ja kyläläiset tukijoineen ovat joutuneet taipumaan. Tosin osalle heistä, kuten kauppias Kaikkoselle, hiekkakeisari Vöyrille ja pontikkatehtailija Pölläselle tilanne on otollinen: bensaa palaa ja tavaraa menee, hiekkamontut ja pontikkapullot tyhjenevät. Suurimpia menettäjiä taloudellisesti, mutta vielä enemmän henkisesti ovat tulevan voimalan tuntumassa asuvat Kasurit ja Rintalat. Romaanin henkilögalleria on täynnä värikkäitä ja reheviä ihmistyyppejä. Oman säväyksensä tarinaan tuovat reppurit ja rakennusfirman miehet. Välillä meno kylällä saa lähes surrealistisia piirteitä lempeän huumorin keventäessä kuitenkin joskus liian totiseksi karannutta tunnelmaa. Kylän väki suhtautuu kyräillen kulkumiehiin, etenkin saksalaisiin, lukuun ottamatta naisia, joita kaikki vieras kiehtoo enemmän kuin miehiä. Miehille saksalaiset ovat edelleenkin vain Lapin polttajia. Taitavana työn- ja ihmissuhdekuvaajana tunnettu Uhlgren on kirjoittanut romaanin, joka on kypsän ja valveutuneen kirjailijan kannanotto oikeuden ja epäoikeuden toteutumisesta. Romaanin aihepiiri on ajankohtainen: elämme retro-henkistä aikaa, jolloin ollaan myös herättämässä voimia, jotka haluavat purkaa koskiensuojelulakeja ja valjastaa viimeisetkin vapaat kosket energiayhtiöiden loputtomiin tarpeisiin.

Silfverberg, A. 2008. Helsinki: Avain.

Kung Po