klo 7:15
Puhelimen herätystoiminto piipittää ärsyttävästi – ja aivan liian aikaisin. Ehdin mennä sekaisin painamieni ”torkku-kertojen” määrässä ennen kuin saan itseni ylös sängystä ja aamutoimien kautta liikkeelle.

klo 8:20
Tunnilla. Vain vähän hengästyneenä. Vain vähän myöhässä.
Jokaisen opiskelijan paikalla on tarra-arkki, jossa on sydämiä ja erikokoisia tähtiä. Ehdin hetken pohtia, minkälaisesta mielikuvituksellisesta tehtävästä tällä kertaa mahtaa olla kyse, kunnes kysymällä selviää, että ne ovat ylijäämää eilisen pikkujouluista, jotka jäivät itseltäni väliin. Jaahas.

Kurssilla aloitetaan ryhmätyö, minkä seurauksena raahaan pahvia ja paperia tihkusateen halki kotiin. Sullon ne työhuoneeseen odottamaan aikaansa – keittiön kun ovat vallanneet heinät ja kepit. Levällään olevien rottinkien näkeminen tuo mieleen punonnan kurssin ja ne kaikki työt, jotka siihen liittyen pitäisi saada aikaan. Ehkä sitten viikonloppuna.

klo 13:15
Aloitan ajomatkan kohti Espoota ja ystäväni kotia. Lyhyt koulupäiväni ja hänen työpaikkansa kanssa sopima osittainen etäpäivä mahdollistavat mukavasti sen, että ehdimme rauhassa vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia, ennen kuin lähdemme roolipelaamaan.

klo 14:00
Typerä kehä. Typerät tietyöt.
Typerä ruuhka, joka ilmaantuu aina jostain silloin kun allekirjoittanut on liikenteessä.

klo 14:20
Lopultakin perillä... ja kuten tavallista, ystäväni luona aika kuluu nopeasti. Lopulta meidän täytyy pitää pientä kiirettä, jotta ehdimme Munkkiniemeen lähtevään bussiin. Jotain tekemistä kiireen kanssa saattaa tietysti olla silläkin, että ystäväni halusi ehdottomasti poiketa vielä Sellossa – sieltä kun saa glögikeksejä.

klo 23:00
Moottoritiellä on olettamaani enemmän liikennettä suunnatessani takaisin Hämeenlinnaan. Sonata Arctican ”Broken” pauhaa soittimesta. Tajuan unohtaneeni toivottaa ystävälleni onnea hänen ensimmäiselle ulkomaan työmatkalleen, josta keskustelimme ennen roolipeliä. Laitan perään tekstiviestin ja toivon, että hän tuntee minut jo tarpeeksi hyvin ollakseen loukkaantumatta.

klo 00:30
Pakkaan vielä viimeisiä mosaiikkityön välineitä seuraavaksi päiväksi ja yritän miettiä, mitä kaikkea olen mahtanut unohtaa. Kapuan sänkyyn ja asetan puhelimen hälyttämään 07:15, mikä on – taas kerran – aivan liian aikaisin.

Teksti: Marja "Patsi" Pohjonen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) - opiskelija