Suomen Kansallisteatteri: Avara on tämä ranta
             Simon Stephens
  On The Shore Of The Wide World
          Ohjaus Joakim Grothin

Näyttelijät: Valtteri Tuominen, Sari Puumalainen, Juhani Laitala, Elli Castren, Jose Viitala, Samuli Niittymäki, Emilia Sinisalo, Jani Karvinen, Petri Liski ja Kristiina Halttu

 Kuvassa Sari Puumalainen, Valtteri Tuominen ja Kristiina Halttu. Kuvaaja Tuomo Manninen.

Näytelmällä Avara on tämä ranta oli suomalainen kantaesitys, 25.3 2009 Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Näytelmä on englantilaisen näytelmäkirjailija Simon Stephensin (s. 1971) käsialaa. Avara on tämä ranta esitettiin ensimmäisen kerran Manchesterin Royal Exchange- teatterissa vuonna 2005. Sarah Franksomin ohjaama esitys siirtyi samana keväänä Lontoon Royal National – teatteriin. Teokselle myönnettiin vuoden 2005 parhaan näytelmän Oliver-palkinto.

Avara on tämä ranta, kertoo ihmisen toipumisen mahdollisuudesta. Perusajatuksena on oman lapsen menettäminen, ja mahdollinen yritys toipua siitä. Stephens ottaa myös voimakkaasti kantaa pienen Englantilaisen pienen kaupungin Stockportin ja Lontoon erilaisuudesta oman käänteisen perspektiivinsä kautta. Isyys ja siihen liittyvät odotukset ja asetelmat ovat näytelmän kantava voima. Avara on tämä ranta käsittelee kuolemaa, surua sekä sitä kuinka elämä,  kaikesta huolimatta jatkaa kulkuaan katastrofin jälkeen. Ihmissuhteita koetellaan näytelmässä niin vanhempien kuin lasten sekä miesten ja naisten välisiä. Nämä suhteet muodostavat viime kädessä näytelmän keskeisen sisällön. Perusajatuksena on että sitoumuksiimme sisältyy sekä kohtalomme, että vapautemme, meillä ei ole muuta kuin toisemme. Vapahduksen mahdollisuus oli se kuinka pieni hyvänsä on aina olemassa, vaikka tiedämme, että on hyvin vaikeaa antaa anteeksi.

Stephens piirtää myös rakkaussuhteen elinkaaren: Nuori suhde muovautuu ja karaistuu vastoinkäymisissä, keski-iän suhde tasapainoilee ikävystymisen ja tyytyväisyyden välillä ja vanha suhde, joka on jo jättänyt taakseen enemmän elämää kuin tulevaisuudessa on odotettavissa, kantaa mukanaan vanhoja ja repiviä jännitteitä. Kaikissa kolmessa tapauksessa on olemassa muutoksen ja vaihtoehdon mahdollisuus. Vaikka arki tuntuu kulkevan omalla painollaan, merkitsee jokainen hetki myös elämänvalintaa ja tilanteet, joihin Avara on tämä ranta vie henkilönsä, pakottavat nämä tiedostamaan valintansa ja ottamaan kantaa siihen, mitä he elämältä pohjimmiltaan haluavat. Stephensin ilmaisu on tietenkin mitä suurimmassa määrin taiteellista. Kaikessa realistisessa yksinkertaisuudessaan näytelmä ei ole erityisen realistinen tai yksinkertainen. Sen henkilöiden henkilötilanteet on rakennettu valinnan hetkiksi, jotka saattavat vaikuttaa epädramaattisilta, mutta jotka tulevat ratkaisemaan heidän loppuelämänsä suunnan. 

Simon Stephensin näytelmä ei jätä ketään kylmäksi, niin konkreettisia ja mukaansa tempaavia näytelmän juonenkäänteet ovat. Stephens on saanut vangittua näytelmän perusjuoneen meitä kaikkia koskettavia asioita ihmissuhteiden koukeroista. Rakkaus, luopuminen, häpeä ja menetys ovat teemoja, joita Stephens käsittelee kouriin tuntuvasti. Ainoana miinuksena mainittakoon näytelmän kesto (3 tuntia), jotkut kohtaukset tuntuivat välillä hieman pitkäveteisiltä, johtuen näytelmän pitkästä kestosta ja siitä, että olin itse katsomassa näytelmää töiden jälkeen, joten keskittymiskykyni ei ehkä ollut parasta luokkaa. Suosittelen näytelmää kaikille lämpimästi. Esitykseen kannattaa mennä mieli avoimena ja hyvin nukkuneena ja antaa näyttelijöiden vain tempaista mukaansa.

Maarit Härkönen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija