Tanssistrategia valmis - Helsinkiin esitetään tanssitaloa

Valtion tanssitaidetoimikunnan tanssin strategia vuosille 2010–2020 on valmistunut. Strategiassa esitetään mm. tanssin talon perustamista Helsinkiin, valtakunnallista kiertueverkostoa, tanssin vapaan kentän rahoituksen parantamista sekä tanssin ottamista osaksi peruskoulujen opetussuunnitelmaa. Strategia tähtää tanssin toimintaedellytysten parantamiseen. Se luovutettiin valtiosihteeri Marcus Rantalalle tiistaina.

Tanssin talo ja kiertueverkosto parantamaan tanssin saatavuutta

Strategiassa painotetaan tanssin saatavuuden parantamista. Tanssin tarpeisiin soveltuva esitys- ja harjoitustila tulisi rakentaa Helsinkiin, jossa valtaosa alan toimijoista on. Hanketta tulisi valmistella Helsingin kaupungin, valtion, tanssin sekä muiden esittävän taiteen toimijoiden yhteistyönä. Talo toimisi kotimaisen ja ulkomaisen esittävän taiteen ympärivuotisena vierailunäyttämönä ja mahdollistaisi myös ulkomaisten vierailuesitysten järjestämisen.

Tanssin saatavuutta tulisi lisätä myös perustamalla valtakunnallinen kiertueverkosto ja siihen liittyvä rahoitusjärjestelmä. Uudistus mahdollistaisi erikokoisten ja -tyyppisten teosten esittämisen eri puolilla Suomea. Hanke halutaan toteuttaa yhdessä teatterikentän kanssa, sillä puheteattereiden tilat soveltuisivat hyvin myös tanssin esittämiseen.

Kunnat tukemaan tanssitaidetta

Strategiassa kiinnitetään huomiota puhe- ja tanssiteattereiden eriarvoiseen kohteluun kunnissa. Kuntien tulisi nostaa teatteri- ja orkesterilain piirin kuuluvien tanssiteattereiden kuntarahoitusosuus suhteellisesti samalle tasolle puheteattereiden kanssa. Myös kuntien tuki tanssin vapaalle kentälle on hälyttävän pieni. Tilanne on heikoin Helsingissä, missä toimii parikymmentä vapaata tanssiryhmää.

Kuntien tulisi yhdessä alueensa tanssitoimijoiden kanssa vastata soveltuvien esitys- ja harjoitustilojen saamisesta tanssin käyttöön. Tiloista on nyt pulaa kaikkialla maassa.

Tanssi oppiaineeksi kouluihin

Tanssi halutaan sisällyttää peruskoulun opetussuunnitelmaan itsenäisenä oppiaineena. Suurimmassa osassa maamme kouluja tanssinopetus rajoittuu toistaiseksi muutamaan tuntiin vuodessa liikuntatuntien yhteydessä. Tanssi tukee monipuolisesti lapsen psyykkistä ja fyysistä kehitystä ja itseilmaisua sekä tukee myönteistä asennetta liikuntaan ja omasta kehosta ja terveydestä huolehtimiseen.

Toiminnan laadullista arviointia kehitettävä

Teatteri- ja orkesterilain mukaista valtionosuutta saavien tanssiteattereiden sekä tanssin aluekeskusten rahoituksesta päätettäessä tulee strategian mukaan arvioida myös toiminnan laatua. Korkeatasoisia ryhmiä on kannustettava harkinnanvaraisella tuella. Vapaalle kentälle halutaan luoda kolmiportainen rahoitusjärjestelmä, jossa ryhmät voivat saada useampivuotista määräaikaista rahoitusta toimintaansa.

EU:n kulttuuriministerit päättivät Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuodesta 2011

EU:n kulttuuri-, av- ja nuorisoministereiden neuvosto kokoontui Brysselissä 27.11. Suomea kokouksessa edusti kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin.

Kulttuuriministerit päättivät kokouksessa, että vuotta 2011 vietetään Euroopassa vapaaehtoistoiminnan teemavuotena. Vuoden tavoitteena on edistää ja tukea vapaaehtoistoimintaa sekä lisätä vapaaehtoistoiminnan tunnettavuutta. Teemavuoden toimenpiteisiin sisältyy tiedotuskampanjoita, kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa sekä tapahtumia Euroopan Unionin, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

Kulttuurineuvosto hyväksyi myös lasten ja nuorten luovuuden ja innovointikyvyn kehittämistä kulttuurin avulla koskevat päätelmät. Päätelmät liittyvät vuonna 2009 vietettävään Euroopan luovuuden ja innovaatioiden teemavuoteen.

AV-asioissa neuvosto hyväksyi medialukutaitoa koskevat päätelmät. Niiden mukaan mediateollisuudella on tärkeä rooli medialukutaidon edistämisessä - samoin kulttuuri-instituutioilla, kansalaisjärjestöillä ja vapaaehtoistyöllä. Koulutusjärjestelmällä on tärkeä tehtävä koko yhteiskunnan ja erityisesti lasten ja nuorten medialukutaidon kehittämisessä.

Lisäksi neuvosto keskusteli kultuurisisältöjen digitoinnista Euroopassa. Keskustelu liittyy Euroopan digitaalisen kirjaston, Europeanan, kehittämiseen. Ministeri Wallinin mielestä Europeanan vaatima lisensiointi olisi järjestettävä siten, että aineistoja voidaan saattaa saataville rajat ylittäen.

- Jäsenvaltioiden ja yhteisön tulee luoda suotuisat edellytykset yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyölle sekä digitoinnissa että sellaisten yhteisten verkkopalveluiden kehittämisessä, joissa aineistojen jakelua ei rajoiteta maantieteellisesti, Wallin totesi.

Vuoden 2009 Suomi-palkinnot taiteellisesta luomistyöstä jaettu

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin on luovuttanut vuotuiset Suomi-palkinnot eri taiteenalojen edustajille. Tunnustuksen saivat suomalainen nykysirkus Cirko Aereo ry, Eppu Normaali yhtye, Konserttikeskus ry, ohjaaja, käsikirjoittaja Anastasia Lapsui, kuvataiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala sekä kirjailija Maria Vuorio.

Suomi-palkinto on kulttuuri- ja urheiluministerin ja valtiovallan antama kiitoksenosoitus taiteellisesta luomistyöstä. Kukin palkittu sai 30 500 euroa paitsi kuvataiteilijat, jotka jakoivat summan puoliksi. Suomi-palkintoja on myönnetty vuodesta 1993 lähtien.

- Tänäkin vuonna palkitsemme kestävästä ja pitkästä elämäntyöstä, erityisen merkittävästä ja ainutlaatuisesta kulttuurikohteesta, arjen iloisesta taiteesta sekä työstä uuden taiteenalan tuomiseksi ja aloittamiseksi maassamme. Erityiseksi painopisteeksi olemme halunneet nostaa lastenkulttuurin parissa tehtävän kestävän ja usein näkymättömäksi jäävän, mutta äärimmäisen tärkeän perustyön, sanoi ministeri Wallin palkintopuheessa.

Palkintoperustelut

Vuoden 2009 Suomi-palkinnon saajat

Cirko Aereo ry

Circo Aereon perustaminen vuonna 1996 merkitsi suomalaisen nykysirkuksen alkusysäystä. Ryhmän toiminta ja taiteellinen painoarvo ovat kehittyneet yhtä jalkaa maamme sirkuskulttuurin uuden nousun kanssa. Circo Aereo on toiminut suomalaisen uuden sirkuksen tiennäyttäjänä.

Circo Aereon taiteellinen profiili perustuu todellisuuden tarkkaan havainnointiin, vahvaan tietoisuuteen sirkuksen ja muiden taiteenalojen perinteestä ja uusimmista suuntauksista sekä vapaana virtaavaan luovuuteen. Circo Aereon teoksissa sirkustaide liittyy yhteen muiden taiteenalojen kanssa ennakkoluulottomasti ja korkealla taiteellisella tasolla

2000-luku on merkinnyt ryhmälle astumista eurooppalaisen nykysirkuksen eturiviin esityksillä liki 30 maassa. Vuosittain ulkomaan esityksiä kertyy 100–150. Tuoreimpana aluevaltauksenaan Circo Aereo on juuri palannut neljä viikkoa kestäneeltä Yhdysvaltain itärannikon teattereihin ja kulttuurikeskuksiin suuntautuneelta kiertueeltaan. Seuraava Yhdysvaltain kiertue tapahtuu vuoden 2011 alussa. Euroopassa Circo Aereon tärkein markkina-alue on nykysirkuksen synnyinmaassa Ranskassa. Ryhmä rekisteröityi Suomen lisäksi Ranskassa jo vuosikymmenen alussa. Tämä on merkinnyt toimivia yhteistyökumppanuuksia, taloudellista tukea ja esiintymismahdollisuuksia muun muassa monilla Ranskan alueellisilla kansallisnäyttämöillä.

Circo Aereon menestys on kuva erään maamme nuorimman taidemuodon nykytilanteesta. Nykysirkus on dynaaminen, elämää sykkivä suomalaisen kulttuurin osa. Tänään Circo Aereolle ojennettavalla Suomi-palkinnolla opetusministeriö tunnustaa nykysirkuksen omaäänisen merkityksen ja korkean tason taidekentässämme. Peräänantamaton työ on tuottanut hienoa tulosta.

Kirjailija Maria Vuorio

Maria Vuorio on kirjoittanut kolmekymmentä vuotta lapsille ja nuorille. Hän on julkaissut lasten- ja nuortenromaaneja, novelleja, satuja ja runoja. Vuoriolle on ominaista arkisen elämän epätavallinen havainnointi ja erilaisten näkökulmien käyttö. Hänen tarinoidensa kokijat voivat olla niin lapsia, hyönteisiä kuin huonekalujakin. Vuorio sujahtaa arjessa touhuilevan lapsen nahkoihin yhtä vaivattomasti kuin vienankarjalaiseen uskomusmaailmaan tai professorinalle Koskenranta-Korpisuon pöksyihin.

Maria Vuorion tuotannossa on ansiokasta luonnollisesti kulkeva kieli, joka tarjoaa älykkäitä näkökulmia tuiki tavallisiin asioihin. Vuorio lataa jokaiseen lauseeseen ja teokseen sellaisen määrän viisaita huomioita ja huumoria kuin se olisi hänen pääteoksensa. Ilkikurinen ja tutkivakin leikittely on Vuorion tunnuspiirre. Hän leikittelee kielellä, joka on hänen sanojensa mukaan taikinaa, jota voi leipoa. Hän leikittelee eläinsadun perinteellä luoden uudenlaisia luonteita kuten shoppailuhullu hiiri tai linnunkieltä opetteleva orava.

Vuorio on luonut novelleissaan muotokuvia erikoisista lapsista ja nuorista. Monien novellien kokija voisi olla myös kuka tahansa lapsi tai nuori pelkoineen, harmeineen ja ilonpilkahduksineen. Maria Vuorion kirjailijanura ja kaksikymmentä teosta todistavat taiteilijasta, jonka kielen ja kirjallisuuden lajien taju on ehtymättömän vivahteikas. Hän tuo proosassaan esiin nuoruuden ja lapsuuden vaikeat sosiaaliset suhteet ja vanhemmilta piilotetut salaisuudet. Runoissa ja runollisissa satukuvissa löydetään luonnollisia ja taianomaisia ihmeitä Eläinkertomukset hahmottavat uudenlaisia eläinyhteisöjä, jotka tuntuvat inhimillisyydessään todellisilta myös aikuisesta.

Anastasia Lapsui

Anastasia Lapsuin panos suomalaisen dokumentaarisen elokuvan taiteelliseen ilmaisuun ja henkiseen rikkauteen on kiistaton.

Neuvostoliitossa Jäämeren rannalla, Vienanmeren ja Jenisei-joen rajaamalla alueella Jamalin Nenetsiassa syntynyt Lapsui valmistui Sverdlovskissa sijaitsevasta Uralin yliopistosta. Lapsui on uranuurtaja ja tiennäyttäjä, joka ensimmäisenä avasi nenetseille polun omaan elokuvaan. Ennen elokuvauraansa radiotoimittajana Salehardissa hän teki ensimmäisenä uutisia nenetsin kielellä ja myös jo elokuvakäsikirjoituksia. Hän oli aktiivinen aluepolitiikassa Venäjällä.

Hän on ohjannut yhdessä miehensä, elokuvaohjaaja Markku Lehmuskallion kanssa parikymmentä elokuvaa nenetseistä, saamelaisista ja yleensä pienistä alkuperäiskansoista. Lapsui on viimeisen 15 vuoden aikana tuonut suomalaiseen elokuvaan toiseuden viisaan ja radikaalinkin näkökulman.

Nenetsien keskuudessa elokuvat ovat olleet suurtapauksia. Nyt Seitsemän laulua tundralla leviää myös kasetteina, joita katsellaan generaattoritelevisioilla poronnahoista tehdyissä majoissa.

Anastasia Lapsuin kyky välittää käsikirjoittajana ja ohjaajana nenetsikulttuurissa vallitseva kerronta ja aikakäsitys elokuvallisiksi runoelmiksi on uudistanut nykyelokuvaa. Anastasia Lapsuin työ on ollut myös korvaamattoman arvokasta alkuperäiskansojen oikeuksien ja luovuuden puolustamisessa ja säilyttämisessä.

Eppu Normaali

Eppu Normaalin yli kolmekymmentä vuotta kestänyt ura ei ole vain tahroja paperilla. Martti Syrjän (laulu), Mikko Syrjän (kitara ja laulu), Juha Torvisen (kitara), Sami Ruusukallion (basso ja laulu) ja Aku Syrjän (rummut) muodostama yhtye on tuottanut lukuisia hittejä, jotka tunnetaan Hangosta Utsjoelle. Alkuperäisestä kokoonpanosta on vaihtunut ainoastaan basistina toiminut Mikko Saarela, jonka tilalle tuli ensin Mikko Nevalainen ja sittemmin Sami Ruusukallio.

Eppu Normaali on Suomen suosituimpia aktiivisia rock-yhtyeitä. Yhtye on julkaissut yhteensä 14 studioalbumia, joista kymmenen on myynyt platinaa ja neljä kultaa. Yhteensä yhtye on myynyt yli 1,5 miljoonaa levyä ja sen tuplakokoelma, Repullinen hittejä, on Suomen kaikkien aikojen toiseksi eniten myynyt levy. Nykyään Eppu Normaali keikkailee harvoin, yleensä muutaman kerran vuodessa, mutta lähes jokainen keikka on loppuunmyyty.

Tunnetuimpia yhtyeen kappaleita ovat muun muassa Vuonna 85, Murheellisten laulujen maa, Kitara, taivas ja tähdet, Nyt reppu jupiset, riimisi rupiset, Suolaista sadetta, Tahdon sut, Tahroja paperilla, Joka päivä ja joka ikinen yö.
Yhtyeen levyt ovat myyneet kultaa ja platinaa. Alun punk-henkinen musiikki on tänä päivänä lähempänä pop- ja rock-musiikkia. Tarttuvat melodiat ja nokkelat sanoitukset ovat tarttuneet monen suomalaisen mieliin. Suomalaiseen mielenmaisemaan istuvat kappaleet soivat illanvietoissa kuulijoiden yhtyessä lauluun. Elokuussa 2004 Eppujen konsertti Tampereen Ratinan Stadionilla kokosi paikalle 30 000 kuulijaa. Tämä kertoo yhtyeen merkityksestä suomalaisessa musiikkielämässä.

Taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalaukset Tyrvään Pyhän Olavin kirkko sijaitsee Rautaveden kansallismaisemassa Kallialan kylässä. Kirkkoa on pidetty kansallisaarteena ennen muuta sen vuosisatoja säilyneen alkuperäisen interiöörin takia. Kokonaisuuteen kuuluivat muun muassa alttariseinän triumfikrusifiksi, harvinainen barokkisaarnatuoli, puiset penkkikorttelit ja Anders Löfmarkin maalaukset kuorissa ja lehterien peileissä. 1960-luvulta Iähtien kirkko alkoi elää uutta, aktiivista elämää muun muassa suosittuna vihkikirkkona.

Talkoot kirkon paanukaton uusimiseksi käynnistyivät vuonna 1996. Vuonna 1997, kolme viikkoa uusien avajaisten jälkeen, kirkko tuhoutui lähes täysin tuhopolton seurauksena. Kunnostustöiden jälkeen Tyrvään Pyhän Olavin kirkko otettiin puuvalmiina uudelleen käyttöön vuonna 2003. Erityislaatuiseksi korjaustyön tuloksen tekevät kirkon maalaustyöt. Taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen aloittivat työt kesällä 2006. Valmiit maalaukset otti vastaan Turun piispa Kari Mäkinen elokuussa 2009 ja kirkko otettiin uudelleen kokonaisvaltaisesti käyttöön. Sadanyhden taidekuvan kokonaisuus tekee kirkosta ainutlaatuisen taiteellisen ja kulttuuriperinnöllisen kokonaisuuden, harvinaisen koko maailmassa.

Taiteilija Osmo Rauhala on tehnyt merkittävän kansainvälisen elämäntyön kuvataiteen saralla. Hänen varhain kansainvälistynyt uransa hakee vertaistaan maassamme. Rauhala avasi jo 1980-luvun lopulla tietä 2000-luvun nuorille taiteilijoillemme maailmalla. Hän oli ensimmäisiä, joka näki laajan kansainvälisen verkoston ja toimijuuden tärkeänä paitsi omalle taiteilijuudelleen, myös suomalaiselle nykytaiteelle kokonaisuutena.

Rauhalalla on ollut useita näyttelyitä kansainvälisesti merkittävissä museoissa ympäri maailmaa sekä laaja galleriaverkosto taiteen metropoleissa. Hänen töitään on nähty Pohjoismaissa sekä eri puolilla Yhdysvaltoja ja Eurooppaa sekä viimeisimpänä Brasilian MAM:ssa tänä vuonna. Osmo Rauhala myös vastasi Tyrvään Pyhän Olavin kirkon tänä vuonna valmistuneista 70 maalauksesta alttarin ja saarnastuolin alueilla teemoina luomiskertomus ja paratiisi. Tämä kulttuurihistoriallisesti merkittävä projekti päivitti kirkkotaiteen historiaa tähän päivään ainutlaatuisella tavalla.

Projekti on myös esimerkki Rauhalan laaja-alaisuudesta taiteilijana. Rauhala on väsymättömästi ajanut suomalaisen nykytaiteen kansainvälistymistä ja oman näyttelytoimintansa kautta myös konkretisoinut omassa työssään useita suomalaiselle kulttuuriviennille tärkeitä näkökulmia.

Taiteilija Kuutti Lavonen on taidemaalari, taidegraafikko ja valokuvataiteilija. Jo 30 vuoden ajan Kuutti Lavosen omintakeisia, vahvoja töitä on ollut esillä niin yksityis- kuin yhteisnäyttelyissäkin sekä kotimaassa että eri puolilla maailmaa. Hänen teoksiaan on kaikissa maamme merkittävimmissä taidekokoelmissa, ja hän on saanut lukuisia palkintoja ansioistaan.

Hän on saanut muun muassa MTV3:n kulttuuripalkinnon vuonna 1998 sekä Suomen taideyhdistyksen kunniamaininnan vuonna 2003. Hänellä on ollut sekä yksityis- että ryhmänäyttelyitä erittäin laajasti ja hän on toiminut myös Kuvataideakatemian professorina vuoteen 2003. Suomi palkinnon hän sai vuonna 2004.  Kuutti Lavonen on maalannut Tyrvään Pyhän Olavin kirkon lehtereiden kaidepeileihin apostolit, viimeisen tuomion ja Ristin tien - Kristuksen kärsimystien.

Konsertti keskus ry:n Konsertti joka kouluun -hanke

Konserttikeskus ry on vuonna 1964 perustettu organisaatio, jonka toiminnan tarkoituksena on ollut tuoda eläviä musiikkiesityksiä kouluihin ja päiväkoteihin mahdollisimman monien lasten ja nuorten kuultavaksi. Sen musiikkitarjonta kattaa laajasti musiikin eri alalajit ja toiminta ulottuu maantieteellisesti koko Suomen alueelle.

Konserttikeskus on tätä nykyä Suomen merkittävin koulu- ja päiväkotikonserttien järjestäjä. Tällä hetkellä se järjestää Opetusministeriön ja Esittävän säveltaiteen keskuksen tuella vuosittain noin 800 -1 000 konserttia ja musiikkityöpajaa eri puolilla Suomea.

Kouluissa lapsille ja nuorille tarjottavan taidekasvatuksen vähäisyys on herättänyt julkisuudessa paljon keskustelua ja synnyttänyt aiheellista huolta. Kouluikäisten mahdollisuudet päästä kokemaan elävien musiikkiesitysten tarjoamia elämyksiä ovat varsin vähäiset erityisesti syrjäisemmillä paikkakunnilla.

Konserttikeskus käynnisti lukuvuonna 2008–2009 Konsertti joka kouluun -pilottihankkeen, joka on lanseerannut koulukonserttitoiminnalle uuden mallin. Tässä mallissa kunta sitoutuu tarjoamaan kaikille oppivelvollisille asukkailleen ainakin yhden konsertin lukuvuoden aikana. Hanke lähtee alueellisesta tasa-arvoisuudesta. Hankkeen myötä pienimmätkään koulut tai syrjäseudut eivät jää paitsioon mahdollisuudesta saada itselleen eläviä musiikkiesityksiä tai työpajoja.

Eri puolella Suomea sijaitsevissa noin kolmessakymmenessä hankekunnassa on vuonna 2009 järjestetty 250 koulukonserttia yhteensä lähes 50 000 peruskoululaiselle. Hankkeen kattavuutta on tarkoitus lähivuosina kasvattaa mahdollisimman moneen Suomen kuntaan. Hankkeesta saatu palaute on ollut hyvin positiivista. Lapset ja nuoret ovat päässeet nauttimaan ammattimuusikoiden konserteista, jotka on suunniteltu kohdeyleisön vaatimukset huomioon ottaen.

Ministeri Wallin palkitsi lastenkulttuurin tekijöitä

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin jakoi tämänvuotiset Lapsenpäivä-palkinnot ja lastenkulttuurin valtionpalkinnot perjantaina 20. marraskuuta Helsingissä. Lapsenpäivä-palkinnon, suuruudeltaan 8 400 euroa, saivat Loimaan teatteri sekä Oulun kaupungin lasten ja nuorten kaupunkikokous. Palkittujen toiminnassa korostuu YK:n lapsen oikeuksien 20-vuotisjuhlan ydinteesit: oikeus hyvään elämään, oikeus olla lapsi riittävävn pitkään, oikeus saada äänensä kuuluville päätöksenteossa.

Taiteen keskustoimikunnan myöntämät lastenkulttuurin valtionpalkinnot, suuruudeltaan 15 000 euroa, saivat kirjailija Hannele Huovi ja musiikkikasvatuksen lehtori Soili Perkiö. Huovi ja Perkiö ovat tehneet uraauurtavaa työtä lapsiperheiden loru-, laulu- ja leikkiperinteen uudistamisessa ja vaalimisessa. He ovat kehittäneet kirjallisuus- ja musiikkikasvatusta aiempaa lapsilähtöisempään suuntaan. Heidän tavoitteenaan on rauhoittaa lapsiperheet nauttimaan yhdessä sävelten ja kielen magiasta koko keholla ja kaikilla aisteilla.

Hannele Huovi ja Soili Perkiö ovat tehneet yhteistyötä neuvoloiden, päiväkotien, koulujen, teattereiden ja musiikkitapahtumien kanssa. Heidät tunnetaan myös aapisten, lastenkirjojen, musiikin oppikirjojen ja muun oppimateriaalin tekijöinä. Palkintoperusteluissa korostetaan Huovin ja Perkiön yhteistyössä tiivistyvää lapsen ja lapsuuden ainutkertaisuuden kunnioittamista: “Huovin runot ja Perkiön musiikki opettavat hektisessä hälyssä ja epävarmuudessa elävää nykylasta kuuntelemaan ja arvostamaan myös hiljaisuutta, pieniä sanoja ja sävelen helähdyksiä”.

Lapsenpäivä-palkintojen perustelut:

Loimaan teatteri

Loimaan teatteri on hyvä esimerkki lasten taidekasvatuksesta, joka ottaa huomioon kaiken ikäiset lapset eikä arkaile tarttua vaikeisiinkaan yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin teemoihin. Toiminnan lähtökohtana on auttaa jokaista lasta ponnistelemaan kohti hyvää elämää, käsitellä itselleen ja ikäluokalleen ajankohtaisia asioita ja saada äänensä kuuluville. Loimaan teatteri on toiminut 22 -vuotta paikallisen ja alueellisen taidekasvatuksen ja taideharrastuksen hyväksi. Ryhmissä on mukana noin 90 teatterin harrastajaa 7-vuotiaista aikuisiin. Pisimpään harrastaneet ovat olleet mukana 12–13 vuotta.

Teatterin toiminta on laajaa. Koska Loimaan alueella on vähemmän taidetoimijoita kuin monilla isommilla kaupunkiseuduilla, on oman teatterin vastuu yhteisöstään entistä suurempi. Teatterilaiset rakentavat yhteistyötä koulujen, päiväkotien, erilaisten kunnallisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Loimaan Teatterin toiminta perustuu ammattimaiseen tapaan yhdistää lasten ehdoilla teatteri, taidekasvatus ja sosiaalityö. Lapsille ja nuorille tarjotaan taiteen keinoin välineitä heidän oman ympäristönsä ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Lapset ja nuoret itse päättävät teatterissa käsiteltävistä aiheista aikuisten, ammattikoulutettujen ohjaajiensa kanssa. Näin lapset ja nuoret pääsevät kiinni oman ja kavereidensa elämän ongelmatilanteisiin. Esitysten aiheita kuten päihteet, seurustelu, syömishäiriö, tsunami tai lastensuojelun ongelmat, on työstetty yhdessä.

Teatteri painottaa erityisesti lasten ja nuorten omaa tekemistä. Lapset ja nuoret tekevät kaikkea mikä teatteriin kuuluu: näyttelevät, ohjaavat, suunnittelevat ja hoitavat teatteritekniikkaa. He myös osallistuvat kanttiininpitoon, lipunmyyntiin ja vaatevastaanottoon. Päiväkotilapsille ja koululaisille suunnatuissa teatteriesityksissä lapset ja nuoret ovat taidekasvattajina myös itse: he ovat osallisina sekä näyttämöllä että katsomossa. Usein esityksiä edeltää esimerkiksi äidinkielen oppitunnit, joissa käsitellään teatterityötä ja esitettäviä näytelmiä. Koululaisten kirjallisen työn pohjalta esiintyneet lapset ja nuoret puolestaan käsittelevät palautetta ohjaajiensa kanssa.

Oulun kaupungin lasten ja nuorten kaupunkikokous

Nuorisolain 8. pykälä velvoittaa viranomaiset takaamaan nuorille vaikutusmahdollisuudet heitä koskevissa asioissa. Oulun kaupungissa velvoite on täytetty uudenlaisella nuorisovaikuttamisen mallilla, jossa toiminnan pääpaino on alueellisissa nuorten ryhmissä. Ryhmiä on yhteensä 11 eri puolilla kaupunkia ja niissä on mukana yli 200 lasta ja nuorta. Ryhmissä on edustus jokaisesta alueella toimivasta ala- ja yläkoulusta, lukiosta ja nuorisotaloista. Ryhmän toiminnasta ja ohjauksesta vastaavat nuorisotyöntekijät.

Alueryhmien toiminnan huipentumana järjestettiin Oulun ensimmäinen lasten ja nuorten kaupunkikokous. Kokouksessa olivat edustettuina kaikki 11 aluetta edustajiensa kautta. Kokouksen puheenjohtajina toimivat nuoret itse. Kokousta seurasi noin 500 lasta ja nuorta sekä joukko kutsuvieraita. Lisäksi kokous videoitiin internetin välityksellä. Kokouksessa julkistettiin myös osallisuusnuorten tekemä musiikkivideo "Jokaisella on oikeus".

Kokouksen tuloksena lapset ja nuoret päättivät viedä eteenpäin kannanottonsa kouluruokailusta sekä nuorten terveydenhuollosta. Kaupunkikokouksessa annetussa julkilausumassa Oulun joukkoliikenteestä lapset ja nuoret esittävät, että lasten bussilippujen yläikäraja nostetaan 17 vuoteen. Kaupunkikokoukselle myönnetyn 5000 euron määrärahan nuoret päättivät käyttää Oulun koulujen viihtyisyyden parantamiseen. Päätös osoittaa, että lapset ja nuoret ymmärtävät hyvinvoinnin sekä laadukkaan ja esteettisesti korkeatasoisen ympäristön yhteyden. Tehty päätös tukee myös ministeriön lastenkulttuuripoliittisen ohjelman toimeenpanoa, sillä siinä todetaan, että lasten ja nuorten arkipäivän ympäristöjen mm. koulujen sisustukseen, väritykseen ja esineympäristöön tulisi kiinnittää huomiota. Oulun tukema toiminta-malli lisää myös lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua paikallisella tasolla heille tarkoitettujen laitosten ja heidän lähiympäristöjensä suunnitteluun.

Järjestetty kaupunkikokous on ainutlaatuinen ja uraauurtava tapa toimia siten, että nuorilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Kaupunkikokoukseen sekä sen taustalla oleviin lasten ja nuorten alueellisiin vaikuttajaryhmiin panostaminen on osoitus Oulun kaupungin aktiivisesta ja vakavasta suhtautumisesta lasten ja nuorten asioihin ja heidän vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Taiteen keskustoimikunta perustelee lastenkulttuurin valtionpalkintoa seuraavasti:

Kirjailija Hannele Huovi ja musiikkipedagogi, musiikkikasvatuksen lehtori Soili Perkiö ovat tehneet uraauurtavaa työtä lapsiperheiden loru-, laulu- ja leikkiperinteen uudistamisessa ja vaalimisessa.

Parivaljakon yhteistyö alkoi jo 1990-luvulla ja se jatkuu edelleen uusia toimintamuotoja ennakkoluulottomasti kokeillen. Huovi ja Perkiö ovat kehittäneet kirjallisuus- ja musiikkikasvatusta aiempaa lapsilähtöisempään suuntaan. Heidän tavoitteenaan on kannustaa perheet nauttimaan yhdessä sävelten ja kielen magiasta koko keholla ja kaikilla aisteilla.

Huovin ja Perkiön naisenergia sekä lapsen kehitysvaiheisiin ja suomalaiseen kansanperinteeseen liittyvä asiantuntemus ulottuvat myös neuvoloihin, päiväkoteihin ja kouluihin sekä teattereihin ja musiikkitapahtumiin.

Kaksikko on ollut mukana yhdessä ja erikseen koostamassa aapisia, lasten runokirjoja, oppikirjoja ja muuta oppimateriaalia. Lelukarhut Urpo ja Turpo, Onni ja Enni sekä Kisu Pikkukuu elävät lastenhuoneissa lauluineen ja seikkailuineen jo aivan omaa itsellistä elämäänsä.

Hannele Huovin ja Soili Perkiön yhteistyössä tiivistyy lapsen ja lapsuuden ainutkertaisuuden kunnioittaminen. Huovin runot ja Perkiön musiikki opettavat hektisessä hälyssä ja epävarmuudessa elävää nykylasta kuuntelemaan ja arvostamaan myös hiljaisuutta, pieniä sanoja ja sävelen helähdyksiä.

Keuruulainen Hannele Huovi (s. 1949) on laajalla tuotannollaan rikastuttanut suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta jo 30 vuotta. Monissa julkisissa kannanotoissaan hän on puhunut painokkaasti lastenkirjallisuuden puolesta.

Nurmijärvellä asuva Soili Perkiö (s. 1958) on luonut merkittävän uran niin pedagogina, luennoitsijana, oppimateriaalin tuottajana kuin esittävänä ja luovana taiteilijanakin.

-- -- --

Lapsenpäivä-palkinto jaetaan yhteisölle, joka on tehnyt merkittävää työtä lasten taideharrastuksen ja -kasvatuksen edistämiseksi. Lastenkulttuurin valtionpalkinto puolestaan myönnetään taiteenharjoittajalle tai kahden tai useamman taiteenharjoittajan muodostamalle työryhmälle tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta lastenkulttuurin piiriin kuuluvasta ansiokkaasta työstä tai suorituksesta tai myös pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta lastenkulttuurin hyväksi. Palkinto voidaan myöntää myös lastenkulttuurin alalla toimivalle yhteisölle.

Taiteen valtionpalkinnot 2009 myönnettiin kolmelle

Taiteen keskustoimikunta on myöntänyt tämän vuoden taiteen valtionpalkinnot valo- ja videosuunnittelija Kimmo Karjuselle, kolmen arkkitehdin perustamalle Ukumbi ry:lle sekä muusikko Kauko Röyhkälle. Arvoltaan 15 000 euron palkinnot luovutti kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin perjantaina Helsingissä.

Taiteen valtionpalkinnot ovat tunnustuksia kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tehdystä ansiokkaasta taiteellisesta työstä tai pitkäaikaisesta ja merkityksellisestä taiteellisesta toiminnasta.

Palkintoperustelut:

Valo- ja videosuunnittelija Kimmo Karjunen (s. 1967)

Kimmo Karjunen on toiminut viisitoista vuotta valosuunnittelun lehtorina Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksella. Häntä pidetään perusteellisena ja inspiroivana opettajana, joka on työssään aina ajan tasalla, alansa kehityksen eturintamassa.
Karjunen on tehnyt valosuunnittelun yli 30 suomalaiseen nykytanssiteokseen, joista kymmeniin myös lavastuksen tai videonsuunnittelua. Karjusta arvostetaan tinkimättömänä ja tyylitajuisena taiteentekijänä sekä pioneerihenkisenä uudenetsijänä. Töissään Karjunen pyrkii dialogiin muiden taiteilijoiden kanssa, sillä valo ei ole hänelle itseisarvo, vaan työryhmän kokonaisilmaisun väline. Hänen suunnittelutyönsä lähtökohtina ovat aina sisältö ja tilaratkaisu. Tavoitteena on muoto, joka lähtee teoksen sisällöstä.

Kimmo Karjunen on tehnyt menestyksellistä yhteistyötä mm. koregrafi-tanssija Jyrki Karttusen kanssa. Yksi taiteilijan tunnetuimmista ja runsaasti kansainvälistä kiitosta herättäneistä töistä on valosuunnittelu Karttusen sooloon Keiju (2002). Karjunen vastasi myös teoksen video- ja äänisuunnittelusta sekä lavastuksesta. Muista Karjusen töistä voidaan mainita valosuunnittelu ja lavastus Karttusen ryhmäteoksiin Mr & Mrs Betlehem (2000) sekä Situation Room (2008). Valosuunnittelua ja lavastuksia Karjunen on tehnyt myös Helsingin kaupunginteatteriin mm. Ari Tenhulan teoksiin Valotusaika (2002) ja Paiste (2000) sekä Ikuyo Kurodan koreografiaan Kaiku, Nuoli ja Ketju (2008). Karjusen viimeaikaisimmista töistä voidaan mainita Suomen Kansallisoopperaan tehty Verdin Naamiohuvit (2009).

Karjunen on suunnitellut useita valo-, ääni-, ja videojärjestelmiä, minkä lisäksi on tehnyt äänisuunnittelua myös elokuviin ja valosuunnittelua museoille. Hänen suunnittelemiaan ovat Teatterimuseon pysyvä perusnäyttely, Kulttuurien Museon Phantasmagoria-näyttely sekä Helinä Rautavaaran museon pysyvä näyttely. Merkittävä videoprojisointityö nähtiin Jyväskylän kaupunginteatterissa Alvar Aallosta kertovassa näytelmässä Maestro (2005). Karjusen työ ei kuitenkaan ole rajoittunut puhtaasti taidekentän sisälle, vaan hän on suunnitellut valo-, ääni- ja videojärjestelmiä mm. ravintoloihin. Tällä hetkellä Kimmo Karjunen toimii Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liiton puheenjohtajana. Hänelle on myönnetty kahdesti IESNA:n (Illuminating Engineering Society of North America) kansainvälinen palkinto.

Ukumbi ry

Ukumbi ry on kolmen nuoren suomalaisen arkkitehdin perustama yhdistys, joka tarjoaa arkkitehtisuunnittelua vähäosaisille väestöryhmille. Saija Hollmén (s.1970), Jenni Reuter (s. 1972) ja Helena Sandman (s. 1972) valmistuivat arkkitehdeiksi Teknillisestä korkeakoulusta. Heidän yhteinen läpimurtotyönsä oli vuonna 2001 Rufisqueen Senegaliin valmistunut naisten keskus. Punaiseksi rapattu, avoimen sisäpihan ympärille kiertyvä rakennus on niittänyt mainetta monien ulkomaisten julkaisujen välityksellä ympäri maailmaa. Se voitti Bauwelt -palkinnon Saksassa vuonna 2003. Parhaillaan työn alla on orpokodin suunnittelu Tansaniaan sekä kulttuurikeskus Senegaliin.

Hollmén, Reuter ja Sandman ovat osallistuneet lukuisiin kansainvälisiin näyttelyihin ja luennoineet Euroopassa, Australiassa, Aasiassa, USA:ssa ja Afrikassa. Heille on myönnetty Rakennustietosäätiön nuorille arkkitehdeille jaettava Reima Pietilä -palkinto vuonna 2002. Tämän vuoden elokuussa he luennoivat Alvar Aalto Symposiumissa Jyväskylässä.

Ukumbi ry on kantanut esimerkillisellä tavalla globaalia vastuuta ihmistä kunnioittavan ja paikallista kulttuuria vahvistavan arkkitehtuurin edistämisestä kehitysmaissa. Yhdistyksen toimintaperiaatteisiin kuuluu köyhyyden lievittäminen arkkitehtuurin keinoin. Yhdistys kerää itse varat työhönsä ja rahoittaa suunnittelun ilman tilaajatahon panosta. Usein suunnittelun kohderyhmänä ovat yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa sivuun jäävät ryhmät, kuten naiset, nuoret ja lapset. Osallistava suunnitteluprosessi sekä paikallisuuteen ja perinteiseen tilakäsitykseen pohjautuva arkkitehtisuunnittelu sitouttavat käyttäjät rakennusprosessiin. Yhteisön omanarvontunto ja yhteisöllisyys vahvistuvat, mikä taas vaikuttaa ihmisten elinolosuhteiden paranemiseen. Ukumbi ry:n arkkitehtien suunnittelussa tärkeää on myös ekologinen kestävyys, mikä näkyy mm. paikallisten ja kierrätettyjen rakennusmateriaalien käytössä.

