|
Kulttuuriopiskelijan arkea - perheellisen näkökulmasta |
 | Herätys kello 6.00 Hyvinkäällä. Hiivin hiljaa huoneesta, etten herättäisi nukkuvaa miestä enkä poikaa. Väsyttäisi vielä. Eilinen ilta venyi pitkäksi tehden paperi ja pahvi -kurssin työtä. Palautus olisi jo viikon päästä, enkä ole aloittanutkaan kansiota. Olen niitä kuuluisia viimetipan ihmisiä.
Aamuisin on minun oma hetkeni kun saan olla rauhassa ja juoda teekupin keskeytyksettä. Mieheni huolehtii lapsen herätyksestä ja hoitoon viemisestä. Itse olen siinä vaiheessa jo junassa kohti Hämeenlinnaa.
Tapaan asemalla luokkakaverini, jonka kanssa kuljen usein kouluun. Ihanaa, ettei tarvitse yksin matkustaa niin pitkää matkaa. Junassa keskustelemme innokkaasti erilaisista käsityömenetelmistä ja vierustoverimme kysyykin missä oikein opiskelemme. Kerromme hänelle ohjaustoiminnasta, kuulemma aivan outo käsite. Wetterhoffin nimen hän kuitenkin tunnistaa. |
Koulupäivä alkaa elokuvan leikkaamisella. Muistin sujauttaa filmin laukkuuni viime hetkellä ennen kuin lähdin kotoa. Kuvaussihteerin pitäisi pitää kaikkia lankoja käsissään, kyllä kyllä. Edellisellä kerralla kuvasimme elokuvan ja nyt pitäisi katsoa se ja leikata. Olemme tikahtua nauruun kun katselemme raakaversiota. Kyllä täytyy vielä leikata ja runsaasti! Olen tullut suoraan äitiyslomalta kouluun ja nautin suuresti, kun pääsen ihmisten ilmoille.
Iltapäivällä saamme tuotesuunnittelusta uuden tehtävän. Suunnittele liikelaja ohjaustoiminnalle. Ei mikään mitätön tehtävä siis. No, ajatuksia lähti heti virtaamaan, saa nähdä miten käy. |  |
| Ja kotiin pitäisi lähteä. Viimeistelen junassa kummitytölleni kutomaa villasukkaa. Sen värit ovat suorastaan terapeuttisia. Tänään on minun vuoroni hakea lapsi hoidosta, koska miehellä menee pitkään töissä. Menen pyörällä ja nautin kun saan oiikein hien pintaan. Nykyään tuntuu ettei aikaa ole urheiluharrastuksille. Koti ja koulu yhdessä valtaavat oman aikani. Mutta en valita. Itse olen tämän valinnut ja nautin opiskelusta. | |
 | Löysin internetin syövereistä vauvoille tarkoitetun värikylpy-metodin. Kokeilemme sitä lapseni kanssa kylpyhuoneessa. Annan hänelle mustikoita ja vadelmia sekä peperin, jonka teippaan lattiaan. Aika kauan kestää ennenkuin 1-vuotias tajuaa mitä pitää tehdä. Lopulta on riemukasta sotkea marjoilla. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tajuan, etten saa mustikan väriä hänestä irti. Hoitotäti saattaa ihmetellä sinisiä jalkapohjia. Sitten iltapesut, puurot ja nukkumaan. Nukuttaminen kestää tällä kertaa Vain puoli tuntia. Aloitan illalla vielä kansion tekemistä ja luulisin että ehdin jopa tehdä sen ennen palautuspäivää. Mietin, että tämä oli hyvä päivä. Opin paljon uutta ja sain viettää laatuaikaa lapseni kanssa. |
Kuvat ja teksti: Tiina Kinnunen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija |
