Opiskeluryhmä oko08 kävi 2.12.2009 tutustumassa Kiasman näyttelyihin oppaan johdolla. Opas esitteli meille Ars Fennica 2009 – näyttelyn sekä Pipilotti Ristin Elixir - näyttelyn. Opastus kesti tunnin, jonka jälkeen saimme tutustua Kiasman kokoelmiin omien mieltymystemme mukaan.

Ars Fennica – näyttely esittelee Ars Fennica – kilpailun ehdokkaiden töitä. Palkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena korkeatasoisesta ja persoonallisesta taiteellisesta työstä. Tänä vuonna palkinnon sai Jussi Kivi. Kukin ehdokkaana oleva taiteilija on saanut Kiasmassa oman tilansa, jonka on saanut täyttää omilla töillään mieltymistensä mukaan.

Kulkiessamme Ars Fennica – näyttelyn läpi yritän kuunnella korvat höröllä opiskeluryhmän spontaaneja kommentteja, mutta niitä ei tunnu tulevan. Opiskelijat katselevat voittajan töitä niitä sen kummemmin kommentoimatta. Samoin käy Mika Karhun taulujen kohdalla.  Jyrki Riekin energiset ja suorastaan huutavat teokset saavat ryhmän kohisemaan. Ilmeet kuvastavat hämmennystä, inhoa, kiinnostusta. Opas kyselee ryhmäläisten mielipiteitä. Kehutaan töiden värimaailmaa ja erikoisuutta. Pari opiskelijaa lunastaa nurkasta löytyvän Riekin lehtisen ja maksaa kolehtilaatikkoon. Matti Kalkamon veistokset säikäyttävät osan opiskelijoista. Hämärässä huoneessa istuu kirkossa veistettyjä ihmisiä pelottavan aidon oloisena. Viimeisessä huoneessa ryhmä ihastelee Petri Yrjölän eteerisiä maisemamaalauksia. Ryhmä hajaantuu katselemaan tauluja läheltä, kiertelevät ja kuiskuttelevat. ”Ei ole vaikea valita voittajaa” joku tokaisee viitaten näyttelyn yhteydessä olevaan yleisöäänestykseen. Toinen sanoo vastaan, että hänen on vaikea päättää kahden välillä. Yrjölä ja Kalkamo näyttävät lopulta jakavan opiskelijoiden äänet, Yrjölän saadessa muutaman äänen enemmän. Opiskelijoiden kommentteja:

"Siis tää on voittaja? Mut täähän on vaan kuvannut jotain retkeilykuvia."

"En kyllä tajua, miks näiden täytyy olla näin... anatomisesti korrekteja."

"Hei, ihania tonttu-ukkoja!"

"Vähäks hyvin tehty toi kuollut rotta"

"No tää alkaa näyttää jo enemmän taiteelta."

"Aika pelottavan oikean näköisiä noi veistetyt ihmiset"

Pipilotti Ristin Elixir sai ryhmän rentoutumaan.  Näyttelyyn mentäessä riisuttiin kengät. Ryhmäläiset kuuntelivat opastusta ja jäivät sitten tutustumaan Pipilotin videoteoksiin itsenäisesti. Pipilotti Ristin teokset ovat installaatioita, jotka ottavat tilan haltuun. Teokset muokataan tilaan sopivaksi ja tilaa muokataan teoksiin sopiviksi. Taiteilija toivoo, että näyttelyn värimaailma piristäisi ja ihmiset kokisivat voimautuvansa teoksia katsellessaan. Ainakin yleisö pääsee rentoutumaan, sillä kahta hänen videoteostaan katsotaan maassa maaten pehmeisiin tyynyihin nojaten. Tyynyihin nojaten voi myös ihastella hänen kattoon kiinnitettyä koivu-installaatiota, jossa hänen keräämänsä muoviset esineet saavat uuden elämän valojen syleilyssä.

Tässä opiskelijoiden kommentteja Pipilotti Ristin näyttelystä:

 "Voimauttava, rentouttava" 

"Musiikki hermostuttavaa"

"Pipilottin teosten jälkeen on vaikea katsoa pysähtynyttä kuvaa"

"Toisella katselukerralla parempi kuin ensimmäisellä"

"Meditatiivinen, rauhoittava, kertomuksellinen"

"Samalta paikalta pystyi katsomaan useita teoksia"

"Missä mies teoksessa, joka käsitteli Paratiisia vailla synnin käsitettä?"

"Lattialla oli ihana maata pehmeällä matolla"

Keskustelua näyttelyn jälkeen herätti nimenomaan teos, joka käsitteli Paratiisia vailla synnin käsitettä. Täysin naisista koostuva ryhmämme kaikki jäsenet eivät pitäneet siitä, että teoksessa oli vain alastomia naisia. (2kpl) Heidän mielestään hedelmien puristelu esimerkiksi rintojen välissä oli tarpeetonta. Ryhmäläiset kaipasivat Paratiisiin Eevan kaveriksi Aatamia, ei toista Eevaa. Ehkä Pipilotti yritti viestittää meille jotain liian miehisestä maailmankatsomuksesta, joka tekee naisesta ylikorostetun seksuaalisen olennon. Miehen paljaat rinnat saavat näkyä, naisen eivät. Oliko murskaantuva hedelmä Hyvän ja Pahan tiedon puusta? Oli Pipilottin viesti mikä tahansa, teos teki sen, mikä taiteen tehtävä koetaan olevan - herätti keskustelua.

 Vierailu Kiasmassa oli hyödyllinen monella tasolla. Se kartutti ryhmän tietoa nykytaiteen tämän hetkisestä tilasta ja tutustutti Ars Fennican tämän vuotisiin ehdokkaisiin. Ristin näyttely antoi meidän pysähtyä ja rentoutua, avautua taiteelle ja sen kokemiselle. Moninaisten, eri tekniikoilla tehtyjen teosten katseleminen muistutti meitä siitä, että taide on katsojan silmässä samalla lailla kuin kauneus. Yllättävät materiaalivalinnat ja niiden estoton yhdistely antaa meillekin luvan irrotella omassa taiteen tekemisessämme, oli menetelmä mikä tahansa. Kiasman on suunniteltu nostattamaan museossa vierailevissa tunteita, ihmetystä ja keskustelua. Ryhmämme kohtasi ne kaikki.