Tämänhetkinen juttu?
Forssan teatterin lastennäytelmä Urpo ja Turpo ja hirmuinen ÄM. Suunnittelin puvustuksen näytelmään ja toteutin sen yhteistyössä työryhmän kanssa. Ensi-ilta oli 21.11.2009 ja näytelmä pyörii huhtikuun 2010 loppuun asti.

Mistä lähdit liikkeelle tämän näytelmän puvustuksen suunnittelussa?
Aloitin lukemalla käsikirjoituksen ja tutkimalla löytyykö sieltä viitteitä puvustukseen. Esimerkiksi, onko mainittu että nallella on taskusssa nenäliina. Silloin täytyy tehdä nallen vaatteisiin tasku ja laittaa sinne nenäliina. Etsin ideakuvia kirjaston kirjoista ja internetistä. Näytelmässä on nallejen lisäksi robotti, lentokone, mollamaija, barbi ja allosaurus. Näytelmän kantavana ideana on se että lelut ovat vanhoja ja käytettyjä, mikä pitää näkyä puvustuksessa.

Miten lastennäytelmä eroaa aikuisten näytelmästä puvustuksen suunnittelussa ja toteutuksessa? Mitä pitää ottaa erityisesti huomioon lastennäytelmää suunniteltaessa?
Lasten näytelmässä tulee helposti käytettyä enemmän ja kirkkaampia värejä, jotka kiinnittävät lasten huomion. Aikuisten näytelmissä puvut voivat olla rohkeampia, mutta esimerkiksi barbin puvun piti tässä näytelmässä olla hillitympi ja lapsikatsojille sopiva.
Lapsille suuniteltaessa pitää osata miettiä ”lapsellisesti” esimerkiksi miltä allosaurus näyttäisi lasten mielikuvissa, eikä miltä oikea dinosaurus on joskus näyttänyt. Lasten näytelmiä suunniteltaessa saa ja pitää käyttää enemmän mielikuvitusta ja osata ajatella mikä lapsen mielestä olisi mielenkiintoista.

Mikä tämän näytelmän puvuista oli haastavain ja mielenkiintoisin suunnitella ja toteuttaa?
Robotin puvussa oli eniten haastetta, koska innostuin lisäämään robottiin valoja. Päivätöistäni löysin metallisen laatikon, josta tuli suuri osa robotin pukua vilkkuvine värivaloineen. Laatikon alle näyttelijä pukee robottimaiset housut ja paidan. Päässään robotilla on ylijäämä lampunkupu, johon on myös lisätty yhdet vilkkuvat valot. Kun robotti hyytyy, niin robotin valot sammuvat, mikä tuo lisää mielenkiintoa robotin hahmoon. Oli myös haastavaa miettiä miten nallekarhut pystyvät toiminaan näyttämöllä kuumissa ja painavissa karvapuvuissaan. Ompelin karhupukuihin ilma-aukot kainaloihin, jotta näyttelijöillä ei olisi niin tukalaa näyttämön kuumien ja hohtavien valojen alla.

Oletko itse tyytyväinen lopputulokseen, millaista palautetta olet puvuista saanut?
Olen tyytyväinen, koska tein tämänkin näytelmän pelkästään iltatöinä ja aikaa ei ollut ihan niin paljon kuin olisi toivonut. Onneksi löytyi ahkeria teatteriharrastajia ompeluavuksi ja saimme kaiken ajoissa valmiiksi.
Etenkin robotti valoineen on saanut lapsiyleisöltä paljon kiitosta ja kehuja. Kokoinasuus oli tasapainoinen eheä.

Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi suunnittelen Forssan teatterin päällystakki nimisen näytelmän puvustuksen. Ensi-ilta on helmikuun lopussa. Tällä hetkellä on meneillään käsikirjoituksen analysointi ja aineiston haku puvustuksen suunnitteluun. Näytelmä on mielenkiintoinen puvustuksen kannalta, koska siinä kuljetaan useamman vuoskymmenen kautta nykypäivään asti. Odotan jo innolla varsinaista puvustuksen totetusta.

Näytökset ja lisätietoja: http://www.forssanteatteri.fi/

Teksti: Tiina Ryhtä, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija
Kuvat: MAK-Media, Liisa Laikkorpi ja Kirsi Enberg