Muusikko, kirjailija Juha-Pekka Välimaa (Kauko Röyhkä, s. 1959)

Kauko Röyhkä kuuluu siihen oululaisten taiteilijoiden joukkoon, jonka lähtö vanhasta kotikaupungista ei ole merkinnyt jonkin jättämistä vaan jonkin sanoin kuvaamattoman ottamista mukaan. Tosin maa on ollut voimaa yhtä lailla kuin kaupunkikin, niistä on riittänyt tuotteliaalle, monipuoliselle ja uudistumiskykyiselle taiteentekijälle moneksi ja useammalle vuosikymmenelle. Sekä esikoisromaani "Tien laidalla Waterloo" että debyyttialbumi "Steppaillen" ilmestyivät vuonna 1980.

Punkin valtakaudella aloittaneena rockmuusikkona Röyhkä ei seurannut vallitsevia esikuvia, eikä suosionsa huipullakaan saanut mainittavia seuraajia. Röyhkän sanoitus on ollut mielistelemätöntä, hänen ei ole tarvinnut kulkea lakki kädessä eikä lippa otsalla. Musiikin rytmin on määrännyt tiivis, selkeä suomen kieli, ei kitaristin kolme lainattua sointua. Pintapuolista runollisuutta mukailevasta sanoitusperinteestä Röyhkä hyväksyi kirkkaan kuvallisuuden, ei kömpelöä soinnillisuutta tai mitallisuutta.

Röyhkän monista bändeistä pitkäikäisimmäksi on osoittautunut Marita Kuulan kanssa perustettu 500 kg lihaa. Sen runoklassikoihin sävelletyt biisit ovat vieneet Kailaan ja Hellaakosken ensi kertaa rock-klubeille ja takaisiin radioon. Kirjailijan työn keskeisimpien töiden - kymmenen romaanin ja yhden novellikokoelman - myötä kirjailija Röyhkä on löytänyt omalle sukupolvelleen, nykynuorisolle ja sodan nähneille ihmisille yhteisen teeman: Muuttuvan tai ajelehtivan identiteetin, kun historiassa tapahtuu suuri murros tai kun pienen ihmisen tulevaisuus on kesken.

Nuoria kannustettava kansainvälistymään

Opetusministeriön tuore korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia asettaa tavoitteeksi Suomesta lähtevien vaihto-opiskelijoiden määrän huomattavan kasvattamisen vuoteen 2015 mennessä. Huhtikuussa 2009 Euroopan maiden opetusministerit asettivat yhteiseksi tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosentilla Euroopan korkeakouluista valmistuneista on takanaan joko opiskelu- tai harjoittelujakso ulkomailla.

Mutta ovatko opiskelijat kiinnostuneita vaihto-opiskelusta? Entä takaako nykyinen peruskoulu- ja lukio-opetus ulkomaanjaksolle tarpeelliset kielelliset ja asenteelliset valmiudet?

Jyväskylässä 10.-11.12.2009 järjestettävässä Matkalla kansainvälisyyteen: kansainvälistymisen edellytykset koulusta työelämään -kutsuseminaarissa pohditaan niitä edellytyksiä, joilla kansainvälisyyttä sekä sille myönteistä asenneilmapiiriä voidaan edistää kaikilla koulutusasteilla. Seminaarin järjestää Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston kanssa.

Asenteisiin on vaikutettava perusasteelta lähtien

Kansainvälinen kokemus tarjoaa nuorelle valmiuksia pärjätä paremmin työelämässä. Nuorten asenteita onkin kannustettava kansainvälistymismyönteisiksi perusasteen opinnoista alkaen. Kielten opetuksella on taattava nuorille nykyistä vankemmat ja monipuolisemmat valmiudet ulkomaanopintoihin.

Korkeakoulujen haasteena on vaihto-opiskelijoiden määrän kasvattaminen. Kansainvälistyminen on vakiinnutettava osaksi jokaisen opiskelijan henkilökohtaista opetussuunnitelmaa, ja vaihto-opintojen tulisi entistä helpommin olla hyväksiluettavissa osaksi tutkintoa.

Pohjois-Suomi houkuttelee ulkomaalaisia opiskelijoita

CIMOn vuosittain keräämät tilastot osoittavat, että opiskelijoiden innokkuus lähteä ulkomaille on erilaista eri puolilla Suomea. Pohjoiseen tulee paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta sieltä ei lähdetä ulkomaille kovin aktiivisesti. Sen sijaan Etelä-Suomesta lähtee runsaasti opiskelijoita ulkomaille. Pohjoisen eksoottisuus on yksi seikka, joka houkuttelee ulkomaisia opiskelijoita. Kaiken kaikkiaan Suomesta kuitenkin lähtee enemmän opiskelijoita ulkomaille kuin päinvastoin.

Seminaarin yhteydessä julkaistussa, tuoreessa Faktaa - Tietoja ja tilastoja 3/2009 -julkaisussa luodaan kokonaiskuva vaihto-opiskelijoiden virroista ja niiden kehityslinjoista Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen.

Lähde: www.minedu.fi